The Return of the Black Death on norjalaisenextreme metal -yhtye Antestorin järjestyksessään toinen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1998. Albumi on Antestorin ainoa julkaisu brittiläiselläCacophonous Recordsilla, yhdellä suurimmista black metal -musiikkiin erikoistuneista levy-yhtiöistä, joka julkaisi levyjä muiden muassa Cradle of Filthiltä ja Dimmu Borgirilta. Albumia on myyty yli 10 000 kappaletta, ja se on ollut erityisen menestyksekäs Yhdysvalloissa.[1] Siten The Return of the Black Death on yhtyeen tunnetuin äänite. Albumin julkaisu vaikutti huomattavasti kristilliseen black metal -suuntaukseen. Vuonna 2010 HM-lehti sijoitti albumin 40. sijalle 100 kaikkien aikojen parasta kristillistä metallialbumia -listallaan.[2]
Kongsblod-demon kannessa käytettiin Knud Bergslienin maalausta Birkebeinerne (1869).
Keväällä 1997 Antestor äänitti uutta musiikkia Studio 5:ssä, Oslossa. Yhtyeen kokoonpano koostui kitaristi-kosketinsoittaja Lars Stokstadista (Vemod), laulaja-sanoittaja Kjetil Molnesista (Martyr), basisti Vegard Undalista ja rumpali Svein Sanderista (Armoth). Levytysten tuloksena oli Kongsblod-niminen demo-cd, jonka yhtye lähetti levy-yhtiöille lyhyen biografian kera toivoen rahoitusta äänittää ja masteroida kunnollisessa studiossa. Demon pakkaus sisältää kansilehden, jonka kuvassa on norjalaisen taidemaalari Knud Bergslienin maalaus Birkebeinerne vuodelta 1869. Brittiläinen black metaliin erikoistunut levy-yhtiö Cacophonous Records kiinnostui demosta, ja allekirjoitti levytyssopimuksen Antestorin kanssa. Levy-yhtiö julkaisi Kongsblodin sellaisenaan sillä erotuksella, että kansitaiteeksi vaihdettiin yhdysvaltalaisen fantasiataiteilija Joe Petagnon maalaus, ja nimi vaihdettiin The Return of the Black Deathiksi (koodi Nihil 30CD).
Tapaus on jälkikäteen herättänyt keskustelua, koska on harvinaista, että kristillinen black metal -yhtye saa levytyssopimuksen maallisen levy-yhtiön kanssa. Ainoastaan Horden vuoden 1994 julkaisu, Hellig Usvart, Nuclear Blastilla on toinen tunnettu vastaava tapaus.[3]16. joulukuuta1998 julkaistussa haastattelussa Art for the Ears -verkkolehden kanssa rumpali Armoth kertoo: "Lähetimme [Cacophonoukselle] cd:n ja lyhyen historiikin. He halusivat kiinnittää meidät yhtiölleen musiikkimme takia, ja se on juuri mitä halusimme tehdä... Allekirjoitimme 2 albumin levytyssopimuksen."[4] Myöhemmin vuoden 2000 The Christian Underground Zinen 4. numerossa haastattelija kysyi Antestorilta: "Teillä oli levytyssopimus Cacophonous Recordsin kanssa (ex-Cradle of Filth, Bal-Sagoth). Minkälaisia kokemuksia teille jäi siitä?" Yhtye vastasi: "Aika huonoja, oikeastaan. En voi sanoa, että he olisivat tehneet mitään muuta, kuin julkaisseet albumin. Ei rahaa, ei rojalteja, ei mitään."[5] Haastattelija kysyi vielä: "Asettiko levy-yhtiö teille vaatimuksia imagonne suhteen?" Siihen yhtye vastasi: "Ei mitään sellaista. Sanoivat vain, että meidän ei kannata ihan kaikkialla julistaa, että olemme kristillinen yhtye, ja he sensuroivat sanoituksista sanat 'Lord' ja 'Jesus'. Itse poistimme parit tekstit, koska emme halunneet turhaan lähteä provosoimaan."[5]
Metallipiireissä alkoi liikkua sitkeitä huhuja, että Cacophonous olisi välittömästi lakkauttanut levytyssopimuksen saatuaan selville Antestorin vakaumuksen.[6] Tosiasiassa yhtyeen levytyssopimus oli voimassa vielä vuonna 2000. Cacophonous ei kuitenkaan pitänyt minkäänlaista yhteyttä Antestoriin, ja yhtye siirtyi myöhemmin Endtime Productions -levymerkille.[5] Vuoden 1998 haastattelussa Svein Sander kertoi, että Cacophonous ilmoitti Antestorille olevansa konkurssissa.[4] Vuonna 2000 yhtyeeseen liittynyt uusi laulaja Ronny Hansen kyseenalaisti levy-yhtiön tarkoitusperät haastattelussa, sillä yhtiön tallissa olleet muut yhtyeet olivat tiettävästi kokeneet vastaavaa:
»Cacophonouksen juttu on se, että he todella vihaavat kristillistä sceneä. He haluavat tuhota sen. Antestor ei ole ansainnut penniäkään albumistaan tämän niin kutsutun "konkurssin" takia. En tiedä mitä Cacophonous oikein aikoo, tai miten he aikovat selviytyä siitä... Cacophonouksen tapaus oli se, ettei Antestor kertonut heille olevansa kristittyjä. Kun he näkivät sanoitukset, he tajusivat sen ja poistivat niistä enimmät kristillisyydet. Suurin osa The Return of the Black Deathin sanoituksista on karsittuja ja muokattuja. Luullakseni Cacophonous ei tiennyt ennen kuin Antestorilla oli sopimus.» (Ronny Hansen kertoo Cacophonouksen tapauksesta Art for the Ears -lehdelle haastattelussa 2000.[7])
Yleiskatsaus
Musiikillisesti albumi edustaa tyyliä, jota yhtye nimitti "sorrow metaliksi". Siinä yhdistyy aineksia black metalista, viikinkimetallista, norjalaisesta kansanmusiikista ja doom metalista, ja yhtyeen aiemmat death metal -ainekset on jätetty pois. Vemodin kitaransoitto painottuu hypnoottisiin black metal -tremoloriffeihin, äänituotanto on ohut ja raaka ja Martyrin laulu on korkeaa kirkunaa. Albumin tempo painottuu hitaisiin tahteihin, ja tyyliä luonnehtivat synkeät, alakuloiset ja sävyltään murheelliset koskettimet, jotka luovat eeppistä viikinkitunnetta. Aiempien teknisten kokeiluiden sijasta albumin musiikki painottuu esikoisalbumiin Martyrium verrattuna enemmän tunnelmaan, joka on kylmä ja hypnoottinen. Kappaleet kuten "Sorg" (norj.Suru) sisältävät useita minuutteja folk-henkistä kosketinsoitinvetoista ilmapiiriä, joka eritoten painottuu surumielisen tunnelman luomiseen. "Ancient Prophecy" on yli 8-minuuttinen hidas black-doom metalin risteytyskappale. Albumin aloittava intro "Vinterferden" alkaa hyisellä pakkastuulen huminalla, jota seuraa viikinkihenkinen melodia ja alakuloinen, möreä puheääni, joka lausuu norjan kielellä synkeitä aatoksia. Samalla tavoin albumi päättyy outroon, joka käsittää ääninäytteitä, tuulen ujelluksesta ja muista aavemaisista äänistä sekä samaisesta henkilöstä lausumassa möreällä äänellään aatoksiaan norjaksi. The Return of the Black Deathin yhdestätoista kappaleesta vain neljä ovat englanninkielisiä ja loput norjankielisiä. Albumin sanoitukset käsittelevät lähinnä henkilökohtaista, sisäistä pimeyttä, kamppailua sisäistä pahuutta vastaan, surua, pelastuksen kaipuuta, viikinkejä ja kuolemaa.[8] Esimerkki "A Sovereign Fortressin" sanoituksista, jotka käsittelevät henkilökohtaista suhdetta Jumalaan:
»You Are My Hope, O Lord, My Trust, O Lord, Since Boyhood From Birth I Have Leaned Upon You My Protector Since I Left My Mother's Womb» (Antestor: "A Sovereign Fortress"[9])
»Sinä olet toivoni, oi Herrani, luottamukseni, oi Herrani, jo nuoruudestain lähtien Syntymästäin alkaen olen sinuun tukenut Suojelijani jo jätettyäni äitini kohdun» (Käännös)
Vastaanotto
Albumia myytiin tiettävästi "varsin paljon Yhdysvalloissa"[7] Ronny Hansen (Vrede) kertoi 13. joulukuuta2007 tehdyssä haastattelussa Intense Radion Bob Beemanin kanssa, että "useiden kuulemieni tietolähteiden mukaan The Return of the Black Deathia on myyty yli 10 000 kappaletta, ja sen myynti jatkuu vieläkin."[1] The Return of the Black Death sai ilmestyessään hyvän vastaanoton. Esimerkiksi brittiläiset metallimusiikin aikakauslehdet Kerrang! ja Terrorizer antoivat molemmat albumille 4 pistettä 5:stä.[4] Ihailijoiden antamasta palautteesta rumpali Svein Sander kertoo:
»He (ihailijat) sanovat, että se on hyvä albumi, vaikka äänituotanto, soundi, ei ole kovin hyvä. Se olisi voinut olla paljon parempi. Näin siinä vain kävi. Me ajattelimme mennä vain studioon ja äänittää sen promo-cd:ksi tai demoksi, mutta Cacophonous halusi vain julkaista sen. Se oli tarpeeksi hyvä. Ihmiset sanovat eri asioita albumista: toiset vain pitävät siitä sellaisena kuin se on, toiset sanovat, että se olisi voinut olla paljon parempi, jos soundit olisivat paremmat. Siitä olen samaa mieltä.» (Svein Sander albumin vastaanotosta.[4])
No Life 'til Metal -sivuston Scott Watersin mukaan albumin ensimmäinen painos myytiin loppuun melkein heti julkaisunsa jälkeen.[6]HM-lehden ja The Whipping Post -sivuston kriitikko Matt Morrow antoi albumille täydet 10 pistettä ja kirjoitti: "Antestorin The Return of the Black Death on juuri se, jota kristilliset black metal -piirit tarvitsivat." The Return of the Black Death kuuluu kristillisen metallimusiikin tärkeisiin merkkiteoksiin, ja se on mainittu muun muassa The Metal for Jesus! -sivuston "Christian Metal History" -otsikon alla merkittävänä albumina.[10]
