Tempo on musiikkitermi, joka määrittää kappaleen nopeuden. Sana tempo juontuu italian kielestä, jossa se tarkoittaa yleensä aikaa. Kappaleen ihanteellinen esitystempo merkitään nuotteihin tavallisesti käyttämällä vakiintuneita italialaisperäisiä ilmaisuja.

Tempo voidaan ilmaista myös täsmällisesti lukuna. Esimerkiksi tempo 120 tarkoittaa 120 iskua minuutissa. Tästä merkintätavasta käytetään toisinaan ilmaisua BPM (beats per minute).^[1]

Joitakin tempomerkintöjä hitaimmasta nopeimpaan summittaisessa järjestyksessä:

Sanalliset tempomerkinnät ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Haluttaessa ilmaista tempo täsmällisesti voidaan ilmoittaa iskujen määrä minuutissa (niin sanottu MM- eli Mälzelin metronominotaatio) tai määrättyjen (yleensä neljäsosa) nuottien määrä minuutissa. Joillakin 1900-luvun säveltäjillä, kuten Béla Bartókilla, on myös ollut tapana ilmoittaa kappaleen kokonaiskesto, joka auttaa arvioimaan oikeaa tempoa.

Tempon muutoksille on omat niin ikään italialaisperäiset ilmaisunsa. Näistä tyypillisimmät ovat accelerando (kiihdyttäen) ja ritardando (hidastaen). Halutun tempomuutoksen määrää voidaan vielä tarkentaa etuliitteillä molto (paljon) tai poco (vähän).

Temposanoja voi muuntaa diminutiivimuodoilla (adagietto "vähän hitaasti") tai superlatiiveilla (prestissimo "erittäin nopeasti") tai ilmaisulla ma non troppo ("muttei liikaa").

Monet säveltäjät ovat käyttäneet saksankielisiä tempomerkintöjä. Näitä ovat esimerkiksi:

• Langsam – hitaasti
• Mäßig – kohtalaisesti
• Lebhaft – eloisasti
• Rasch – nopeasti
• Schnell – nopeasti

• Laurila, Lepo: Musiikkisanasto. Helsinki: Musiikki Fazer, 1988.
• Laurila, Lepo: Musiikkisanasto. Helsinki: Musiikki Fazer, 1968.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tempo Wikimedia Commonsissa