Pico del Teide on KanariansaartenTeneriffalla sijaitseva tulivuori. Se on Espanjan korkein huippu joka nousee 3 718 metriä merenpinnasta[2] ja noin 7 000 metriä ympäröivän meren pohjasta. Se on maailman kolmanneksi suurin tulivuori ja korkein Atlantin saarten vuorista.
Nimi Teide on suhteellisen tuore ja espanjalaisten vuorelle antama. Saaren alkuperäisasukkaat guanchit antoivat sille nimen Echeyde. 1700- ja 1800-luvuilla sitä kutsuttiin myös Pico-vuoreksi, mistä juontaa juurensa myös kuun Sateiden meren (Mare Imbrium) laidalla Teneriffa-vuoristossa (Montes Tenerife) sijaitsevan Mons Picon nimi.
Geologia
Teide on viimeksi purkautunut vuonna 1909.[2] Sitä edeltäneet merkittävät purkaukset sattuivat vuosina 1704–1706 ja 1798.[3] Teideä on pidettävä edelleenkin toiminnassa olevana ja se kuuluu niiden 16 tulivuoren joukkoon, jotka luonnonmullistusten aiheuttamien tuhojen ehkäisemiselle omistautunut kansainvälinen vulkanologien yhdistys IAVCEI on määritellyt tarkimmin maailmassa seurattaviksi.
Teide idästä kuvattuna.
Vuori ja sitä ympäröivä 48-kilometrinen kalderaLas Cañadas kuuluvat Teiden kansallispuistoon. Puisto on perustettu vuonna 1954, ja se on Kanariansaarten suosituimpia matkailukohteita.[4] Se on ollut Unesconmaailmanperintökohde vuodesta 2007.[5] Las Cañadasin kalderan synnytti noin 150 000 vuotta sitten sattunut voimakas räjähdyspurkaus.
Kulkeminen Teidellä
Puistoa halkoo koillisesta lounaaseen tie, jonka varrella 2 356 metrin korkeudessa sijaitsee huipun tuntumaan nousevan köysiradan ala-asema. Köysiradan yläasema on 3 555 metrin korkeudessa.[6] Sieltä on mahdollista sään salliessa nousta itse huipulle kiipeämällä viimeiset 200 metriä jalan. Nousu edellyttää kirjallista lupaa, jonka voi itse tulostaa Teneriffan kansallispuistojen verkkosivuilta.[7]
Reitti huipulle alkaa Montana Blanca -nimisestä paikasta, joka sijaitsee noin seitsemän kilometrin matkan päässä Parador Las Canadas del Teideltä (hotelli). Reitti huipulle on helppokulkuista kivipolkua, ja matka kestää noin 4 tuntia, vauhdista riippuen. Nousuun tulee varata runsaasti vettä mukaan, sillä viimeinen paikka josta vettä saa on Las Canadasin hotelli, tai vaihtoehtoisesti Tienda Casa de Los Balconesin pikku putiikki reitin alkupäässä. Nousua ei kuitenkaan suositella aloittelijoille, sillä 3 700 metrin korkeudessa kokemattomalla on mahdollisuus sairastua korkean ilmanalan aiheuttamaan vuoristotautiin. Vaikka nousua huipulle kertyykin reilusti alle 2 000 m, se on fyysisesti raskas.
Kansallispuiston kasvit ja eläinkunta
Kuningatarneidonkieli Echium wildpretii.
Teiden rinteillä valunut laava on rapautunut ravinnerikkaaksi, mutta ohueksi maakerrokseksi, jolla elää monenlaisia kasvilajeja. Puistosta on määritetty 168 putkilokasvilajia, joista 33 on endeemisiä Teneriffan lajeja.[8]
Teiden keskirinteiden metsien valtalaji on kanarianmänty (Pinus canariensis). Kalderan suojaisilla sisärinteillä kasvaa madeirankataja (Juniperus cedrus). Kenttäkerroksen kasveista tyypillinen on valkokukkainen pensas teidenpilviretama (Spartocytisus supranubius). Punakukkainen neidonkielen sukuinen kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii) herättää huomiota lähes kolmemetrisillä kukinnoillaan.
Kaikki kasvit ovat sopeutuneet korkean paikan ilmastoon: voimakkaaseen auringonpaahteeseen, kuivuuteen ja suuriin lämpötilanvaihteluihin.
Kansallispuistossa elää useita selkärangattomien eläinten lajeja, joista 40 % on endeemisiä Kanarian lajeja, ja 70 lajia tavataan vain tässä kansallispuistossa. Selkärankaislajeja on sen sijaan melko vähän. Puistossa pesii kymmenen lintulajia. Liskoja on kolme endeemistä lajia. Puiston ainoita alkuperäisiä nisäkkäitä ovat lepakot. Muut nisäkäslajit ovat tulokkaita: kotihiiri, rotta, mufloni, kaniini ja villiintynyt kotikissa sekä pohjoisafrikkalainen välimerensiili (Atelerix algirus).[9]
