Tšuktšilaiset kielet (joskus myös luoravetlaaniset tai tšuktšilais-korjakkilaiset kielet) on kamtšatkalaisten kielten ohella toinen tšuktšilais-kamtšatkalaisen kielikunnan haaroista. Sen kieliä puhutaan kahdella Venäjän kaukoidän autonomisella alueella, Tšukotkassa ja Kamtšatkassa. Venäjän väestönlaskennan 2010 mukaan tšuktšilaisilla kielillä on jäljellä noin 7 000 puhujaa, joista suurin osa, noin 5 095, puhuu tšuktšia. Jäljelle jäävistä noin 1 665 puhuu korjakkia, ja loput alutoria sekä kerekkiä. Tšuktšilaisten etninen väkiluku on kuitenkin noin 25 000.^[1] Unesco on määritellyt kaikki tšuktšilaiskielet uhanalaisiksi kieliksi.^[2]

Venäjän väestönlaskenta 2021, joka ajoittuu loppuvuodelle 2021,^[3] tulee antamaan tuoretta tietoa myös tšuktšilaisten kielten ja kansojen nykytilasta.

Tšuktšilaisten ja kamtšatkalaisten kielten sukulaisuus on kyseenalaistettu. Joidenkin tutkijoiden mielestä kieliryhmät muodostavat tšuktšilais-kamtšatkalaisen kielikunnan, mutta toisten mielestä samankaltaisuus johtuu kielikontakteista.^[4]

Tšuktšilaisista kielistä vain tšuktšilla ja korjakilla on kirjoitettu kieli, joka sekin perustuu venäjän kyrilliseen kirjaimistoon.

Tšuktšilaisia kieliä ovat:

• tšuktši, puhutaan lähinnä Tšukotkassa.
• korjakki, tunnetaan myös nymylaaninina, puhutaan Korjakian alueella Kamtšatkan aluepiirissä.
• alutori, puhutaan Korjakiassa.

• karaga (†) (alutorin murre tai joskus oma kielensä)
• palana (alutorin murre tai joskus oma kielensä)

• kerekki (†), puhutaan Tšukotkan etelärannikolla.

(†) Mahdollisesti kuollut sukupuuttoon.

Tšuktšilaisia kieliä on perinteisesti pidetty kahtena kielenä, tšuktšina ja korjakkina, koska tšuktšien ja korjakkien välillä vallitsi terävä etninen jako. Kerekin ja alutorin murteet, joita etniset tšuktšit ja korjakit puhuvat, eroavat kuitenkin yhtä paljon näistä lajikkeista kuin toisistaan. Siten tšuktšilaiskielet luokitellaan tällä hetkellä yleisesti neljäksi kieleksi, mutta sitä voitaisiin yhtä helposti pitää yhtenä kielenä, jolla on merkittävää dialektista vaihtelua.

Tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet, ja näin ollen tšuktšilaiset kielet, luokitellaan toisinaan paleosiperialaisten kielten joukkoon, joka on kattava termi kieliryhmille, joilla ei ole tunnistettua yhteyttä toisiinsa ja joiden uskotaan edustavan Siperian kielikartan jäänteitä ennen turkkilais- ja tunguusikielten kehittymistä.

Konsonanttien refleksien suhteen mukaan -d- (-š-?) ja -r- ovat vastakkaisia:

• r-murteet (tšuktši);
• j-murteet ja viereiset murteet, joissa on sibilantti- ja sibilointirefleksit (apukin, itka, kamenski, kerekki, paren, tšavtšuuvi);
• murteet -t - // - r-, jotka säilyttivät konsonanttien eron (alutori, karaga, palana).

Suurimmalle osalle tšuktšilais-kamtšatkalaiskielistä tyypillinen piirre on nousun synharmonismi (laajennus y > o, u > e, e > a): se on johdonmukaisimmin edustettuna tšuktšissa, mutta esiintyy myös palanassa, karagassa ja korjakissa. Se on käytännössä kadonnut alutorissa ja on kokonaan poissa kerekissä (jossa sitä on kompensoitu aksenttiharmonialla, joka koostuu korostettujen ja neutraalien tavujen vuorottelusta).

Laajalle levinnyt etuliite, mikä ei yleensä ole tyypillistä alueen muille suvuille (poikkeuksena kamtšatkalaiset kielet).

tšuktšilais-kamtšatkalaiskielissä ei ole adjektiiveja ja adverbejä itsenäisinä kategorioina.

Kieliopillista sukupuolta ei ole olemassa, mutta erotetaan kaksi tai kolme toimintaluokkaa:

• ei-aktiivinen - esineiden ja eläinten nimitykset;
• keskiaktiivinen - ihmisten nimitykset;
• aktiivinen - eläinten omat nimet ja lempinimet, välittömässä ympäristössä olevien henkilöiden nimet.

Henkilöiden nimillä on persoonallisuusluokka eri sanaluokissa (kuten numerot, predikatiivit jne.).

On mahdollista käyttää eläinten nimiä toisessa ja kolmannessa luokassa (toisena esiintymisen kanssa).

Inaktiivisessa luokassa myös esineiden ja eläinten nimet ovat vastakkain, mikä paljastuu suhteellisissa ja possessiivisissa rakenteissa ja yhdistelmissä verbien kanssa. Toisin sanoen on itse asiassa mahdollista väittää olevan neljä toimintoluokkaa.

Kolme strategiaa aktanttien koodaukseen:

• nominatiivi;
• ergatiivi;
• inklusiivi

+

• antipassiivi^[4].

• Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat. Helsinki: Gaudeamus, 1998. (suomeksi)
• Скорик П. Я.: Чукотско-камчатские языки // Языки народов СССР. Том 5. Монгольские, тунгусо-маньчжурские и палеоазиатские языки. Leningrad. Määritä julkaisija! (venäjäksi)
• Bernard Comrie: The Languages of the Soviet Union. Cambridge University Press, 1981. (englanniksi)
• Володин А. П.: Чукотско-камчатские языки // Языки мира. Палеоазиатские языки. Moskova. Määritä julkaisija! (venäjäksi)
• Володин А. П.: О категории рода в языках Сибири. Pietari. Määritä julkaisija! (venäjäksi)
• Fortescue M.: Language Relations across Bering Strait: Reappraising the Archaeological and Linguistic Evidence. Lontoo & New York: Cassell, 1998. ISBN 0-304-70330-3 (englanniksi)
• Fortescue M.: Comparative Chukotko-Kamchatkan Dictionary. Berliini: Walter de Gruyter, 2005. (englanniksi)
• Мудрак О. А.: Этимологический словарь чукотско-камчатских языков. Määritä julkaisija! ISBN 5-7859-0141-2 (venäjäksi)
• Мальцева А. А.: Именные классы в чукотско-корякских языках в диахронно-типологической перспективе. Määritä julkaisija! (venäjäksi)
• Асиновский А. А.: Сопоставительная фонетика чукотско-камчатских языков. Määritä julkaisija! (venäjäksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: en:Chukotkan languages & ru:Чукотско-корякские языки