Korjakin kieli

korjakki
Tiedot
Alue Korjakia
Puhujia 3 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet
Kieliryhmä tšuktšilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2 mis
ISO 639-3 kpy

Korjakin kieli eli korjakki (aikaisempi nimitys myös nymylaanin kieli) on Venäjällä etupäässä Korjakiassa asuvien korjakkien puhuma tšuktšilainen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä

Korjakit asuvat Kamtšatkan aluepiiriin pohjoisosan muodostavassa Korjakiassa sekä sen lähialueilla Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa ja Magadanin alueella Severo-Evenskin piirissä.[1]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 8 900 korjakkia ja 5 200 korjakin kielen puhujaa.[2] Kansallisuudeltaan korjakeista 52,4 % ilmoitti äidinkielekseen korjakin ja 46,8 % venäjän.[3] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 8 700 korjakkia[4] ja 3 000 korjakin puhujaa.[5] Alueellisesti he jakautuivat seuraavasti:

  • Korjakia 6 700 korjakkia (joista 2 000 osaa korjakin kieltä),
  • Magadanin alue 900 (400),
  • muu Kamtšatkan aluepiiri 600 (140),
  • Tšukotka 55 (2).[6]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 1 700 korjakin puhujaa[7].

Historia ja murteet

Korjakki muodostaa yhdessä tšuktšin, kerekin ja alutorin kanssa tšuktšilais-kamtšatkalaisten kielten tšuktšilaisen ryhmän. Kerekkiä ja alutoria pidettiin aiemmin korjakin murteina.[8]

Kielen murrejako on kiistanalainen. Eri tutkijat erottavat neljästä yhteentoista murretta, joista eräät ovat jo hävinneet. Kansatieteellisin perustein korjakin kieli voidaan jakaa enemmistönä olevien poronhoitajien puhumaan tšavtšuveniin sekä paikallaan asuvien korjakkien puhumiin nymylan-murteisiin, joista jälkimmäisten katsotaan toisinaan kuuluvan alutorin kieleen.[9]

Kirjakieli

Korjakin kieli luotiin vuonna 1930 latinalaisen kirjaimiston ja tšavtšuvenin murteen pohjalta. Vuonna 1937 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä.[10]

Korjakin kirjaimisto

А а Б б В в В' в' Г г Г' г' Д д Е е
Ё ё Ж ж З з И и Й й К к Ӄ ӄ Л л
М м Н н Ӈ ӈ О о П п Р р С с Т т
У у Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ
Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Kielellä on julkaistu lähinnä oppikirjoja ja kansanperinnekokoelmia. Aikaisemmin ilmestyi myös venäjästä käännettyä kirjallisuutta. 1930-luvulla aloitettu korjakinkielinen kouluopetus lopetettiin 1950-luvulla. Kielen opetus oppiaineena ja korjakinkielinen julkaisutoiminta alkoi uudestaan vasta 1970–1980-lukujen vaihteessa. Opettajia koulutetaan Palanan opettajaopistossa ja Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Piirikunnan sanomalehdessä julkaistaan toisinaan korjakinkielisiä tekstejä ja kieltä käytetään myös radiossa sekä jonkin verran televisiossa.[11]

Nykytilanne

Nykyään korjakki on vakavasti uhanalainen kieli. Sitä puhuvat etupäässä vanhukset, kun taas nuoriso on siirtynyt käyttämään venäjää. Kielenvaihto on tapahtunut poikkeuksellisen nopeasti, sillä vielä vuonna 1959 yli 99 % kansasta ilmoitti äidinkielekseen korjakin. Huomattavan ongelman muodostavat murre-erot, joiden takia nymylan-korjakit ovat torjuneet tšavtšuveniin perustuneen kirjakielen.[12]

Lähteet

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2

Viitteet

  1. ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 146.
  2. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 253–254. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  3. ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
  4. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  5. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  6. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
  7. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  8. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 256–257. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  9. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 258–259. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  10. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 260. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  11. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 261–268. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  12. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 274–276. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3

Aiheesta muualla

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.