Alutorin kieli

Alutori
Tiedot
Alue Kamtšatka
Puhujia 25
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta tšuktšilais-kamtšatkalaiset kielet
Kieliryhmä tšuktšilaiset kielet
ISO 639-3 alr

Alutorin kieli on Kamtšatkalla asuvien alutorien puhuma tšuktšilais-kamtšatkalaiseen kielikuntaan kuuluva kieli. Aikaisemmin sitä pidettiin korjakin kielen murteena.

Kielen nimitys perustuu Oljutorkan (Aljutorkan) taajamaan, jossa aikaisemmin asui suurin osa sen puhujista. Nykyään alutorit asuvat pääosin Korjakian piirikunnan Oljutorkan piirin Vyvenkan kylässä. 2000-luvun vaihteessa alutorien määräksi arvioitiin noin 2 200–3 000 henkeä. Väestönlaskennoissa heidät on luettu korjakeiksi. Alutorin kielen puhujia arvioitiin vuonna 1970 olleen noin 1 000 henkeä, mutta vuonna 2000 enää muutama sata.[1] Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 40[2] ja vuoden 2010 väestönlaskennassa 25 alutorin puhujaa[3].

Alutorin kielen ja sen murteiden suhde korjakkiin on kiistanalainen. Toisinaan siihen luetaan kaikki vakituisissa asutuksissa eläneiden nymylan-korjakkien murteet, jotka poikkeavat huomattavasti poronhoitoa harjoittaneiden tšavtšuven-korjakkien kielestä.[4]

Alutori toimii ainoastaan kieliyhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. 1930-luvulta lähtien sen puhujille tarjottiin korjakin kirjakieltä, joka vieraan murrepohjansa takia ei saanut kannatusta. Nykyään alutoria voidaan pitää kuolevana kielenä. Nuoriso puhuu äidinkielenään vain venäjää.[5]

Lähteet

  1. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 26–27. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  2. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 28.5.2009. (venäjäksi)
  3. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.2.2018. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  4. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 30. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  5. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 36. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3

Aiheesta muualla