Syksyn sävel on Juice Leskisen säveltämä ja sanoittama kappale vuodelta 1975. Se on yksi Leskisen suurimpia hittejä ja Suomen suosituimpia ”leirinuotiokitarakappaleita”. Laulu on haikea balladi, jota on luonnehdittu Toivo Kärjen sävellystyylin ja Phil Spectorin soundin kohtaamiseksi.[1] Sitä on verrattu myös venäläisiin romansseihin[2]. Teksti alkaa sanoilla: Katu täyttyy askelista / Elämä on kuolemista.
Juice Leskisen mukaan kappale kertoo hänen entisestä tyttöystävästään Jaanasta. Jaana jätti Leskisen heidän yhteisellä matkallaan Lontoossa. Leskinen jäi Lontooseen yksin kolmeksi viikoksi, ja hän kirjoitti kappaleen eräänä päivänä Regent’s Parkissa. Se tosin perustuu jo paljon aiemmin tehtyyn lauluun, jota Juice Leskinen ja Max Möller olivat esittäneet yhdessä jo ennen Coitus Int -yhtyeen perustamista.[1] Toisaalla Leskinen on myös kertonut, että kappaleen ”innoittajana” oli hänen ensimmäinen vaimonsa Tarja[3].
Juice Leskinen ei koskaan osallistunut kappaleella Syksyn sävel -kilpailuun, vaan kappaleen nimi on eräänlainen protesti kilpailua vastaan. Leskisen väitetään tokaisseen, kun ”Marilyn” ei menestynyt kyseisessä kilpailussa, että hän tekee sitten oman Syksyn sävelensä.[1] Hän kysyi kuitenkin Otto Donnerilta, voisiko kappaleelle antaa saman nimen kuin kilpailulle, ja sai myönteisen vastauksen[4].
Rakenne
Kappale alkaa lyhyellä rumpuintrolla, jonka jälkeen alkaa varsinainen intro. Sen jälkeen tulevat A-osa ja B-osa eli kertosäkeistö. B-osa on kaksiosainen: ensimmäinen osa alkaa sanoin ”En ilosta itke” ja toinen ”Häntä rakastin paljon”. B-osan jälkeen A- ja B-osat toistuvat, minkä jälkeen tulee Petteri Salmisen soittama kitarasoolo, jota on pidetty yhtenä Suomen jäljitellyimmistä[1]. Soolo voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa soitetaan melko matalalta hiljaisena. Soolon toinen osa on soitettu korkeammalta ja lujempaa. Vinyylisinglellä kappaleesta kuullaan versio, jossa sooloja on kaksi päällekkäin. Ensimmäisessä osassa päällekkäiset soolot kulkevat stemmoissa, toisessa osassa soolot ikään kuin ”kilpailevat” keskenään. Vielä kappaleen lopuksi tulee B-osan jälkimmäinen puolisko, minkä jälkeen tempo hidastuu, ja laulu päättyy E-molliin.
Juice Leskinen on kertonut, että hän oli kirjoittanut kitarasoolon alkupään nuotteina, mutta antanut loppuosasta Salmiselle ohjeen: ”Tuossa kohtaa pistät sitten hanikat auki. Nyt luukutat niin paljon kun huvittaa.”[4]
Sanoitus
”
Elämä on kuolemista on mulle se kaikkein tärkein lause. Mä olen miettinyt sitä 80-luvulta lähtien, ja ollut siitä eri mieltä: elämä on elämää, kuolema kuolemaa. Tein kerran musiikillisen vastalauseenkin. ”Runoilija”-biisissäni päähenkilö kuuntelee radiosta Juicea ja julistaa, ettei ole syntynyt kuolemaan. Kun WTC-tornit romahtivat mä tosin jouduin muuttamaan mieltäni. Niille Al Qaida -lentäjille elämä tuntui todella olevan kuolemista.
Joskus olen itsekin kokenut rakastumisen niin voimakkaana, että tuntuu kuin jumalatkin uskoisi siihen tunteeseen. Se on käsittämättömän voimakas lause, ja ”Syksyn sävel” mun evankeliumini. Viime viikolla päätin lopulta esittää sen keikalla. Lauloin sen kahdentoista jälkeen yöllä ja melkein itkin. Seuraavana päivänä tuli tekstiviesti: Juice on kuollut.
Juice Leskisen sanoituksia tutkineen Lasse Halmeen mukaan ”Syksyn sävelessä” on voimakas jännite myönteisen rakkauden ja surumielisen menetyksen välillä. Laulu kertoo erosta ja ikävästä, mutta samalla myös uudesta ystävästä. Se on haikea, mutta myös lämmin ja odottaa tulevaisuudelta parempaa. Uutta rakastettua pyydetään elämään mukana ikävässä ja kaipauksessa: Ole mulle vähän aikaa hän. Laulu on kuvaus ”ihmisen irrallisuudesta ja eksistentiaalisesta ahdistuksesta”.[6]
Sanoissa on paljon loppusointuja, joiden paikat vaihtelevat. A-osissa rimmaavat keskenään säkeet yksi ja kaksi (askelista – kuolemista), kolmas ja kuudes (hiljaa – viljaa) sekä neljäs ja viides (aamuteelle – kuihtuneelle). Kertosäkeistössä riimejä on vähemmän.
Äänitys
”Syksyn sävel” äänitettiin Finnvoxin studiolla Helsingin Pitäjänmäessä vuonna 1975, ja Juice Leskisen tuotti sen itse. Hänen edellinen yhtyeensä Coitus Int oli juuri hajonnut, joten singleä varten soittajat koottiin erikseen ja se ilmestyi pelkästään Juice Leskisen nimellä.[1] Leskisen mielestä äänitys oli ”aika huono” eikä se vastannut sitä kuvaa, joka hänellä oli Phil Spectorin äänitystavasta.[4]
Singlellä ”Syksyn sävelen” soittivat seuraavat muusikot:[1]
”Syksyn sävel” ilmestyi ensimmäisen kerran singlenä vuonna 1975, B-puolenaan ’’Vaimoni on Frankenstein”. Singlen kustansi Love Records.
Kun ”Syksyn sävel” julkaistiin singlenä, se ei aluksi menestynyt, ja sitä on jopa sanottu Juice Leskisen ensimmäiseksi flopiksi.[1] Leskisen mielestä se oli ”huikea moka”.[4] Kappale nousi Suomen virallisen singlelistan 18. sijalle helmikuussa 1976.[7] Myöhemmin kappaleesta tuli kuitenkin hyvin suosittu. Vuonna 1995 ”Syksyn sävel” sijoittui Radiomafian top 500 -äänestyksessä 69. sijalle.[8]Iskelmä-radion järjestämässä äänestyksessä kaikkien aikojen parhaasta iskelmästä se tuli 12. sijalle.[9] Lasse Halmeen mukaan ”Syksyn sävel” on ”ehkä tunnetuin ja pidetyin Juice Leskisen lauluista”.[6] Juice Leskisen on itse arvellut kappaleen suosion tärkeimmäksi syyksi ”toivokärkimäistä” melodiaa, joka on ”helppo laulaa kapakassa hieman liikuttuneena”.[4]
Vuonna 1981 ”Syksyn sävel” julkaistiin Juice Leskinen Slamin esittämänä Tuuliajolla-kiertueen livealbumilla Tuuliajolla (eli ballaadeja Saimaalta).[1] Lisäksi kappale on ilmestynyt lukuisilla kokoelmalevyillä. Sen ovat levyttäneet myös monet muut esittäjät, kuten Tapani Kansa.[10] ”Syksyn sävel” on lisäksi julkaistu useissa koulujen musiikkikirjoissa.[11] Juice Leskisen valittujen runojen kokoelmaan Sanataiteilija kävi täällä on otettu mukaan vain kaksi rock-tekstiä, ”Syksyn sävel” ja ”Viidestoista yö”, ja teoksen toimittaja Satu Koskimies on nimennyt ne ”suuriksi lauluiksi”.[12]
Lähteet
↑ abcdefghJuice Leskinen. Syksyn sävel. Kaikki singlet 1974–2004. (CD-boksin liite) Johanna Kustannus, 2007.
↑Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia, s. 213. (Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee) Helsinki: WSOY, 1998 (5. painos 2002). ISBN 951-0-22503-7
↑Korpeinen, Reijo (toim.): Ekkös sää Juice oo, s. 23. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14567-X
