Suomen Oslon-suurlähetystö on Suomen tasavallan suurlähetystöNorjan pääkaupungissa Oslossa. Sekä suurlähetystö että suurlähettilään virka-asunto sijaitsevat Frognerin kaupunginosassa osoitteessa Thomas Heftyes gate.
Norja ja Suomi solmivat diplomaattisuhteet 6.4.1918. Suomen lähetystö aloitti toimintansa syksyllä 1918 ja Allan Serlachius nimitettiin ensimmäiseksi lähettilääksi[1]. Kiinteistö osoitteessa Drammensveien 93 ostettiin lähetystökäyttöön ja se palveli sekä kansliana että residenssinä.
Suomen presidentti Lauri Kristian Relander oli valtiovierailulla Norjassa 1926. Yhdessä kuningas Haakon VII:n sekä lähettiläs Östen Elfvingin kanssa he istuttivat takapihalle tammen, joka symboloi maiden välisiä suhteita.
Suomen valtio osti vuonna 1935 nykyisen lähetystörakennuksen, joka kunnostamisen jälkeen toimi niin kansliana kuin virka-asuntona vuodesta 1936. Kymmenen vuotta aikaisemmin istutettu, niin kutsuttu kuninkaan tammi siirrettiin muuton yhteydessä uudelle pihalle, ja se kasvaa suurlähetystön pihassa vielä tänäkin päivänä.
Edustusto suljettiin Saksan miehitettyä Norjan vuonna 1940. Se avattiin uudelleen miehityksen päätyttyä syksyllä 1945. Vuonna 1954 edustuston tasoa nostettiin suurlähetystöksi ja täten Suomi sai Norjaan ensimmäisen suurlähettiläänsä, Eduard Palinin. Vuosina 1958–1965 suurlähettiläänä toiminut Tyyne Leivo-Larsson oli Suomen ensimmäinen naissuurlähettiläs[1].
Vuonna 1969 suurlähetystö muutti uusiin tiloihin osoitteeseen Drammensveien 40 ja rakennus osoitteessa Thomas Heftyes gate 1 toimi suurlähettilään residenssinä. Vuonna 1993 Thomas Heftyes gate 1 remontoitiin täysin kansliaksi ja se on toiminut suurlähetystönä siitä lähtien.
Suurlähetystön historia on koottu historiikkiin. Jussi Pekkarisen kirjoittama Kuninkaallisen tammen suojassa, Suomen Oslon suurlähetystön historia ilmestyi vuonna 2014.
Tammi, jonka kuningas Haakon, presidentti Lauri Kristian Relander ja lähettiläs Östen Elfving istuttivat 1926.
Suurlähettilään virka-asunto
Rakennus osoitteessa Thomas Heftyes gate 1 toimi niin kansliana kuin residenssinä vuodesta 1936, kunnes suurlähetystö muutti vuonna 1969. Vuonna 1983 suurlähetystö vuokrasi naapurissa, osoitteessa Thomas Heftyes gate 3, sijaitsevan rakennuksen ja osti sen vuonna 1986. Talo on 1900-luvun alussa rakennettu kolmikerroksinen kivihuvila, jonka on suunnitellut tunnettu norjalainen arkkitehti Arnstein Arneberg. Rakennus peruskorjattiin nykyiseen kuntoonsa arkkitehtiprofessori Egil Nordinin avustuksella. Suurlähettiläs Kaarlo Yrjö-Koskinen muutti tähän rakennukseen yhdessä vaimonsa kanssa, ja siitä lähtien se on ollut suurlähettilään ja tämän perheen käytössä.[2]
Norjassa on yhteensä 20 Suomen kunniakonsulaattia[4]. Suomen kunniapääkonsulaatti sijaitsee Oslossa. Muita konsulaatteja kutsutaan kunniakonsulaateiksi ja ne edustavat Suomea eri puolilla Norjaa. Kunniapääkonsuli aloitti Oslossa jo ennen ensimmäisen lähetetyn, Allan Serlachiuksen saapumista, vuonna 1918.
Kunniakonsuli valvoo toimipiirissään suomalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten oikeuksia. Hän voi neuvoa ja opastaa hädänalaiseen asemaan joutuneita tilapäisesti ulkomailla oleskelevia Suomen kansalaisia ja Suomessa pysyvästi asuvia ulkomaan kansalaisia yhteydenpidossa paikallisiin viranomaisiin tai lähimpään Suomen suurlähetystöön tai konsulaattiin. Kunniakonsulaatin kautta voi hakea joitain notaarintodistuksia. Kunniakonsulit eivät ota vastaan passihakemuksia eivätkä hoida viisumi- ja oleskelulupa-asioita. Kunniakonsuli ei myöskään voi toimia oikeudenkäyntiavustajana tai oikeudellisena neuvonantajana.
Kunniakonsuli edistää osaltaan Suomen ja asemamaan kaupallis-taloudellisia ja kulttuurisuhteita yhteistyössä edustustojen kanssa ja hän osallistuu Suomen maakuvan vahvistamiseen. Kunniakonsuli voi neuvoa suomalaisyrityksiä esim. paikallista yrityskulttuuria koskevan tiedon saannissa sekä yhteistyökumppanien etsimisessä. Konsuleiden ei tarvitse olla Suomen kansalaisia.[5][6][7]
.jpg)
