Jatkosodan kenttätykistön kalustoa käsittelevässä artikkelissa esitellään Suomen puolustusvoimien käytössä ollut tykistökalusto taulukkomuodossa. Taulukoista käy ilmi tykkien lyhenteet, alkuperämaa, tärkeimmät tekniset yksityiskohdat ja kaluston määrä sekä sen kehitys.

Talvisodan päättyessä Suomen puolustusvoimien käytössä oli yhteensä:^[1]

• 1 030 erilaista kenttätykkiä, joista
  • 723 kpl oli joustolavettista ja
  • 307 kpl oli jäykkälavettista.

Kenttätykkien määrä Suomessa lisääntyi Moskovan välirauhan aikana 797 kappaleella ja saavutti kokonaismääräkseen:^[2]

• 1 827 kpl, joista
  • 1 349 kpl oli joustolavettisia,
  • 470 kpl oli jäykkälavettisia ja
  • 8 kpl rannikkotykkejä.

Jatkosodan alkaessa kenttätykkien kokonaismäärästä oli varattu:^[3]

• 904 kpl kenttätykistölle,
• 353 kpl linnoitustykistölle,
• 169 kpl rannikkotykistölle ja
• 46 kpl kotijoukoille. Lisäksi
• 355 kenttätykkiä oli päämajan taisteluvälineosaston alaisissa varikoissa.

Kaikkiaan erilaisia tykkimalleja oli yhteensä 67 kpl, joten ampumatarvikehuollolla riitti haasteita (varsinkin kun jokaiselle tykkimallille oli olemassa useita erilaisia ampumatarvikelajeja). Tykkikalusto oli peräisin suurimmalta osaltaan ensimmäisen maailmansodan ajoilta ja täysin moderneina voitiin pitää vain 59 tykkiä. Lisäksi lähes 500 tykin mallivuosi sijoittui 1800-luvulle. ^[4]

Taulukoissa käytetään lyhenteitä ja merkintöjä, joiden merkitykset ovat seuraavia:

• Aseen lyhenteessä
  • Ensimmäinen numero (esimerkiksi 76) viittaa tykin kaliiperiin millimetreinä.
  • Kirjain viittaa tykin tyyppiin.
    • K = kanuuna
    • H = haupitsi
    • M = mörssäri
  • Viimeinen numero viittaa tykin vuosimalliin.
    • Kaksoisnumero viittaa alkuperäiseen mallivuoteen ja jälkimmäinen modernisoinnin aloittamisvuoteen.
    • Osa vuosiluvuista viittaa 1800-lukuun (esimerkiksi mallivuosi 77 = 1877).
• Alkuperä viittaa tykin valmistusmaahan.
• Kantama ilmoitetaan kilometreinä.
• Ammus viittaa ammuksen painoon kilogrammoina.
• Paino viittaa tykin ns. tuliasemapainoon tonneina.
• Määrä sarakkeissa
  • Roomalainen ja arabialainen numero viittaavat kuukauteen ja vuoteen (esimerkiksi I/44 = tammikuu 1944).
  • Numeroarvo viittaa taisteluyksiköille jaetun kaluston lukumäärään.
  • Sulkumerkit viittaavat siihen, että kalustoa ei ollut jaettu taisteluyksiköille.

Taulukoista on jätetty kokonaan pois joitain tykkimalleja, joita ei ollut jaettu tykistön yksiköille (mm. niiden vähäisen määrän vuoksi), vaikka ne mainitaankin virallisissa kalustoluetteloissa.

Taulukosta käy sangen selvästi ilmi, että Suomen armeijan kenttätykistön kevyet kanuunat jatkosodan aikana olivat hyvin suurelta osin ensimmäisen maailmansodan aikaista kalustoa. Tykit oli valmistettu joko maailmansotaa ennen tai sen aikana. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kevyiden kanuunoiden osalta tykistön kalusto oli pääsääntöisesti jo vanhentunutta. Ampumamenetelmien kehittyneisyydellä kaluston vanhentuneisuutta kyettiin kuitenkin edes jossain määrin paikkaamaan ja tykistön saavuttamat tulokset säilyivätkin varsin merkittävinä koko sodan ajan.

Toisena merkittävänä havaintona tilastosta käy ilmi se tosiasia, että ajanmukaista kevyttä kanuunakalustoa saatiin (tai oli jo talvisodassa saatu) sotasaaliina, mistä osoituksena Neuvostoliittolaisen kaluston suhteellisesti merkittävä osuus suomalaisen tykistön käyttämän kaluston määrässä. Muualta ei ajanmukaista kalustoa sitten saatukaan.

Kolmas johtopäätelmä taulukosta on se, että ammushuolto on joutunut jatkosodan aikana vaikeaan asemaan johtuen kaluston kirjavuudesta. Kaluston kirjavuushan johtaa automaattisesti ongelmiin ammusten valmistamisen, kuljettamisen, varastoinnin ja jakelun suhteen. Pienenä käytännön helpotuksena ollut lienee se tosiseikka, että ns. pääkaluston kaliiperi oli molemmilla sodassa olevilla valtioilla sama, joten sotasaaliskaluston ammusten tuotanto ei edellyttänyt suuriakaan muutoksia ammustehtailla.

Tässä taulukossa on mukana muun muassa kaksi neuvostoliittolaisvalmisteista sotasaalisasetta (joita ei joukoille jaettu) lähinnä siksi, että niiden ominaisuuksista kävisi ilmi silloisen uuden kenttätykistökaluston ominaisuudet.

Taulukosta käy ilmi muun muassa se, että suomalaiset kevyet haupitsipatteristot oli jatkosodan aikana hyvin merkittävässä määrin varustettu hyökkäysvaiheen aikana saadulla sotasaaliskalustolla. Vielä vuoden 1944 alussa yli 50 % haupitsikalustosta oli nimenomaan sotasaaliiksi saatuja tykkejä.

Tässä tykistön kalustoluokassa esiintyy ainoat kotimaista valmistetta olevat tykit. Kyseessä olivat 105 H/37 -tykit, jotka oli alun perin tilattu niin sanottuna mallivuotena, mutta toimitukset alkoivat tosiasiallisesti vasta vuonna 1943.

Kotimaisen valmistuksen ohessa käytännössä ainoa kalustomäärän kohottamisen keino oli vuoden 1941 jälkeen aseiden ostaminen Saksasta, mikä näkyy myös tilastosta. Tilastossa on myös "piilotettuna" Saksasta tehtyjen aseostojen merkitys sikäli, että tykkiluokassa 122 H/10–30 sodan loppuvaiheessa tapahtunut nousu ei perustunut sotasaaliiseen vaan ostoihin Saksasta (72 kpl).

Tässä tykistön kalustoluokassa (joka olisi ollut ensiarvoisen tärkeä muun muassa vastatykistötoiminnan kannalta) asemäärät olivat, vähäistä sotasaaliskalustoa lukuun ottamatta, kauttaaltaan laskevia.

Talvisotaan verrattuna lähes ainoat hankinnat oli saatu tehtyä ns. välirauhan aikana Saksan itse saamasta sotasaaliskalustosta. Tässä aseluokassa Saksa ei suostunut myymään Suomelle itse sodan aikana yhtään asetta, joten suomalaisten oli selviydyttävä niillä aseilla joita oli jo olemassa.

Tässä tykistön aseluokassa suomalaiset saivat hyökkäysvaiheessa vuonna 1941 sotasaaliina uusia asetyyppejä, joiden hankintoja täydennettiin Saksan saamasta sotasaaliista ostamalla vuonna 1944 (yhteensä 84 kpl).

Muutenkin raskaiden haupitsien hankinnassa oltiin yksinomaan sotasaaliin ja Saksasta tehtyjen hankintojen varassa Saksan myydessä sotasaaliiksi saamaansa tai omaa valmistettaan olevaa kalustoa Suomelle vuosina 1940 (siis ennen jatkosotaa) ja 1944. Suuri osa ajanmukaisesta kalustosta oli peräisin Saksasta lukuun ottamatta sotasaalista. Mistään muualta tykkikalustoa ei saatu.

Taulukosta havaitsee helposti, että koko järeä tykkikalusto oli peräisin ensimmäisen maailmansodan ajalta. Yhdysvalloissa valmistettu kalusto oli ostettu talvisodan aikana ja saatu maahan välirauhan aikana. Ennen jatkosodan puhkeamista Saksasta saatiin ostaa vähäinen määrä järeää kalustoa.

Taulukosta käy selvästi myös ilmi, että kaikkein raskaimman kaluston osalta suomalaiset eivät saaneet sodan aikana mistään uutta kalustoa vanhan kuluessa hiljalleen käyttökelvottomaksi. Oli siis pärjättävä niillä vähäisillä aseilla, joita maassa oli jatkosodan alkaessa.

Suomalaisilla oli jatkosodan aikana käytössään melkoisen suuri määrä myös jäykkälavettista tykistöä. Johtuen jaykkälavettisen tykin peräytymisestä laukauksen jälkeen aseet saivat suomalaisten suussa lempinimen "Hyppy-Heikki".

• Suomalaisen kenttätykistön kalusto talvisodassa

• Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5