Suhoi T-4 eli Lentokone 100, Projekti 100 tai Sotka oli Suhoin valmistama neuvostoliittolainen suureen nopeuteen pyrkivä sarja sotilaslentokoneita, joilla tutkittiin yli kolmenkertaisen äänennopeuden (Mach 3) omaavan lentokoneen käytettävyyttä mm. tiedustelussa ja mahdollisesti lentotukialusten tuhoamisessa. Ohjelma keskeytettiin kuitenkin ennen varsinaista tuotantoa.

Suhoi T-4 näyttää ulkoisesti hyvin samanlaiselta kuin yhdysvaltalainen 1960-luvun alussa suunniteltu North American XB-70 Valkyrie -pommikoneprototyyppi, joka ei kuitenkaan ikinä tullut käyttöön. T-4 osallistui Neuvostoliitossa pommikonekilpaan, mutta hävisi sen Myasishcheville. Aikanaan Tupolev valmisti Tupolev Tu-160 -pommikoneen.

T-4:n runko, siivet ja monet muut osat olivat pääosin titaanista ja teräksestä valmistettuja. Koneessa oli fly-by-wire-ohjaus, jolla oli myös mekaaninen varajärjestelmä. Koneen nokka kääntyi alas nousussa ja laskussa. Laskussa käytettiin jarruvarjoja jarrujen kuumenemisen estämiseksi.^[1]

T-4 eli 1010 lensi 22.8.1972 ohjaajanaan Vladimir Iljushin, kuuluisan lentokonesuunnittelijan poika. Koneella lennettiin kymmenen kertaa, kaikkiaan 10 tuntia ja 20 minuuttia. Se lensi noin 1,3 Machin nopeuteen Kolesov RD36-41-moottoreillaan. Konetta ei koskaan lennetty Mach 3-nopeuteen, koska ohjelma peruutettiin ennen kuin suurnopeuskoelennot alkoivat. Neuvostoliiton ilmavoimat olivat kaavailleet käyttöönsä jopa 250 T-4-konetta, mutta paljon suurempi MiG-23-tuotantosarja vei resursseja niin paljon, että T-4 ohjelman keskeytti tuolloinen puolustusministeri Gretsko. Yhteensä neljä prototyyppiä valmistettiin. Viimeinen testilento tapahtui 22.1.1974.

• 
  T-4
• 
  T-4M
• 
  T4MS

Yksi T-4 on esillä Moninon ilmailumuseossa Moskovan lähellä.

• Sukhoi T-4 "Sotka" at the Russian Air Force Museum (Arkistoitu – Internet Archive) ???
• Sukhoi T-4

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suhoi T-4.