Sturmgeschütz III (Ausf G)
Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmgeschütz III Ausf. G -rynnäkkötykkejä Enson paraatissa 4.6.1944
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Saksa
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä	6,77 m
– pelkkä runko	5,4 m
Leveys	2,95 m
Korkeus	2,16 m
Taistelupaino	23,9 t
Telaketjut	400 mm
Maksiminopeus
– tiellä	40 km/h
– maastossa	20 km/h
Toimintasäde	155 km tiellä
Pääase	75 mm StuK 40 L/48 -panssarivaunukanuuna
Muu aseistus	2 × 7,92 mm MG 34-konekivääriä
Panssarointi	80–19 mm
Moottori	Maybach HL120TRM V-12 bensiini
– hevosvoimat	300 hv
– kilowattia	224 kW
Miehistö	4
Infobox OK

Sturmgeschütz III (StuG III) oli saksalainen rynnäkkötykki, joka oli Saksan eniten valmistama panssaroitu ajoneuvo toisessa maailmansodassa. Se oli rakennettu Panzer III -panssarivaunun alustalle. Alun perin se oli tarkoitettu liikkuvaksi, panssaroiduksi kevyeksi tykiksi jalkaväen tukemiseen, mutta jatkuvien muutosten myötä vuoteen 1942 tultaessa sitä käytettiin myös panssarintorjuntavaununa. Sturmgeschütz-sarjan vaunut ovat ehkä Suomen oloissa parhaiten tunnettuja erinomaisesta hinta/suorituskyky-suhteestaan. Kääntyvän tornin puuttuminen madalsi rynnäkkötykin profiilia tehden sen havaitsemisen vaikeammaksi. Rakennusmateriaaleja ja rahaa säästyi panssarivaunuihin verrattuna, koska pyörivä torni oli kallis rakentaa ja kuulalaakereista oli pulaa. Sodan loppuun mennessä oli rakennettu yli 10 500 vaunua.

Sturmgeschütz III:n lähtökohtana oli eversti Erich von Mansteinin tekemä ehdotus kenraali Ludwig Beckille vuonna 1935, jossa esitettiin, että rynnäkkötykistön (Sturmartillerie) yksiköitä pitäisi käyttää suora-ammuntaroolissa jalkaväkidivisioonien tukena. Ehdotus johti siihen, että Daimler-Benz AG sai 15. kesäkuuta 1936 tilauksen kehittää panssaroitu jalkaväen tukemiseen soveltuva vaunu, johon voitiin asentaa 75 mm psv-kanuuna. Tykin suuntausalan tuli olla rajoitettu, mutta vähintään 25 astetta, ja sen tuli olla asennettu kokonaan suljettuun päällysrakenteeseen, joka antoi miehistölle suojan ylhäältäpäin. Vaunun korkeus ei saanut ylittää keskimääräistä miehen pituutta.

Daimler-Benz AG käytti uuden vaunun perustana vastikään suunnitellun Panzerkampfwagen III:n alustaa ja ajolaitteistoa. Prototyyppi teetettiin alihankintana Alkett-yhtiössä, joka valmisti viisi 0-sarjan StuG-prototyyppiä vuonna 1937 PzKpfw III Ausf. B -panssarin pohjalta. Näissä prototyypeissä oli niukkahiilisestä teräksestä valmistettu päällysrakenne ja Kruppin lyhytputkinen 75 mm psv-kanuuna mallia Sturmgeschütz 7,5 cm Kanone (L/24) (StuG 7,5 cm K).

Koska StuG III oli tarkoitettu alun perin jalkaväkeä vastaan ja lähitaistelutukirooliin, ensimmäiset mallit oli varustettu matalalähtönopeuksisilla 75 mm StuG 7,5 cm K-tykeillä, joilla ammuttiin pääasiassa sirpalekranaatteja. Saksalaisten kohdattua Neuvostoliiton T-34-panssarivaunuja StuG III -vaunujen aseistusta alettiin kehittää. Uusi pääase oli 75 mm StuK 40 L/43, joka saatiin käyttöön keväällä 1942 F-mallissa. Tässä tykissä oli koko ampumatarvike vaihdettu uuteen, pidempihylsyiseen, tehokkaampaan malliin, ja putken pituus oli lähes kaksinkertainen aiempaan verrattuna. Saman vuoden syksyllä tuli käyttöön StuK 40-kanuunan, suomalaisittain 75 PsvK 40, uusi malli, jossa oli 48 kaliiperin pituinen putki. Uudella tykillä panssarikranaatin lähtönopeus oli jo lähes 800 m/s ja sillä kyettiin tuhoamaan useimmat vihollispanssarit vielä 1 000 metrin etäisyydeltä, missä läpäisy oli vielä noin 100 mm. StuG III:n myöhemmissä malleissa oli 7,92 mm MG34-konekivääri putken suuntaisesti asennettuna, näin parannettiin kykyä torjua vihollisen jalkaväkeä.

Saksalaisen 303. rynnäkkötykkiprikaatin StuG III Ausf. G Lappeenrannassa 25. kesäkuuta 1944.

Syyrian armeijalta vallattu Sturmgeschütz III Ausf. G, tykissä Saukopf-asekilpi, Yad la-Shiryonin museossa, Israelissa.

Kuvaa Ausf. G -mallisen rynnäkkötykin päältä Oulun Hiukkavaaran entisellä kasarmialueella.

• StuG III Ausf. A (1940, 30 valmistettu)
  • Käytössä ensimmäisen kerran Ranskan valtauksessa, StuG III Ausf. A:ssa oli Panzer III Ausf. F:n alusta ja StuG 7,5 cm K L/24 tykki.
• StuG III Ausf. B (1940–1941, 320 valmistettu)
  • Leveämmät telat ja muita pieniä muutoksia.
• StuG III Ausf. C (1941, 50 valmistettu)
  • Pieniä muutoksia StuG B:stä.
• StuG III Ausf. D (1941, 150 valmistettu)
  • Pieniä muutoksia StuG C:stä.
• StuG III Ausf. E (1941–1942, 272 valmistettu)
  • MG-34 konekivääri lisätty suojaamaan vaunua vihollisen jalkaväeltä ja muita pieniä muutoksia.
• StuG III Ausf. F (1942, 359 valmistettu)
  • Ensimmäinen suuri muutos, sillä tämä versio aseistettiin pidemmällä 75 mm StuK 40 L/43 -tykillä. Tämän muutoksen myötä StuG:stä tuli enemmän panssarintorjuntavaunu kuin jalkaväen tulitukivaunu.
• StuG III Ausf. F/8 (1942, 334 valmistettu)
  • Seuraava aseistuksen parannus, 75 mm StuK 40 L/48 -tykki.
• StuG III Ausf. G (1942–1945, 7893 valmistettu)
  • Viimeinen ja yleisin StuG-sarjasta. G-sarjan StuG:ssä oli Panzer III Ausf. M:n runko ja vuoden 1944 jälkeen myös toinen konekivääri. Myöhemmissä versioissa tykin asekilpi oli valettua Saukopf (saks.: sianpää) -mallia, joka oli alkuperäistä teräslevyistä pultattua laatikkomaista versiota parempi ballistisilta ominaisuuksiltaan.

StuG III Ausf. F belgradilaisessa sotamuseossa.

Suomalainen StuG III Helsingissä.

Sturmgeschütz III Ausf G vuodelta 1944 (myöhempi malli Saukopf-asekilvellä).

Sturmhaubitze 42.

• Sturmhaubitze 42 (StuH42) – 105 mm haupitsi StuG III F/G vaunussa 75 mm kanuunan sijaan
• Sturminfanteriegeschütz 33 – 150 mm haupitsi
• Sturmgeschütz III -liekinheitinvaunu
• Sturmgeschütz III Ausf G -ammuskuljetusvaunu

Joihinkin StuG III-vaunuihin asennettiin Panzer IV:n telakoneisto, mutta vain noin 20 valmistettiin. Tarkoituksena oli yksinkertaistaa kenttäkorjauksia, mutta ajatus ei toiminut käytännössä, ja mallin valmistus peruttiin.

Neuvostoliiton SU-76i-telatykki pohjautui sotasaaliiksi saatuihin saksalaisiin StuG III- ja Panzer III -vaunuihin. Noin 1 200 tällaista vaunua muutettiin Puna-armeijan käyttöön lisäämällä suljettu päällysrakenne ja 76,2 mm ZiS-5-tykki.

• Miehistö: 4
• Taistelupaino: 23 900 kg
• Teho-painosuhde: 12,55 hv/tonni
• Mitat
  • Pituus putki edessä: 6 770 mm
  • Pituus ilman putkea: 5 400 mm
  • Korkeus: 2 160 mm
  • Suurin leveys: 2 950 mm maastoteloilla, 3 230 mm talviteloilla
  • Maavara: 390 mm
  • Tulikorkeus: 1 570 mm
  • Raideleveys: 2 510 mm maastoteloilla
• Nopeus, 3 000 kierr/min: 40 km/h
  • Telan leveys: 400 mm (maastotela)
• Jousitus: sauvajousitus
• Iskunvaimentimet: 4 kpl
• Kahlauskyky: 800 mm
• Moottori: Maybach HL 120 TRM
  • Tyyppi: 4-tahtinen V-12 bensiini
  • Polttoaine: 74-oktaaninen bensiini
  • Teho: 300 hv
  • Iskutilavuus: 11,9 l
  • Polttoainetäyttö: 310 l
• Vaihteisto: ZF Aphon SSG 76
  • Tyyppi: Synkronoitu manuaalivaihteisto
  • Vaihteiden lukumäärä: 6 + 1 R
• Kytkin: monilevyinen, kuiva
• Ohjausjärjestelmä: Kytkin-jarru
• Pääase: 7,5 cm Sturmkanone 40 (L/48)
  • Tyyppi: panssarivaunukanuuna
  • Kaliiperi: 75 mm
  • Ammuksen lähtönopeus: 770 m/s (panssarikranaatti)
  • Putken pituus: 48 kaliiperia
  • Hylsyn pituus: 495 mm
  • Lukko: puoliautomaattinen putoava kiilalukko
  • Laukaisujärjestelmä: sähköinen
• Tykin tähtäin: Sfl. ZF. 1
  • Tyyppi: tähtäysperiskooppi
  • Suurennos: 5 x
  • Näkökenttä: 8°
• Konekiväärit: 1 tai 2 kpl 7,92 mm MG 34 (Suomessa 1 kpl 7,62 mm DT-pikakivääri)
  • Tulinopeus: 900 ls/min

Suomi osti yhteensä 59 kpl StuG III -vaunuja Saksalta vuosina 1943 ja 1944. Yhden vaunun hinta oli 165 000 valtakunnanmarkkaa (kahden komentovaunun 168 000 RM), eli 3,2 miljoonaa Suomen markkaa. Vaunut tuhosivat 87 vihollispanssaria omien tappioiden ollessa 8 vaunua.^[2] 29 vaunuista ehti jatkosodan taisteluihin. Koska varaosista oli puutetta, yksi vaunu purettiin osiksi. Loput 30 vaunua eivät ehtineet jatkosotaan.

"Sturmi" -lempinimen saaneet vaunut palvelivat Rynnäkkötykkipataljoonassa aina vuoteen 1966, jolloin ne korvattiin Neuvostoliitosta vuosina 1959−1966 ostetuilla T-54- ja T-55-taistelupanssarivaunuilla. Useita kappaleita sijoitettiin museoihin ja muistomerkeiksi. 25. syyskuuta 2007 järjestetyssä huutokaupassa myytiin kolme romukuntoista vaunua ulkomaisille ostajille.

Yksi vaunu, Ps. 531-8 Aili, on Haminassa Kadettikoulunkadun eteläpuolella Reserviupseerikoulun esikunta- ja viestikomppanian edessä. Toinen vaunu on Panssarimuseossa. Kolmas vaunu on Hiukkavaaran entisellä varuskunta-alueella Oulussa.^lähde?

^[7]

Ps. 531-17 on rakennettu Panzerkampfwagen III:n rungolle.

• Chamberlain, Peter / Doyle, Hilary: Encyclopedia of German Tanks of World War Two. Cassell, 1999. ISBN 1-85409-518-8
• Fleischer, Wolfgang: Die deutschen Sturmgeschütze 1935-1945. Podzun-Pallas Verlag, 1996. ISBN 3-7909-0588-7
• Fleischer, Wolfgang: Waffen-Arsenal - Deutsche Sturmgeschütze im Einsatz. Podzun-Pallas Verlag, 1999. ISBN 3-7909-0659-X
• Käkelä, Erkki / Lärka, Andreas: Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtalot. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31423-4

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sturmgeschütz III.

• Panzerworld: Sturmgeschütz III (englanniksi)
• Achtung Panzer! (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Andreas Lärka: The Sturmgeschütz in Finnish Service (englanniksi)
• STURMI! - The Sturmgeschutz III Ausf. G in Finnish Service (englanniksi)

Saksan asevoimien panssariajoneuvot toisessa maailmansodassa

Panssarivaunut	Panzer I • Panzer II • Panzer III • Panzer IV • Panther • Tiger • Tiger II • Panzer 35(t) • Panzer 38(t)
Telatykistö	Wespe • Hummel • Grille • Panzerwerfer • sIG 33 • Wurfrahmen 40
Rynnäkkötykit	StuG III • StuG IV • StuIG 33 • StuH 42 • Brummbär • Sturmtiger
Panssarintorjuntavaunut	Panzerjäger I • Marder I • Marder II • Marder III • Hetzer • Jagdpanzer IV • Jagdpanther • Nashorn • Jagdtiger • Elefant
Puolitelavaunut	SdKfz 2 • SdKfz 4 • SdKfz 6 • SdKfz 7 • SdKfz 10 • SdKfz 11 • SdKfz 250 • SdKfz 251 • SdKfz 252 • SdKfz 253 • SdKfz 254
Panssariautot	SdKfz 221/22/23 • SdKfz 234 • ADGZ
Ilmatorjuntavaunut	Flakpanzer IV: Möbelwagen, Wirbelwind, Ostwind, Kugelblitz • Flakpanzer 38(t)
Prototyypit	Maus • E-sarja • Panther II • Waffenträger • Neubaufahrzeug • Sturer Emil
Suunnitelmat	Panzer VII Löwe • Panzer IX • Panzer X • Ratte • Monster