PROFILPELAJAR.COM

Stevie Wonder
	; Stevie Wonder Salvadorissa, Brasiliassa heinäkuussa 2006.
Henkilötiedot
Koko nimi	Stevland Hardaway Morris
Syntynyt	13. toukokuuta 1950 (ikä 74); Saginaw, Michigan, Yhdysvallat
Ammatti	laulaja-lauluntekijä, musiikkituottaja
Muusikko
Taiteilijanimi	Stevie Wonder, Eivets Rednow, Little Stevie Wonder ja El Toro Negro
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1961–
Tyylilajit	R&B, pop, soul, jazz, funk
Soittimet	laulu; syntetisaattori; piano; koskettimet; huuliharppu; rummut; basso; congat; bongot; klavinetti; melodika; keytar; harmonikka
Levy-yhtiöt	Motown, Tamla
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
	Kotisivut
	[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
	Infobox OK

Stevie Wonder (oikealta nimeltään Stevland Hardaway Morris, syntyjään Stevland Hardaway Judkins, s. 13. toukokuuta 1950 Saginaw, Michigan) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja multi-instrumentalisti, etenkin kosketinsoittaja. Monipuolinen ja innovatiivinen Wonder kuuluu 1970-luvun rhythm and bluesin keskeisiin edustajiin, ja hänen pophittinsä nousivat listakärkeen vielä 1980-luvulla.

Wonder aloitti levytysuransa vuonna 1962 Motownilla Detroitissa. Uransa alussa Wonderin musiikki oli Motownin tyylin mukaisesti popin ja soulin fuusiota. Aikuistuttuaan Wonder alkoi tehdä omintakeisempaa musiikkia, jossa Tin Pan Alleyn soinnut ja R&B:n energia yhdistyivät jazziin, reggaehen ja afrikkalaisiin rytmeihin. Wonder on yksi harvoista muusikoista, joka on soittanut käytännössä kaikkia soittimia joillain levyillään.^[1]

Wonder on saanut 25 Grammy-palkintoa^[2] ja yhden Oscarin. Hänellä on ollut Yhdysvalloissa 10 Billboardin listaykkössingleä ja kolme listaykkösalbumia.^[3] Hänen levyjään on myyty yli 100 miljoonaa kappaletta.^[4]

Wonder tunnetaan myös harjoittamastaan kansalaisaktivismista, humanitaarisesta työstä ja hyväntekeväisyydestä.

Elämä ja ura

Varhainen elämä

Stevie Wonder syntyi 13. toukokuuta 1950 Saginaw’ssa, Michiganissa. Hän oli alun perin nimeltään Stevland Hardaway Judkins, mutta sukunimeksi tuli Morris, kun hänen äitinsä meni uusiin naimisiin. Keskosena syntynyt Stevie sai lisähappea, mikä luultavasti pahensi hänen ennenaikaisesta syntymästään johtunutta silmävikaa ja johti hänen sokeutumiseensa.^[5]

Varhainen musiikkiura

Stevien perhe muutti Detroitiin vuonna 1954. Siellä Stevie alkoi laulaa kirkkokuorossa ja opetteli soittamaan pianoa, rumpuja ja huuliharppua ennen kuin täytti yhdeksän. The Miracles -yhtyeen Ronnie White löysi Stevien vuonna 1961 ja järjesti tälle koelaulun Motownin Berry Gordyn eteen. Vakuuttunut Gordy teki nuorukaisen kanssa heti sopimuksen sekä antoi hänelle taiteilijanimen Little Stevie Wonder ja työpariksi tuottaja/lauluntekijä Clarence Paulin.^[5]

Stevie Wonderin ensimmäinen albumi A Tribute to Uncle Ray (1962) sisälsi Wonderin suosikin Ray Charlesin kappaleita. The Jazz Soul of Little Stevie (1962) oli orkesterille sovitettua jazzia, ja Wonder soittaa albumilla pianoa, huuliharppua ja lyömäsoittimia. Wonderin kaksi ensimmäistä albumia eivät vielä menestyneet, mutta livealbumi The 12 Year Old Genius (1963) ja siltä nostettu single ”Fingertips, Pt. 2” nousivat pop- ja R&B-listojen kärkeen. Seuraavana vuonna Wonderilta julkaistiin lisää singlejä, mutta ne eivät saavuttaneet ”Fingertipsin” menestystä.^[5]

Wonderin äänenmurros aiheutti hänen levytysuraansa väliaikaisen tauon. Sillä aikaa hän opiskeli pianonsoittoa Michiganin sokeainkoulussa. Wonder teki paluun vuonna 1964 ja jätti samalla nimestään pois sanan ”Little”. Wonderin itse kirjoittama kappale ”Uptight (Everything’s Alright)” nousi R&B-listan kärkeen ja poplistan viitoseksi, ja sitä seurannut ”Nothing’s Too Good for My Baby” menestyi myös hyvin. Hän alkoi kokeilla myös kantaa ottavien laulujen esittämistä, kuten Bob Dylanin ”Blowin’ in the Wind”.^[5]

Seuraavat hittikappaleensa Wonder kirjoitti itse, ja albumilla For Once in My Life (1968) puolet kappaleista on Wonderin osaksi kirjoittamia ja tuottamia. Samana vuonna kun albumi Signed, Sealed & Delivered (1970) ilmestyi, Wonder meni naimisiin laulaja Syreeta Wrightin kanssa.^[5]

Täytettyään 21 vuotta Wonder sai käyttöönsä rahastoon talletetut rojaltit. Hän julkaisi ensimmäisen kokonaan itse tuottamansa albumin Where I’m Coming From (1971), jonka kappaleet hän oli kirjoittanut yksin tai Syreeta Wrightin kanssa. Kunnianhimoisella albumilla kuullaan aiempaa enemmän kosketinsoittimia ja syntetisaattoria. Wonder ei heti uusinut umpeutunutta sopimustaan Motownin kanssa vaan rakennutti oman levytysstudion ja kirjautui Etelä-Kalifornian yliopistoon opiskelemaan musiikin teoriaa. Uusi sopimus Motownin kanssa oli vanhaa sopimusta paljon tuottoisampi Wonderille. Hän sai täyden taiteellisen vapauden levytyksilleen. Hän perusti myös oman julkaisyhtiön Black Bull Music, jonka ansiosta hänelle jäivät hänen oman musiikkinsa oikeudet.^[5]

Music of My Mind (1972) kasvatti Wonderin mainetta omaperäisenä taiteilijana ja R&B:n ilmaisun uudistajana. Samana vuonna hänen avioliittonsa kariutui, vaikkakin pari pysyi ystävinä ja jatkoi yhteistyötä musiikissa. Wonder sai musiikilleen uutta kuulijakuntaa kiertäessään The Rolling Stonesin kanssa.^[5]

Supertähteyden aika

Talking Book (1972) sai ylistävät arvostelut ja teki Wonderista supertähden. Funk-kappale ”Superstition” meni listakärkeen, ja balladi ”You Are the Sunshine of My Life” nousi popklassikoksi. Nämä kaksi laulua voittivat yhteensä kolme Grammya. Seuraavana vuonna julkaistu, yhteiskunnallisesti kantaa ottava konseptialbumi Innervisions (1973) sai vuoden parhaan albumin Grammyn ja tuotti listahitit ”Living for the City” ja ”Higher Ground”. Wonder joutui samoihin aikoihin kiertuematkallaan auto-onnettomuuteen ja oli sen seurauksena koomassa mutta toipui täysin.^[5]

Seuraava albumi, Fulfillingness’ First Finale (1974) oli aiempia albumeita vaikeaselkoisempi mutta tuotti jälleen singlehittejä ja palkittiin vuoden albumina. Songs in the Key of Life (1976) oli kunnianhimoinen, joidenkin kriitikoiden mielestä mestariteos mutta toisten mielestä liiallisuuksiin menevä. Albumi toi Wonderille jälleen parhaan albumin Grammyn.^[5]

Seuraavana kolmena vuonna Wonder ei julkaissut musiikkia. Seuraava albumi, epätavallinen Journey Through the Secret Life of Plants sisälsi pääasiassa instrumentaalimusiikkia soundtrackiksi dokumenttiin, jota ei koskaan julkaistu. Hotter Than July (1980) oli selkeästi popalbumi. Hittisingle ”Happy Birthday” oli osa kampanjaa, jolla Martin Luther Kingin syntymäpäivästä saatiin kansallinen juhlapäivä.^[5]

1980-luvulla Wonder sai ykköshittejä esimerkiksi Paul McCartney-duetolla ”Ebony and Ivory” sekä kappaleella ”I Just Called to Say I Love You”, joka voitti parhaan elokuvalaulun Oscarin vuodelta 1984. Wonderin toistaiseksi viimeinen poplistaykkönen on ”Part Time Lover” albumilta In Square Circle (1985). Wonder lauloi myös hyväntekeväisyyssingleillä ”We Are the World” ja ”That’s What Friends Are For”. Seuraava albumi Characters (1987) oli vielä menestys R&B-listoilla. Vuosikymmenen lopulla Wonder nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen.^[5]

Myöhempi ura

Wonder julkaisi elokuvan Jungle Fever soundtrackin vuonna 1991. Conversation Peace (1995) voitti kaksi Grammya mutta ei myynyt odotetusti. Seuraavana vuonna Wonder julkaisi Babyfacen kanssa dueton ”How Come, How Long”. 2000-luvun alussa Motown julkaisi uudelleen useimmat Wonderin 1970-luvun albumit sekä The Definitive Collection -singlekokoelman.^[5]

A Time to Love (2005) päätti Wonderin kymmenvuotisen levytystauon. Albumilla esiintyvät myös Prince ja Paul McCartney sekä Wonderin oma tytär Aisha Morris. 2010-luvulla Wonder on esiintynyt muiden artistien albumeilla ja tehnyt omia esiintymiskiertueita.^[5]

Suomessa

Wonder on esiintynyt Suomessa kolme kertaa: Helsingin jäähallissa vuonna 1984, Pori Jazzissa vuonna 2004 ollen kautta aikojen kallein Pori Jazzissa esiintynyt artisti sekä Helsinki Classic Festivalissa Kaisaniemen puistossa vuonna 2014.

Humanitaarinen työ

Wonder tuki 1980-luvulla kampanjaa Martin Luther Kingin syntymäpäivän saamiseksi kansalliseksi juhlapäiväksi.^[5] Hän on kampanjoinut myös esimerkiksi aids-tietoisuuden puolesta ja apartheidia, rattijuoppoutta ja huumeiden väärinkäyttöä vastaan. Hän on osallistunut hyväntekeväisyyteen sokeiden ja kehitysvammaisten lasten sekä kodittomien puolesta.^[1]

Tunnustuksia

Wonder nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1989.^[1] Wonderille myönnettiin elämäntyöstään Grammy vuonna 2005. Vuonna 2009 hän sai kongressin myöntämän Gershwin Prize for Popular Song -palkinnon.^[6] Vuonna 2014 Wonderille myönnettiin Presidential Medal of Freedom.^[7]

Stevie Wonderille on myönnetty uransa aikana yhteensä 25 Grammya. Niistä kolme on myönnetty vuoden parhaasta albumista, mihin on hänen lisäkseen yltänyt vuoteen 2017 mennessä vain kaksi muuta artistia.^[2]

Studioalbumit

The Jazz Soul of Little Stevie (1962)
Tribute to Uncle Ray (1962)
With a Song in My Heart (1963)
Stevie at the Beach (1964)
Up-Tight (1966)
Down to Earth (1966)
I Was Made to Love Her (1967)
Someday at Christmas (1967)
Eivets Rednow (1968)
For Once in My Life (1968)
My Cherie Amour (1969)
Signed, Sealed & Delivered (1970)
Where I'm Coming From (1971)
Music of My Mind (1972)
Talking Book (1972)
Innervisions (1973)
Fulfillingness' First Finale (1974)
Songs in the Key of Life (1976)
Stevie Wonder's Journey Through "The Secret Life of Plants" (1979)
Hotter than July (1980)
The Woman in Red (1984)
In Square Circle (1985)
Characters (1987)
Jungle Fever (1991)
Conversation Peace (1995)
A Time to Love (2005)

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Stevie Wonder Bio Rolling Stone. Viitattu 23.12.2017.
↑ ^a ^b Stevie Wonder Grammy Awards. Recording Academy. Viitattu 23.12.2017.
↑ Kristin Corpuz: A look at the legend's top-performing songs on the chart. Billboard. 13.5.2017. Viitattu 23.12.2017.
↑ Stevie Wonder Motown Museum. Viitattu 23.12.2017.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ Steve Huey: Artist Biography AllMusic. Viitattu 17.12.2017.
↑ Richard Williams: Stevie Wonder Encyclopædia Britannica. Viitattu 23.12.2017.
↑ Obama bestows Medal of Freedom on 19, including Stevie Wonder, Meryl Streep The Washington Times. 24.11.2014. Viitattu 4.9.2016. (englanniksi)