Tämä artikkeli käsittelee päivälepoa. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Siesta on varsinkin lämpimän ilmastovyöhykkeen maissa yleinen keskellä päivää, tavallisimmin lounasruokailun jälkeen pidetty lepoaika. Monet seikat viittaavat siihen, että ihmisellä on geneettinen taipumus pitää siesta[1]; itse asiassa päivittäin kello 12:n ja 15:n välillä useimmilla ihmisillä ilmenee yleisesti väsymystä ja tarkkaavaisuuden heikkenemistä. Toisin kuin usein oletetaan, vaikka sitä ennen ei olisikaan syöty runsasta ateriaa, levon tarve tuntuu.[1][2]
Sana "siesta" on lainattu espanjan kielestä. Espanjan sana siesta taas on muunnos latinan järjestyslukusanasta sexta, joka merkitsee keskipäivää vastaavaa kuudetta kanonista hetkeä.[3]Ranskassa sana esiintyy muodossa sieste.
Käytäntö ja tapakulttuuri
Siestaan liittyvät tavat vaihtelevat eri kulttuureissa ja ilmastoissa sekä myös yksilöllisesti. Siestan aikana saatetaan joko vain mennä pitkäkseen tai todella nukkua.
Ilmasto
Yleinen virhekäsitys on, että kuumissa maissa siesta pidetään päivän kuumimpina tunteina, jolloin aurinko on korkeimmillaan, lähellä zeniittiä. Päivän kuumin aika kuitenkin alkaa vasta kun siesta päättyy. Suomessakaan kesä ei yleensä ole kuumimmillaan kun aurinko on ylimmillään (juhannuksena) vaan vasta reilusti sen jälkeen. Kylmemmissä maissa siestan pitäminen on harvinaisempaa. Kuitenkin pienet lapset yleensä tarvitsevat lepoa keskellä päivää, jolloin he tavallisesti nukkuvatkin päiväunta.
Eri kulttuurit
Länsimaissa siestaa pidetään usein ylellisyytenä, johon ihmisillä ei oleteta olevan aikaa, ja sitä pidetään usein laiskuuden merkkinä.[4] Kuitenkin monissa Etelä-Euroopan maissa se on täysin vakiintunut ja perinteinen tapa, joka on otettu huomioon myös työaikajärjestelyissä, toisinaan lainsäädännössäkin. Monilla työpaikoilla töitä tehdään neljä tuntia aamupäivällä sekä parin tunnin tauon jälkeen toiset neljä tuntia myöhäisiltapäivällä. Viime aikoina tästä käytännöstä on kuitenkin enenevässä määrin luovuttu, varsinkin suurissa kaupungeissa, joissa ihmisten päivittäiset työmatkat ovat pitkät.
Espanja
Espanjassa työaika toimistoissa on järjestetty niin, että se tekee siestan pitämisen mahdolliseksi. Esimerkiksi valtion virastoissa työskennellään kello 9–14 sekä 16.00–18.30.[5] Kaupatkin suljetaan yleensä kello 14 ja avataan uudestaan vasta kello 16.30.[5] Yksityisillä työpaikoilla siestan jälkeen jatkuva työpäivä päättyy usein vasta kello 20 tai 21. Käytännössä siesta-aika kuitenkin käytetään usein siihen, että lounaalla viivytään useita tunteja, kun taas useimmissa muissa Euroopan maissa lounastunti kestää enintään 45 minuuttia.[6] Koska työpäivä päättyy myöhään, myös espanjalaisten yöuni jää lyhemmäksi kuin muualla Euroopassa, sillä he menevät myöhään nukkumaan. Espanjan hallitus on huonolla menestyksellä yrittänyt saada käytännön muutetuksi.[7]
Muut Euroopan maat
Italiassa esimerkiksi kaupat suljetaan yleensä kello 13 – 15.30 väliseksi ajaksi. Viime aikoina yhä useammat kaupat on alettu pitää auki yhtäjaksoisesti noin kello 8–20.[8] Samoin on laita Kreikassa, jossa lähinnä eräillä turistialueilla, kuten AteenanPlákassa, kaupat ovat auki koko päivän.[9]Ranskassakinpankit ja monet pienet kaupat suljetaan keskellä päivää kahdeksi tunniksi kello 12–14.[10]
Terveydelliset vaikutukset
Hyödyt
Siesta auttaa palauttamaan keskittymiskykyä ja energiaa, ja se saa hyvälle mielelle.[11]
Siestalla on edullisia eikä aivan vähäisiä vaikutuksia ihmisen terveydentilaan. Sen katsotaan vähentävän sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvaa kuolleisuutta lähes kolmasosalla.[12]
Eräs tutkimus osoittaa, että iltapäivällä tarkkaavaisimpia ja tehokkaimmin työskenteleviä ihmisiä ovat ne, jotka ovat pitäneet siestan.[4]. Lyhyen siestan tai nokosten avulla ihmisen arvellaan jopa voittavan aikaa, sillä sen katsotaan vähentävän yöunen tarvetta yhden tai kahden tunnin verran.[13][14]
Useat unen tutkijat suosittelevat vahvasti siestaa. Sen katsotaan vähentävän merkittävästi liikenneonnettomuuksien riskiä. Tilastot osoittavat, että suurin osa onnettomuuksista tapahtuu aikoina, jolloin ihminen kronobiologisesti on uneliaimmillaan eli kello 2:n ja 6:n välillä aamulla sekä kello 13:n ja 15:n välillä iltapäivällä. Samoina aikoina tapahtuvat myös vakavimmat työtapaturmat niissä ammateissa, joissa edellytetään suurinta valppautta ja tehokkuutta.[15]
Jotkut työnantajat ovat toisaalta hyvin ymmärtäneet lyhyen siestan olevan heidänkin etunsa mukainen ja järjestäneet työpaikoille tilan, jossa halukkaat voivat levähtää hiljaisuudessa ja pimeässä.
Siestan on väitetty myös parantavan muistia: erään tutkimuksen mukaan ne, jotka nukkuvat iltapäivällä, muistavat aamupäivällä oppimansa asiat paremmin.[16] Toiset tutkimukset vahvistavat, että se parantaa älyllistä suorituskykyä 20 prosenttia ja lisäksi vielä parantaa luovuutta.[17]
Tämä tapa auttaa suuresti voittamaan päivän mittaan kertyneen stressin ja edesauttaa lihasten ja mielen toimintakyvyn palautumista.[18] Siesta on kuitenkin enenevässä määrin jäänyt pois käytännöstä kahden nykyajan elämälle tyypillisen piirteen vuoksi: toisaalta markkinatalous vaatii yhä yleisemmin yhtenäisiä työ- ja aukioloaikoja ja toisaalta koska ilmastointi on yleistynyt kuumissa maissa.[19]
Haitat
Yli 30 minuutin siestan jälkeen saattaa olla vaikea palata keskittyneeseen tilaan.[20] Sillä voi olla jopa kielteinen vaikutus valppauteen ja toimintakykyyn: mitä kauemmin on nukuttu keskellä päivää, sitä vaikeampi on palata töihin. Välittömästi pitkän siestan jälkeen pitäisi välttää tehtäviä, jotka edellyttävät nopeaa reaktiokykyä.[21]
Liian pitkän tai liian myöhään pidetyn siestan arvellaan myös heikentävän seuraavan yön unen laatua.[21] Siestaa ei suositella henkilöille, jotka kärsivät vakavasta unettomuudesta.[22]
Siestan vaikutukset sydämen terveyteen ovat kiistanalaisia: jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että siestan säännöllisesti pitävillä henkilöillä on 50 prosenttia suurempi riski sairastua sydänkohtaukseen.[23]
↑Siesta and the risk of coronary heart disease: results from a population-based, case-control study in Costa Rica. International Journal of Epidemiology, 2000, nro 29, s. 429-437. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)