Tōgō oli lähtöisin varakkaasta perheestä.[3] Hän valmistui Tokion yliopistosta ja loi uransa Japanin ulkoministeriön palveluksessa. Tōgō palveli Japanin lähetystöissä Kiinassa, Yhdysvalloissa ja eri Euroopan maissa, ja toimi ulkoministeriön Euroopan ja Amerikan asiain osaston päällikkönä.[1] Hän oli Japanin suurlähettiläänä Saksassa vuosina 1937–1938 ja Neuvostoliitossa vuodesta 1938.[2] Tōgōn puoliso oli saksalainen nainen, jonka hän nai vuonna 1920 työskennellessään Japanin Berliinin-suurlähetystössä.[3][3]
Tōgō nimitettiin Hideki Tōjōn hallituksen ulkoministeriksi lokakuussa 1941.[1][3] Tōgō yritti saada aikaan läpimurron Japanin ja Yhdysvaltain välisissä neuvotteluissa,[1] mutta Japanin hallitus päättikin aloittaa sodan Yhdysvaltoja vastaan. Tōgō erosi ulkoministerin tehtävästä 1. syyskuuta 1942, koska hän ei hyväksynyt Tōjōn aggressiivista sotapolitiikkaa ja erillisen Suur-Aasian ministeriön perustamista hallinnoimaan valloitettuja alueita. Tōgō kutsuttiin vielä sodan lopulla vuonna 1945 ulko- ja Suur-Aasian-ministeriksi Kantarō Suzukin hallitukseen.[1][3] Tōgō oli yksi kolmesta ministeristä, jotka kannattivat antautumista ensimmäisessä Hiroshiman atomipommin jälkeen pidetyssä ylimmän sotaneuvoston kokouksessa 9. elokuuta 1945.[3]
Tōgō oli yksi syytetyistä vuosien 1946–1948 Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet tuomittiin rikoksista rauhaa vastaan 20 vuoden vankeuteen. Hän kuoli vankilassa vuonna 1950.[1][3]
Lähteet
↑ abcdefTogo, Shigenori(englanniksi) Portraits of Modern Japanese Historical Figures. Japanin parlamentin kirjasto. Viitattu 31.1.2021.
