Salomon Jadassohn. Salomon Jadassohn (13. elokuuta 1831 Wrocław , Preussi – 1. helmikuuta 1902 Leipzig , Saksa ) oli saksalainen säveltäjä , kapellimestari , musiikkiteoreetikko ja opettaja. Hän opiskeli aluksi Breslaussa , sitten Leipzigin konservatoriossa ja vielä Weimarissa 1849–1852 Franz Lisztin johdolla pianonsoittoa sekä uudelleen Leipzigissa vuoteen 1853 sävellystä yksityisesti Moritz Hauptmannin oppilaana.[ 1]
Jadassohn opetti Leipzigissa pianonsoittoa ja johti paikallisen synagogan kuoroa 1865, Psalterion kuoroyhdistystä 1866 sekä musiikkiyhdistys Euterpen konsertteja 1867–1869. Vuonna 1871 hän alkoi opettaa Leipzigin konservatoriossa harmoniaoppia , kontrapunktia , sävellystä ja pianonsoittoa. Vuonna 1893 Jadassohn nimitettiin professoriksi .[ 1]
Jadassohn sävelsi teoksia orkesterille, kuorolle, lauluäänelle, pianolle ja kamarimusiikkikokoonpanoille . Hänellä on yli 140 opusnumeroitua teosta. Parhaiten tunnettuja sävellyksiä ovat serenadi orkesterille (opus 35), kaksi serenadia pianolle (opus 8 ja 125), balettimusiikki (opus 58) ja lauluduetot (opus 9, 36, 38 ja 43). Lisäksi hän sovitti Bachin , Brahmsin , Chopinin , Mendelssohnin , Schubertin , Schumannin ja Wagnerin teoksia.[ 1]
Kirjallinen tuotanto
Jadassohnin teoksia on käännetty useille kielille, mutta ei suomeksi.
Musikalische Kompositionslehre, 5 osaa
Lehrbuch der Harmonie, 1883Lehrbuch des einfachen, doppelten, drei- und vierfachen Contrapunkts, 1884Die Lehre vom Canon und von der Fuge, 1884Die Formen in den Werken der Tonkunst, 1889Lehrbuch der Instrumentation, 1889Die Kunst zu modulieren und präludieren, 1890Allgemeine Musiklehre, 1892Methodik des musiktheoretischen Unterrichts, 1898Das Tonbewusstsein, 1899Erläuterung der in J. S. Bachs Kunst der Fuge enthaltenen Fugen und Kanons, 1899Das Wesen der Melodien in der Tonkunst, 1899
Oppilaita
Kansainväliset Kansalliset Tieteilijät Taiteenala Henkilöt Muut
