Ruusukaali eli brysselinkaali (Brassica oleracea var. gemmifera) on Belgiasta kotoisin oleva kaalinmuunnos. Ruusukaali on pieni, halkaisijaltaan noin 2–4 cm ja muistuttaa pikkuruista kaalinkerää.[1] Ruusukaalin syötävät osat ovat päävarteen kiinnittyneitä poimuttuneita, avautumattomia lehtiä, jotka muodostavat pieniä keräsiä. Ruusukaalin varsi kasvaa pitkäksi ja siihen kiinnittyy 30–50 pientä kerästä.[2]
Ruusukaalia pidettiin pitkään katkeran makuisena ja pahan hajuisena ruokana, mutta 1990-luvulla hollantilainen tutkija Hans van Doorn selvitti, mitkä kemialliset yhdisteet kasvissa tekivät siitä katkeran. Sen jälkeen ruusukaalin siemeniä myyvät yritykset etsivät varastoistaan ne lajikkeet, joissa pahanmakuisia yhdisteitä oli vähemmän, ja kasvinjalostuksen avulla niistä luotiin uusia lajikkeita, jotka olivat entistä maukkaampia ja satoisampia. Uusista lajikkeista tuli suosittuja erityisesti Yhdysvalloissa, mutta ei niinkään Euroopassa.[3]
Ruusukaalin säilytyksessä kannattaa huomioida, että se on herkkä etyleenille,[4] joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Sama ohje pätee myös kaikkiin muihin kaaleihin. Ruusukaalia suositellaan säilyttämään viileässä, +2–5 °C:n lämpötilassa, mielellään muovipussissa.
Ruusukaali valmistetaan ruoaksi yleensä höyryttämällä tai keittämällä, sen voi myös paahtaa uunissa tai pannulla. Ruusukaali on perinteinen voimakkaiden liha- ja riistaruokien lisäke, ja sopii gratiineihin.[5]
.jpg)
