Roger Bannister oli lahjakas juoksija, joka pääsi uransa alkuvaiheessa hyviin tuloksiin vähäisellä harjoittelulla. Opiskellessaan lääketiedettäOxfordissa hän harjoitteli juoksua aluksi vain kerran viikossa eikä myöhemminkään enempää kuin puoli tuntia päivässä. Vuoden 1950 EM-kisoissa Bannister sai pronssia 800 metrillä ja Helsingin olympialaisissa hän sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi. Häntä pidettiin jopa ennakkosuosikkina, mutta alku- ja välierien rasitus taittoi parhaan terän Bannisterin pelätystä kirikyvystä.
Olympiavoiton jäätyä unelmaksi Bannister otti uuden tavoitteen: mailin juoksemisen alle neljän minuutin. 6. toukokuuta 1954 Bannister asettui lähtöviivalle Iffley Roadin kentällä Oxfordissa. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Chris Brasher veti kaksi ensimmäistä kierrosta ja Chris Chataway kolmannen, jonka jälkeen Bannister siirtyi kärkeen ja ylitti maaliviivan ajassa 3.59,4. Melkein yhtä kuuluisa kuin itse ennätys on tiedotus, jolla tulos ilmoitettiin yleisölle. Tämän tiedotuksen kuulutti Norris McWhirter, entinen kuuluisa oxfordilaisurheilija ja myöhemmin englantilainen yleisurheiluselostaja, seuraavasti:[2]
»Hyvät naiset ja herrat, tässä ovat yhdeksännen lajin, yhden mailin, tulokset: ensimmäinen numero 41 R.G. Bannister Amateur Athletic Associatonista sekä aikaisemmin Exeterin ja Mertonin Collegeista, ajalla joka on uusi kilpailu- ja rataennätys ja joka, edellyttäen, että se hyväksytään, on oleva uusi Englannissa syntyneiden, Britannian kansallinen, Britanniassa kilpailleiden, Brittiläisen kansainyhteisön ja maailman ennätys. Aika on KOLME (seuraavat sanat hukkuivat yleisön meteliin) MINUUTTIA viisikymmentäyhdeksän pilkku neljä sekuntia.»
Bannister lupasi lahjoittaa solmion jokaiselle neljä minuuttia maililla aloittaneelle juoksijalle. Hän joutui kuitenkin luopumaan tästä lupauksesta alittajien määrän kasvaessa liian suureksi.
Bannisterin ennätys ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan AustralianJohn Landy rikkoi sen vain 46 päivää myöhemmin Turussa. Elokuussa juoksijat kohtasivat toisensa Kansainyhteisön kisoissaVancouverissa. Bannister osoittautui paremmaksi elämänsä parhaaksi jääneellä ajalla 3.58,8, mutta se ei riittänyt maailmanennätyksen takaisin saamiseen. Myöhemmin syksyllä Bannister voitti EM-kultaaBernissä. Kilpailu oli hänen uransa viimeinen.
Bannister on todennut: ”Havaitsin pidemmät matkat ikävystyttäviksi. Maili oli juuri sopiva.” Hänestä kertova elämäkerta on nimeltään The Four Minute Mile (1955). Vuonna 1975 Bannister joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän oli vähällä menettää henkensä. Häneltä katkesi seitsemän kylkiluuta ja hänen toinen nilkkansa vaurioitui niin pahoin, että hän joutui jättämään juoksuharrastuksensa.
Ammattiura
Bannister oli koulutukseltaan lääkäri ja hänestä tuli huipputason neurologi. Hän käynnisti ohjelman anabolisten steroidien testaamiseksi urheilijoista. Bannister suhtautui lääkeaineiden käyttöön urheilussa erittäin kielteisesti. Hänellä oli useita luottamustehtäviä urheilun parissa. Hänet aateloitiin vuonna 1975.
Henkilökohtaiset ennätykset
880 jaardia 1.50,7
1 500 m 3.42,2
Maili 3.58,8
Lähteet
Hannus, Matti;: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
↑R.L. Quercetani: ”1 500 ja 1 maili”, Kilpakenttien kuninkaat – Yleisurheilun historia 1864–1964, s. 149–150. Suomentanut Pentti Vuorio. Helsinki: WSOY, 1965.
