Ruotsin päävesistöalueetRånejoki levenee selkeästi Näätämösuandossa.Rånejoen keskijuoksulla Överstbyssä Korpforsenin koski.Valuma-alueen yläjuoksulla Jällivaarassa virtaava Venetjoki on matala.
Vesistöalue on soikean muotoinen ja on kaakko-luode-suuntainen. Se on 170 kilometriä pitkä ja 40 kilometriä leveä. Se jää kahden suuremman Luulajanjoen vesistön (vesistöaluetunnus 9) ja Kalixjoen vesistön (tunnus 4) väliin ja on niitä yli puolet lyhyempi. Rånejoen alajuoksulla sijaitsee valuma-alueen koillispuolella lyhyen Vitånin vesistön (tunnus 6) valuma-alue ja eteläpuolella vielä pienemmän Altersundetin vesistön valuma-alue (tunnus 8). Suistoalueen kummallakin puolella sijaitsee mereen laskevia lyhyitä ojia.[1][3][12][b]
Vesistön yläjuoksu sijaitsee Jällivaaran kunnassa, joka vaihtuu Näätämösuandolla Bodenin kunnaksi. Joen keskijuoksu kuuluu Bodeniin Degerseletiin asti ja alajuoksu virtaa Luujalan kunnassa mereen saakka.[13][14]
Joen pääuoman yläpuolisko ja sen sivuhaarat virtaavat metsävaltaisella haja-asutusalueella. Jokilaakson viljelty osuus ylettyy merenrannasta yläjuoksulle päin noin 50 kilometriä. Viljelyalueita esiintyy Valvträsketin kylälle asti, mutta yhtenäinen viljelyalue ylettyy vain Överstbyhyn saakka. Bjurånin, Kvarnånin ja Abramsånin alajuoksun laaksoissa on vielä jonkin verran viljelymaata.[3][12]
Pääuoman huomattavin taajama on joensuussa sijaitseva Råneå. Yläjuoksulla sijaitsevat pienemmät Niemisel, Överstby ja pienet Valvträsk, Näätäsuando ja Nattavaaran kylät. Sivu-uoman Rörånin varressa on pieni Norriån kylä ja ylempänä vähän sivussa uomasta on Pålkemin kylä. Pääuoman vartta seuraa maantie kohti yläjuoksua, mutta Näätäsuandon jälkeen tiet vain ylittävät joen satunnaisesti. Myös BodenistaJällivaaraan johtava Malmiradan rautatie ylittää pääuoman kahdesti ja sen sivu-uomia kuudesti. Malmirata haarautuu Haaparannan radasta, joka ylittää pääuoman Niemiselissä.[15][14][3][12]
Vesistöalueen piirteitä
Korkeussuhteet ja maaperän laatu
Valuma-alueen korkeimmat seudut sijaitsevat yläjuoksulla Jällivaaran ja Malmbergetin ympäristössä. Jos jätetään alueen vuorien huiput huomiotta, yltää valuma-alueen luoteisosissa maanpinta 450 metrin korkeuteen mpy. Råneträsket, joka sijaitsee yli 15 kilometriä kaakkoon päin, on jo 90 metriä matalammalla. Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (52,5 %) ja turve (35,4 %), joiden oheella esiintyy myös hiekkaa ja soraa (1,3 %), silttiä (0,7 %) ja kallioalueita (2,9 %).[5][11]
Vuosina 1981–2012 Rånejoen alajuoksun mittausasemalla mitatuista virtaamista on SMHI julkaisut kuukausittaiset keskivirtaamataulukot [5]. Taulukoista on laskettu alla esitettävät tunnusluvut, jotka kuitenkin yleensä lasketaan päivittäin ilmoitetuista mittausarvoista eikä kuukausittain ilmoitetuista, kuten nyt tehdään. Niiden mukaan kuukausivirtaamien keskiarvo (MQ) oli tarkastelujaksolla 45,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Viranomaisjulkaisussa joen keskivirtaamaksi on annettu 44,2 m³/s [9]. Eri kuukausien keskivirtaamien keskiarvot on esitetty oheisessa kaaviossa. Sen mukaan virtaamat ovat olleet talvisin pieniä (jopa alle 10 m³/s), mutta lumien sulaminen on kevättulvissa kasvattanut virtaamia tavanomaisesta yli nelinkertaisiksi. Kesäisin, kun vesisade on päässyt heti osallistumaan joen virtaamaan, ovat virtaamat olleet yli 34 m³/s. Tarkasteluvälillä on vuosittaisten alivirtaamien keskiarvo ollut 7,9 m³/s (suurempi kuin MNQ) ja vastaavien ylivirtaamien keskiarvo ollut 191 m³/s (pienempi kuin MHQ). Viranomaisjulkaisussa on tämä arvo laskettu päivittäisistä virtaamista ja saatu 400 m³/s [9]. Suurin tulvakuukausi koettiin kesäkuussa 2009 (269 m³/s) ja kuivin kuukausi maaliskuussa 2003 (4 m³/s).[5]
Sivujokia
Vesistön pääuomalla on lukuisia sivu-uomia, joista suurimpia tai tärkeämpiä on lueteltu alla olevassa taulukossa. Tietojen lähteet on selvitetty taulukon alapuolella.[3][12][11]
Rånejoen pääuomassa on karttojen mukaan runsaasti suvantoja (nimitys sel tai selet). Monet suvannot ovat luontaisesti suuria järviä ja ne sijaitsevat pääasiassa alajuoksulla. Niitä ovat esimerkiksi Niemiselet (2,23 km²), Degerselet (10,8 km²), Gunnarsbyträsket (1,38 km²), Överstbyträsket (3,21 km²) ja Valvträsket (5,13 km²). Pääuoman latvajärvi on Råneträsket (6,9 km²), mutta pääuomaa voidaan vielä jatkaa Hárrejåhkålla sen tunturilammille asti. Yksi lammista on pieni Rovasenjärvi (0,28 km²).[3][12][11]
Muita järviä
Alimman sivujoen Bjurånin, joka yhtyy pääuomaan vasemmalta, valuma-alueen suuret järvet sijaitsevat alajuoksulla. Aivan joenuomassa sijaitsevat Hemträsket (1,71 km²), Yttre-Fällträsket (2,24 km²) ja Inre-Fällträsket (3,58 km²). Vähän ylempänä yhtyy pääuomaan samalta puolelta tuleva Kvarnån. Sen uomassa sijaitsee rannoiltaan soistunut Västiträsket (0,25 km²) sekä Såg-Djupträsket (1,1 km²) ja Gunnars-Djupträsket (4,07 km²). Kvarnånin sivu-uoman Ronningsbäckenin valuma-alueen pääjärvi, joka on kooltaan edellisten järvien veroinen, on Grundträsket (1,5 km²). Degerseletiin laskee vielä Abramsånin sivujoki, jonka latvajärvi on suuri Degervattnet (14,8 km²). Överstbyhyn laskee suurin sivujoki Rörån. Sen valuma-alueella sijaitsee Stor-Lappträsket (9,31 km²).[3][12]
Säännöstely ja voimalaitostoiminta
Vesistössä ei ole vesivoimalaitoksia[17] tai jokiveden säännöstelyä. Joen valjastamisesta sähköntuotantoon on käyty keskustelua pitkään, joka toistaiseksi päättyi vuonna 1990 lakiin, jolla suojeltiin koko joki. Sen keskikapasiteetiksi oli arvioitu 97 megawattia.[a][4]
Luontoarvoja
Kalakanta ja kalastus
Koska vesistössä ei ole sen pääuomassa eikä sivu-uomissa etenemisesteitä ja koska vedenlaatu on joessa hyvä, nousee lohikala jokeen kutemaan ja se viihtyy siinä hyvin. Vesistön vapaa-ajan kalastuksella on jopa kaupallista merkitystä. Haukea ja harjusta esiintyy pääuomassa koko matkan ja lisäksi suurimmissa sivu-uomissa. Joki on erityisen kuuluisa jokiravun hyvästä kannasta ja sen elokuista pyyntiä juhlitaan paikallisesti rapukesteillä.[18][17]
Suojelualueita
Valuma-alueen luoteisreuna kuuluu Mudduksen kansallispuistoon. Muut suojelualueet on perustettu soidensuojelun tai metsiensuojelun vuoksi. Näistä Luulajassa sijaitsevat esimerkiksi Snöberget (6,2 km²) ja Bränseln (1,0 km²) ja Bodenissa Björnbergen (3,0 km²), Hänghuvudet (1,4 km²) ja Åsarna (4,2 km²). Valuma-alueen pinta-alasta suurin osa kuuluu Jällivaaraan, jossa on myös eniten suojeltuja alueita. Niitä ovat esimerkiksi Granlandet (272 km²), Kaipabäcken (7,2 km²), Karsberget (2,4 km²), Muorkaape (54,8 km²), Nuortajegge (4,3 km²), Pellokielas (8,3 km²), Päivävuoma (27,6 km²) ja Tjuorvumkåbbå (4,1 km²).[3]
Historiaa
Joen alajuoksun koskia on valjastettu sahojen voimanlähteeksi 1800-luvulla, kun yläjuoksulta uitettiin alas tukkipuuta sahoille, jossa puut sahattiin laudoiksi. Uitto loppui Råneånissa 1950-luvulla.[a]
Vesistön alueelta tiedetään seitsemän tapausta, jossa järveä on kuivatettu tai siinä on toimitettu järvenlasku. Niistä viisi sijaitsee Luulajan ja kaksi muuta Vuoksojärvi ja Kuolpa Jällivaaran kunnissa. Ensimmäinen tieto on vuodelta 1855, jolloin Västiträsket laskettiin. Seuraava tapahtui vuonna 1876, jolloin Långträskin vedenpintaa alennettiin. Samana vuonna 1892 aloitettiin sekä Vuoskojärven että Kuolpan kuivattaminen peltomaaksi. Ei ole tiedossa, koska kuivatustyö valmistui. Rånejoen uomassa sijaitsevan Degerseletin vedenpintaa on alennettu vuonna 1917. Viimeiset järvenlaskut on toimitettu vuonna 1943, jolloin Bjurånin valuma-alueen kaksi peräkkäistä pääuoman järveä Ångesträsket ja Yttre-Fällträsket laskettiin yhdessä.[19]
Nimistöä
Vesistöalueen ja pääuoman ruotsinkieliset nimet alkavat ”råne”-sanalla, joka esiintyy myös joensuun taajaman Råneån nimessä. Joen nimi on luulajansaameksiRáddneädno, jossa alkuosa ”ráddna” tarkoittaa ystävää tai naapuria, ja loppuosa ädno suurta jokea (älv). Sama alkuosa esiintyy lähdejärven nimessä Ráddnejávrre (Råneträsket). Joen pohjoissaamelainen nimi on Rávnaädno, joka muistuttaa suomalaisten käyttämää nimeä Raunajoki. Toisaalta, nimen Rávnna (Råneå) merkitystä ei tunneta.[7][8]
