Paali on indoeurooppalaisen kielikunnan indoarjalaiseen kieliryhmään kuuluva kieli[1], jota käytetään buddhalaisuuden koulukunnan theravadalaisuuden liturgisena kielenä ja prakrit-kielien kirjallisena muotonaselvennä.
Paalia on tuhansien vuosien aikana kirjoitettu useilla kirjoitusjärjestelmillä, kuten brahmilla, devanagarilla tai latinalaisella aakkostolla, mutta myös sinhalilaista, burmalaista, khmeriläistä ja thailaista kirjaimistoa on käytetty.[2][3]
"Paali" tarkoittaa yksinkertaisesti 'kirjoitusta'[4], ja varhaiset buddhalaisuuden oppineet viittasivat kieleen nimellä magadha, sillä he uskoivat paalin olleen yleisessä käytössä Magadhan kuningaskunnassa.
Vaikka paali on läheistä sukua sanskritille, on se kehittynyt kansanmurteista, joita Gautama Buddha suosi opetuksissaan kirjanoppineiden käyttämän sanskritin sijasta. On kuitenkin kiisteltyä, onko paalia milloinkaan puhuttu sellaisenaan äidinkielenä, sillä sen käyttö on aina rajoittunut kirjalliseen uskonnolliseen aihepiiriin. Tällaisena sitä voidaan pitää keinotekoisena kielenä, jonka juuret ovat kuitenkin Intian pohjoisosissa ammoin puhutuissa murteissa.
Paalia tutkitaan ja opiskellaan edelleen, koska se avaa tien alkuperäisiin buddhalaisiin kirjoituksiin, joista tärkein, theravada-koulukunnan pyhä kaanon Tipitaka, on kirjoitettu paalin kielellä.
Kielioppi
Paalin kieli käyttää taivutusta muoto-opillisten seikkojen ilmaisemiseen. Kielessä on havaittavissa flekteeraavia ja agglutinoivia piirteitä. Taivutuksessa sanavartaloon liitetään affikseja.
Muoto-oppi
Paalin kielen nominit taipuvat suvussa, luvussa ja sijassa. Sijamuotoja on kahdeksan: nominatiivi, vokatiivi, akkusatiivi, instrumentaali, ablatiivi, datiivi, genetiivi ja lokatiivi. Sukuja on kolme: maskuliini, feminiini ja neutri.[5]
Verbeillä on kuusi aikamuotoa: preesens, imperfekti, aoristi, perfekti, futuuri ja temporaalinen konditionaali.[6]
Äänneoppi
Vokaalit
| väljyys
|
etisyys
|
| etuvokaali
|
keskivokaali
|
takavokaali
|
| suppea
|
i [i]
ī [iː]
|
|
u [u]
ū [uː]
|
| välinen
|
e [e], [eː]
|
a [ɐ]
|
o [o], [oː]
|
| väljä
|
|
ā [aː]
|
|
Pitkät ja lyhyet vokaalit erotetaan toisistaan ainoastaan avotavuissa; umpitavuissa kaikki vokaalit ovat aina lyhyitä. Lyhyen ja pitkän e:n ja o:n välillä vallitsee täydennysjakauma eli komplementaarinen distribuutio: lyhyet muunnokset esiintyvät ainoastaan umpitavuissa ja pitkät avotavuissa. Siten pitkä ja lyhyt e ja o eivät ole erillisiä foneemeja.
Konsonantit
Ylle listatut äänteet, paitsi ṅ, ḷ ja ḷh ovat paalin kielessä erillisiä foneemeja. ṅ esiintyy ainoastaan velaarisia klusiileja edeltävänä. ḷ ja ḷh ovat ḍ:n ja ḍh:n allofoneja esiintyessään yksinään vokaalien välissä.
Esimerkkejä
Dhammapada, III:33
- Phandanaṃ capalaṃ cittaṃ ~ durakkhaṃ dunnivārayaṃ,
- Ujuṃ karoti medhāvī ~ usukāro va tejanaṃ.
Karkea käännös sanasta sanaan:
- Phandanaṃ capalaṃ cittaṃ
- Vapisevan, ailahtelevan mielen,
- durakkhaṃ dunnivārayaṃ,
- vaikean vartioida, vaikean hallita,
- Ujuṃ karoti medhāvī
- suoristaa viisas
- usukāro va tejanaṃ.
- kuin jousiseppä nuolen.
Runollisempi käännös (Sangharakhsitan englanninnoksesta suom. Lauri Porceddu)
- Kuten jousiseppä suoristaa nuolen
- niin kirkkaasti ymmärtävä ihminen
- suoristaa vapisevan ja ailahtelevan mielen,
- jota on vaikea pitää paikallaan ja hillitä.
Lähteet
Aiheesta muualla
