Omar pašša

Omar pašša vuonna 1855.

Omar pašša (turk. Ömer Lȗtfî; 24. marraskuuta 1806 Janja Gora, Itävalta – 18. huhtikuuta 1871 Konstantinopoli, Osmanien valtakunta)[1][2] oli Osmanien valtakunnan sotamarsalkka (mušir), joka toimi komentajana muun muassa Krimin sodassa. Hän oli syntyperältään serbi.[3]

Ura

Omar paššan alkuperäinen nimi oli Mihajlo Latas, ja hän syntyi Janja Gorassa lähellä Plaškia nykyisessä Kroatiassa, mihin hänen kristitty serbiperheensä oli muuttanut Bosniasta.[1][2][3] Hän kävi sotakoulun Gospićissa ja palveli vuosina 1825–1829 kadettina Itävallan armeijan Likan rajajalkaväkirykmentissä. Hän pakeni vuonna 1827 rajan yli Bosniaan Osmanien valtakuntaan, ja ryhtyi Banja Lukassa Hadži Ali Bojić -nimisen kauppiaan lasten kotiopettajaksi. Tällöin hän myös kääntyi islamiin ja otti uuden nimen Ömer (Omar) Lȗtfî. Hän pääsi pian Vidinin linnoituksen komentajan palvelukseen, sitten valtakunnan pääkaupunkiin Konstantinopoliin sotakoulun piirustuksenopettajaksi ja lopulta tulevan sulttaani Abd-ul-Mejidin kirjoituksenopettajaksi.[3][4][1] Noustuaan valtaistuimelle vuonna 1839 Abd-ul-Mejid antoi hänelle paššan arvonimen ja teki hänestä sotilaskomentajan.[3][4]

Omar pašša sai prikaatikenraalin arvon osallistuessaan vuoden 1840 sotaretkeen Egyptin Muhammad Alia vastaan Syyriassa,[1] ja hän voitti Ibrahim paššan joukot Akkassa.[3] Omar toimi yhtenä komentajista Libanonin levottomuuksien tukahduttamisessa talvella 1841–1842, minkä jälkeen hän oli jonkin aikaa Libanonin kuvernöörinä. Hänen asettumisensa druusien puolelle maroniitteja vastaan tosin vain lietsoi lisää levottomuuksia Libanonissa.[1] Sen jälkeen hän kukisti kansannousun Albaniassa ja Makedoniassa sekä vuonna 1846 Kurdistanissa.[3] Vuonna 1848 Omar komensi armeijaa, joka lähetettiin tukahduttamaan vallankumousta Valakiassa yhdessä venäläisten joukkojen kanssa. Vuosina 1850–1851 hän nujersi Bosniassa paikallisten mahtimiesten suuren kapinan ja uudisti Bosnian hallinnon.[1][3][4] Bosniassa Omar järjesti myös paikallisen visiirin Ali pašša Rizvanbegovićin teloituksen.[3] Joulukuussa 1852 hän aloitti 60 000 miehen voimin hyökkäyksen Montenegroon, mutta joutui keskeyttämään sen tammikuussa 1853 Itävallan painostuksen vuoksi.[1]

Krimin sodan puhjettua vuonna 1853 Omar paššan komentama armeija ylitti Tonavan ja miehitti Calafatin. Hän sai torjuntavoiton venäläisistä sodan ensimmäisessä taistelussa Oltenițassa 4. marraskuuta 1853, mutta joutui myöhemmin perääntymään Tonavan eteläpuolelle. Hän puolusti keväällä 1854 menestyksekkäästi piiritettyä Silistraa. Sodan siirryttyä Krimille Omar pašša voitti venäläiset Jevpatorijan taistelussa 17. helmikuuta 1855. Marraskuussa 1855 hänet lähetettiin Kaukasukselle vapauttamaan Karsia piirityksestä, mikä ei kuitenkaan onnistunut.[1]

Omar pašša oli vuosina 1857–1859 Bagdadin käskynhaltijana, mutta hänet erotettiin mielivaltaisesta hallinnosta syytettynä ja karkotettiin Kutahiaan. Hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen vuonna 1861, jolloin hänestä tuli ylipäällikkö uudessa sodassa Montenegroa vastaan. Hän pakotti vuonna 1862 Montenegron ruhtinas Nikolan hyväksymään Konstantinopolin sanelemat rauhanehdot. Omar sai tämän jälkeen sotamarsalkan arvon. Hänet lähetettiin vuonna 1867 kukistamaan Kreetan kapinaa, mutta kutsuttiin pian takaisin. Hän oli vielä vuosina 1868–1869 sotaministerinä.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Nordisk familjebok (1914), s. 694 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.9.2020.
  2. ↑ a b Omer paša Latas (1806-1871) (ranskaksi) Bibliothèque nationale de France. Viitattu 10.9.2020.
  3. ↑ a b c d e f g h Smail Balić: Ömer Lȗtfî Pascha (saksaksi) Biographisches Lexikon zur Geschichte Südosteuropas (1979), Leibniz-Institut für Ost- und Südosteuropaforschung. Viitattu 10.9.2020.
  4. ↑ a b c Österreichisches Biographisches Lexikon 1815–1950 (1970), s. 38–39 (saksaksi) Itävallan tiedeakatemia. Viitattu 10.9.2020.

Aiheesta muualla