Olkkala

Olkkala

Olkkala

Koordinaatit: 60.4484°N, 24.3473°E

Valtio Suomi
Maakunta Uusimaa
Seutukunta Helsingin seutu
Kunta Vihti
Hallinto
 – Asutustyyppi Kylä
Pinta-ala
 – Maa 2,36[1] km²
Väkiluku (2022) 245[1]
 – Väestötiheys 103,8[1] as./km²
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3











Olkkala on Vihdin kylä, jossa on Olkkalan kartano ja on ollut Ojakkalan–Olkkalan rautatie (1911–1957) sekä tehdasrata (1957–1966). Sinne siirrettiin myös Malminkartanosta Maatalousteknologian tutkimuskeskus Vakola 1979, joka sijaitsee Olkkalan kartanon lähellä.

Historia

Olkkalassa sijaitsevat Vihdin vanhimpiin rälssitiloihin kuuluvat Olkkalan kartano sekä Kourlan kartano. Olkkalan kartanon omisti Ekestubbe-suku vuoteeen 1815. Kourlan kartano sai rälssioikeuden vuonna 1649 kuuluessaan Hästesko-suvulle. Myöhemmin Kourlan kartanon omisti Toll-suku, jonka hautakappelli vanhan Porintien reunassa on rakennettu 1785. 1970-luvulla uusi Porintien linjaus siirsi liikenteen Olkkalasta. Vihdin kesäteattteri toimi 1970-luvulla Olkkalassa mutta siirtyi sittemmin Vihdin kirkonkylän Kirkkoniemeen. Vuodesta 1979 lähtien Olkkalassa on toiminut Vakolan maataloustutkimuksen keskus.[2]

Muuta

Olkkalasta löysivät Pirkko Kahila ja Aila Korhonen olkkalanruusun, joka esiteltiin Suomalaisen ruusukirjan ensimmäisessä painoksessa 1995. Ruusu löydettiin Ojakkalan–Olkkalan rautatien penkalta.

Olkkalassa on 2005 kunnostettu Hiidenveden kunnostushankkeen yhteydessä Vakolan lähellä olevan vedenpuhdistamon alapuoleinen kosteikko ja Tiiliruukin kosteikko.

Liikenneyhteydet

Olkkalan kautta kulkee entinen Helsingin ja Porin välinen valtatie 2, joka numeroitiin seututieksi 120 uuden valtatieyhteyden valmistuttua Nummelan kautta.

Olkkalaan pääsee nopeiten Helsingistä U-linjalla 346 (Pekola, Kivistö ja Pohjolan Liikenne). Lähtöjä on arkisin viisi välillä 15–19, ja lauantaisin ajetaan pari lähtöä. Myös eräät U280-vuorot (Pohjolan Liikenne) kulkevat Olkkalan kautta, mutta niiden matka-aika Helsingistä on pitempi.

Lähteet

Viitteet

  1. a b c Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2022 Tilastokeskus. Viitattu 24.2.2024.[vanhentunut linkki]
  2. Anttila 1993, s. 18

Aiheesta muualla