Sunnuntai-iltapäivä La Grande Jatten saarella, Georges Seurat 1884–1886.Félix Fénéonin muotokuva, Paul Signac 1890.
Neoimpressionismi eli uusimpressionismi oli jälki-impressionistisiin liikkeisiin kuulunut taidesuuntaus, joka kehittyi vuosina 1884–1885 ja toimi 1900-luvun alkuun asti. Ranskassa perustettu liike sai jonkin verran kannatusta myös Belgiassa ja Hollannissa mutta ei juurikaan muualla.[1]
Neoimpressionistisen liikkeen syntyyn vaikutti tarve muuttaa impressionismia. Neoimpressionistit pyrkivät tieteellisesti edelleen kehittelemään impressionistien tekniikoita. He käyttivät tiukkarajaisia väriteorioita luodakseen mahdollisimman valovoimaisia, värikylläisiä ja harmonisia värivaikutelmia. Neoimpressionistien ilmaisu oli tarkkaa ja rakenteeltaan loogista, ei vapaata ja spontaania kuten impressionistien. Teknisenä menetelmänään he käyttivät divisionismia eli pointillistista maalaustekniikkaa ja siihen sitoutuvaa optista teoriaa.[1]
Neoimpressionistien aiheet olivat pääasiallisesti kaupunkiaiheita, mutta he painottivat impressionisteja enemmän työväenluokkaisia näkökulmia. Moni ryhmän taiteilija oli Ranskan sosialistis-anarkistisen liikkeen aktiivinen kannattaja.[1]
