Naukratis sijaitsi Niilin suistossaNiilin läntisimmän eli Kanobikos-suuhaaran (Kanopoksen suuhaaran) itärannalla. Siksi kyseistä haaraa kutsuttiin usein myös Naukratiin suuhaaraksi (lat. Ostium Naucraticum) kaupungin merkittävyyden vuoksi.[7] Kaupunki oli rakennettu joen varrelle noin 60 kilometriä sisämaahan Egyptin pohjoisrannikosta eli Välimeren rannasta. Aleksandrian perustamisen jälkeen Naukratis sijaitsi siitä noin 70 kilometriä kaakkoon. Kaupungin paikka on lähellä nykyistä Al-Niqrashin (El-Niqrash) kylää.[2][1][4]
Kaupunki oli poikkeuksellinen siinä, että se muodosti eräänlaisen kreikkalaisen enklaavin muutoin täysin egyptiläisellä alueella. Naukratiin kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kokoa tai sitä, kuuluiko siihen lainkaan varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolisia alueita, ei tunneta.[1]
Historia
Arkaainen ja klassinen kausi
Naukratis oli alun perin kauppa-asema eli emporion, jonka perustivat Miletoksesta tulleet siirtokuntalaiset.[3] Samalla paikalla on kuitenkin arveltu olleen varhaisempi egyptiläinen kaupunki, jonka nimeä ei tunneta,[3] joskin on myös ehdotettu, että kreikkalaiset olisivat olleet paikan alkuperäisiä asuttajia.[1] Naukratiin kaupunki perustettiin faarao Psametik I:n (kreikkalaisittain Psammetikhos I, 664–610 eaa.) aikana. Hän oli aiemmin palkannut kreikkalaisia palkkasotilaita avustamaan etiopialaisten karkottamisessa Ylä-Egyptistä, ja asutti kyseiset palkkasotilaat Dafnaihin. Suunnilleen samoihin aikoihin hän salli miletoslaisten perustaa Naukratiin kauppa-asemakseen.[2][8] Perinteinen käsitys miletoslaisten ensisijaisesta roolista kaupungin peristamisessa on kuitenkin myös kyseenalaistettu.[1]
Naukratislainen uuden maanviljelysvuoden alkamisen juhlaan liittynyt pullo, n. 650–550 eaa. Walters Art Museum.
Naukratis nousi merkittäväksi kauppapaikaksi faarao Ahmose II:n (kreikkalaisittain Amasis, 570–526 eaa.) aikana. Hän myönsi kaupungille merkittäviä kaupallisia etuja, ja hänen ajastaan ainakin vuoden 525 eaa. persialaisvalloitukseen saakka ja ehkä jopa Aleksandrian perustamiseen saakka Naukratiilla oli käytännössä yksinoikeus Egyptin kaupalle Välimerelle. Se oli ainoa paikka, jossa kreikkalaiset saivat asua tehdessään kauppaa Egyptissä, ja ainoa satama, johon ulkomaisilla laivoilla oli lupa tulla.[2][3] Kerrotaan, että jos joku laiva joutui myrskyn tai onnettomuuden vuoksi rantautumaan johonkin Egyptin muista satamista tai Niilin muista suista, se laitettiin jatkamaan matkaa Naukratiihin tai ainakin siirtämään kauppatavaransa sinne veneillä.[3]
Kaupallisten etujen lisäksi Naukratiin kreikkalaiset saivat Ahmoselta monia yhteiskunnallisia ja uskonnollisia etuoikeuksia. He nimittivät omat hallintovirkamiehensä kaupan, tullien ja satamamaksujen sääntelemistä varten, ja saivat vapaasti harjoittaa omaa uskontoaan.[3] Kaupungin kulttien perusteella sen toiminnassa olivat mukana joonialaisen Miletoksen lisäksi myös samoin joonialaiset Fokaia, Khios, Klazomenai, Samos ja Teos; doorilaisetAigina, Faselis, Halikarnassos, Knidos ja Rhodos; sekä aiolialainenMytilene.[3] Kaupungin väestö koostui osaksi kreikkalaisista ja osaksi egyptiläisistä. Kreikkalaisista osa oli kansalaisia ja osa vierailevia kauppiaita, jotka olivat muiden kreikkalaiskaupunkien kansalaisia.[1]
Naukratis toimii jonkin aikaa Solonin asuinpaikkana hänen ollessaan Egyptissä. Hän kävi siellä kauppaa vaihtamalla attikalaista oliiviöljyä ja hunajaa egyptiläiseen viljaan, ja hänen sanotaan ottaneen lakeihinsa piirteitä eräistä faaraoiden säädöksistä.[3][9] Myös Herodotos saapui Egyptiin mitä todennäköisimmin Naukratiin kautta, mutta hän ei ilmeisesti viipynyt siellä pidempään.[3]
Naukratis on luettu kreikkalaisten polisten eli kaupunkivaltioiden joukkoon jo arkaaisella ja klassisella kaudella, vaikkakin sen tarkka asema jo tuolloin on epäselvä. Ainakin on selvää, että kaupungin olemassaolo ja kukoistus on ollut suoraan riippuvainen Egyptin kulloistenkin hallitsijoiden hyvästä tahdosta, ja näin se voidaan kenties lukea tuossa vaiheessa puoli-itsenäisiin poliksiin.[1]
Hellenistinen ja roomalainen kausi
Naukratiista löydetty kuros-patsas, mahdollisesti kyproslaista alkuperää, n. 560 eaa.
Kun Aleksanteri Suuri saapui sotajoukkoineen Egyptiin vuonna 332 eaa., Naukratiin kreikkalaiset ottivat hänet todennäköisesti mielihyvin vastaan. Aleksanteri viipyi kaupungissa noin kuusi kuukautta ja nimitti lähtiessään Egyptin sijaishallitsijaksi ja Aleksandrian rakennustöistä vastaavaksi naukratislaisen Kleomeneen.[2] Kleomeneen hallinto oli huonoa ja sortavaa, ja hän herätti Egyptissä paljon tyytymättömyyttä kaikkia makedonialaisia kohtaan. Lopulta Ptolemaios I tuomitsi hänet kuolemaan.[3][10]
Naukratis alkoi muiden Niilin suiston kaupunkien tavoin taantua Aleksandrian perustamisen jälkeen, sillä se menetti etuoikeutensa Välimeren alueen kaupassa, koska ei tämän jälkeen enää ollut ainoa kreikkalainen kauppapaikka Egyptin rannikolla, eikä se muutoinkaan kyennyt sijaintinsa vuoksi kilpailemaan Aleksandrian, Välimeren suurimman ja uudenaikaisimman sataman kanssa. Naukratis säilyi kuitenkin edelleen olemassa kauppapaikkana, ja muun muassa löi omaa hopea- ja pronssirahaa noin vuoden 332/331 eaa. aikoihin. Sinne myös rakennettiin lisää julkisia rakennuksia vielä Ptolemaios I:n ja Ptolemaios II:n aikana. Ainakin arkeologian peruusteella kaupunki taantui lopullisesti roomalaisella kaudella 100-luvun jaa. jälkeen, vaikkakin siitä on joitakin mainintoja vielä tämän jälkeen.[1][2][3]
Hellenistisellä kaudella Naukratis oli varmuudella hallinnoltaan itsenäinen polis, ja jakoi tuon aseman Aleksandrian ja Ptolemaisin kanssa. Roomalaisella kaudella sama asema oli Egyptissä myös Antinoopoliilla.[11]
Naukratiista olivat jo mainitun Kleomeneen lisäksi kotoisin myös grammaatikot Athenaios[12] ja Julius Pollux sekä joukko vähän tunnettuja, Athenaioksen lainaamia historioitsijoita, kuten Fylarkhos, Herostratos, Lykeas ja Psykharmos.[3]Heliodoros Emesalainen väitti, että myös komediakirjailija Aristofanes olisi ollut kotoisin sieltä, mutta tämä ei pidä paikkansa.[3][13] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Naukratitēs (Ναυκρατίτης) ja Naukratiōtēs (Ναυκρατιώτης).[1][3]
Naukratiin tunnetuimmat tuotteet olivat posliini sekä kukkaseppeleet. Sen posliini sai hyvän lasituksen seudun piipitoisen maaperän ansiosta. Kukkaseppeleet oli Athenaioksen mukaan tehty myrtistä tai, kuten joskus sanottiin, punomalla yhteen kukkia ja papyrussäikeitä. Seppeleiden on täytynyt olla keinotekoisia, tai sitten niiden valmistajat tunsivat jonkin keinon saada luonnolliset kukat säilymään pitkään, sillä niitä vietiin roomalaisella kaudella aina Italiaan saakka, jossa ne olivat roomalaisnaisten suuressa suosiossa.[3][14]
Athenaios antaa kuvauksen kaupungin ylellisestä pitoelämästä ja muistakin ylellisyyksistä. Osa paikallisista juhlista oli symbola (σύμβολα) -tyyppiä, eli niissä kaupunki kustansi juhlahuoneen ja viinin, mutta vieraat toivat omat ruokatarvikkeensa.[3]Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin yksi.[15]
Rakennukset ja löydökset
Naukratiin ennallistettu asemakaava. A. Hellenion? B. Nykyinen arabikylä E. Apollonin ja Heran temppelit? F. Dioskuurien temppeli? G. Afroditen temppeli?
Naukratiin kaupunkialue oli pituudeltaan pohjois-eteläsuunnassa noin 800 metriä ja leveydeltään itä-länsisuunnassa noin 400 metriä. Sen ympärillä ei tiedetä olleen kaupunginmuureja.[1] Kaupungin paikka on nykyisin muuttunut paljon antiikin ajoista ja paljolti kasvillisuuden peittämä. Paikka tunnetaan huonosti, mutta siellä on suoritettu joitakin kaivauksia.[2]
Kaupungin asemakaavasta tiedetään joitakin seikkoja. Satamakaupunkina sille olivat tärkeitä satamat ja telakat. Kaupungissa oli erilliset kaupunginosat miletoslaisille, samoslaisille ja aiginalaisille, ja kussakin niissä oli oma pyhäkkönsä, miletoslaisilla Apollonille, samoslaisille Heralle ja aiginalaisilla Zeukselle. Kaupungin muilla kreikkalaisilla oli yhteinen pyhäkkö nimeltä Hellenion (myös Helleneion), joka oli kaupungin suurin ja tunnetuin. Kaupungissa palvottiin myös muun muassa Dionysosta, johon liittyi Dionysia-juhla, sekä Afroditea, jolloin siellä on ollut myös näille omistetut pyhäköt.[1][2][3] Arkeologisesti pyhäköt ovat kaupungin parhaiten tunnettu osa, ja suurimman osan olemassaolo on voitu vahvistaa kaivauksissa.[1]
Kaupungin eteläosa oli egyptiläisiä kortteleita.[1] Kirjallisten lähteiden perusteella kaupungissa oli prytaneion, jossa vietettiin juhlia Hestia Prytaniin syntymäpäivänä.[1] Kaupungissa tiedetään myös olleen ainakin Savenvalajien portti ja Savenvalajien katu sen lukuisten keramiikkapajojen vuoksi.[3][14]
↑ abcdefghijklmnHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”1023 Naukratis”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdefghijStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”NAUKRATIS (Kom Giéif) Egypt”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ abcdefghijklmnopqrsSmith, William: ”Naucratis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
.jpg)
