Dionysia (m.kreik.Διονύσια) oli antiikin Ateenassa vietetty juhla, joka oli omistettu Dionysos-jumalalle. Dionysia-juhlia oli Ateenassa kaksi, ja ne tunnettiin maalais- ja kaupunki-Dionysiana. Näistä kaupunki-Dionysia oli tärkeämpi, ja yleensä Dionysia viittaa nimenä siihen. Uhrien ja falloskulkueiden ohessa tärkeimpiin juhlamenoihin kuuluivat erilaiset kuoro- (khoros) ja näytelmäkilpailut.[1][2][3] Ne olivat merkittävässä osassa antiikin kreikkalaisen teatterin kehityksessä.
Viininjumala Dionysoksen kultti Attikassa oli peräisin EleutheraistaBoiotian rajalta. Kreikkalaisessa mytologiassa juhlan alkuperä selitettiin niin, että eräs eleutherailainen oli yrittänyt tuoda jumalan kulttikuvan Ateenaan, mutta ateenalaiset torjuivat tämän. Dionysos rankaisi ateenalaisia miehiä lähettämällä jonkun taudin näiden sukuelimiin. Ateenalaisten pyydettyä neuvoa Delfoin oraakkelilta tämä kehotti ateenalaisia osoittamaan Dionysokselle kunnioitustaan ja järjestämään kulkueen, jossa kannettiin fallos-symbolia. Tauti päättyi tämän ansiosta, jonka jälkeen kulkueesta tehtiin vuosittainen.[4]
Dionysia-juhlan varhaisin muoto Attikassa oli maalais-Dionysia. Kaupunki-Dionysia otettiin käyttöön mahdollisesti Peisistratoksen aikana 500-luvulla eaa.,[5] jolloin Eleutherai tuli Ateenan valtaan ja Dionysoksen kulttikuva siirrettiin sieltä Ateenaan;[6][7] tai viimeistään Kimonin ja Perikleen aikana 400-luvulla eaa. Se syrjäytti varhaisemman Apollonille omistetun lyyrisen musiikin juhlan.[5]
Maalais-Dionysia (τὰ κατ᾽ ἀγρούς Διονύσια, ta kat' agrūs Dionysia)[1] eli pieni Dionysia (τὰ μικρά Διονύσια, ta mikra Dionysia) kesti viisi päivää. Sitä vietettiin Poseideon-kuun 17.–21. päivä eli nykyisen joulu-tammikuun aikoihin.
Maalais-Dionysiaa viettivät demokset kaikkialla Attikan maaseudulla.[8] Ajankohta talvella oli uuden viinin ensimmäisen maistelun aikaa. Juhlaan kuului falloskulkue Dionysoksen alttarille, jossa uhrattiin pukki. Tämän jälkeen pidettiin remuavat juhlapidot, johon kuului kaikenlaista pilkantekoa sekä näytöksiä. Vauraammissa demoksissa uudelleenesitettiin kaupunki-Dionysian näytelmiä. Joissakin demoksissa, kuten Euonymon, Rhamnus ja Thorikos, oli omat paikalliset teatterirakennukset. Juhlassa harjoitettiin myös säkkitanssia (askoliasmos). Siinä tanssittiin yhdellä jalalla öljytyillä ja täyteen puhalletuilla säkeillä ja yritettiin olla kaatumatta.[2][3]
Kaupunki-Dionysia
Kaupunki-Dionysia (τὰ ἐν ἄστει Διονύσια, ta en astei Dionysia, Διονύσια τὰ ἀστικά, Dionysia ta astika) eli Suuri Dionysia (Διονύσια τὰ μεγάλα, Dionysia ta megala),[1] tai usein vain Dionysia, oli omistettu Dionysos Eleuthereukselle. Juhla kesti myös viisi päivää. Sitä vietettiin Elafebolion-kuun 10.–14. päivä eli nykyisen maalis-huhtikuun aikoihin. Sitä edelsi kaksi valmistuspäivää kuun 8.–9. päivinä.[9][10]
Juhlille osallistui paljon väkeä eri puolilta Attikaa sekä myös muualta Kreikasta, 400-luvulla eaa. erityisesti Deloksen meriliiton jäsenkaupungeista, sillä nämä suorittivat liiton rahaveron maksamisen juhlien aikana.[5]
Elafebolion 10: Kulkue (pompē), miesten ja poikien dithyrambikilpailut (1. varsinainen juhlapäivä)
Elafebolion 11: Komediakilpailu: viisi komediakirjailijaa, yksi komedia kultakin
Elafebolion 12: Tragediakilpailun 1. päivä: yksi tragediakirjailija, jolta kolme tragediaa ja yksi satyyrinäytelmä
Elafebolion 13: Tragediakilpailun 2. päivä: yksi tragediakirjailija, jolta kolme tragediaa ja yksi satyyrinäytelmä
Elafebolion 14: Tragediakilpailun 3. päivä: yksi tragediakirjailija, jolta kolme tragediaa ja yksi satyyrinäytelmä
Esikilpailussa Elafebolion-kuun 8. päivänä näytelmäkirjailijat, koregit, näyttelijät ja khoros esittäytyivät yleisölle juhlapuvuissa, mutta eivät vielä näytelmäasuissa. He esittelivät yleisölle näytelmät, jotka kilpailuissa esitettäisiin, ja pyysivät yleisöltä niille huomiota ja suopeutta.[5] 9. päivän iltana (tai 10. päivän alussa, koska päivä alkoi auringonlaskusta) efebit toivat Dionysoksen vanhan puisen kulttikuvan kotipaikastaan Lenaionista Dionysos Eleuthereuksen pyhäkköalueelle, ja se asetettiin teatterin orkhestralle.[3][5]
10. päivänä järjestettiin suuri juhlakulkue osaksi jalkaisin ja osaksi kärryillä. Poikien kuorot lauloivat dithyrambeja. Khoros tanssi AgorallaKahdentoista jumalan alttarilla. Kulkue päättyi Lenaionille. Tämän jälkeen alkoivat kilpailut, ensin poikien ja miesten lyyristen kuorojen kilpailu. Muun muassa Pindarokselta on säilynyt Dionysiaan kirjoitettu dithyrambi. Tämän jälkeen järjestettiin voittajien komos-kulkue. 11. päivä järjestettiin komediakilpailu ja 12.–14. päivä tragediakilpailut. Useita kilpailuissa voittaneita tai esitettyjä tragedioita ja komedioita on säilynyt, mukaan lukien kaikken tunnetuimpien kreikkalaisten näytelmäkirjailijoiden Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä.
Dionysian aikana vapautettiin vankeja ehdonalaiseen, eikä velkoja saanut periä velallisilta sen aikana.[5] Jopa Platonin mukaan oli soveliasta juopua viininjumalan juhlissa.[11] Juhlan järjestämistä johti eponyymiarkontti, apunaan epimeletai-virkamiehet.[5]
Näytelmäkilpailussa palkitut
Kaupunki-Dionysian näytelmäkilpailujen voittajista on säilynyt tietoja piirtokirjoituksissa. Aristoteles kokosi tietoja voittajista teokseen Dionysia-juhlien voitot.[12]
Tiedossa olevat palkitut Kaupunki-Dionysian näytelmäkilpailussa ovat:
↑ abcLiddell, Henry George & Scott, Robert: Διονύσια, τάA Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
↑ abHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis, s. 633. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdePeck, Harry Thurston: DionysiaHarpers Dictionary of Classical Antiquities. 1898. Viitattu 5.11.2018.
↑ abcdefgSmith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: ”Dionysia”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑EleutheraiBrill’s New Pauly. BrillOnline Reference Works. Viitattu 5.11.2018.
↑Roberts, J. W.: City of Sokrates: An Introduction to Classical Athens, s. 127. Routledge, 1998. ISBN 0203194799
↑ abStorey, Ian C. & Allan, Arlene: A Guide to Ancient Greek Drama. (Blackwell Guides to Classical Literature, nide 3. 2. painos) John Wiley & Sons, 2013. ISBN 1118455118Teoksen verkkoversio.
↑Miles, Margaret M.: A Companion to Greek Architecture, s. 368. (Blackwell Companions to the Ancient World) John Wiley & Sons, 2016. ISBN 1118327616Teoksen verkkoversio.
↑Blum, Rudolf: Kallimachos: The Alexandrian Library and the Origins of Bibliography, s. 23-29. (Wisconsin Studies in Classics. Kääntänyt Hans H. Wellisch) University of Wisconsin Press, 2011. ISBN 0299131742Teoksen verkkoversio.