Mir (ven.Мир, voi tarkoittaa sekä maailmaa että rauhaa) oli neuvostoliittolainen (myöhemmin venäläinen) avaruusasema. Se rakennettiin kiertoradalla moduuleista, jotka kaikki laukaistiin erikseen alkaen 19. helmikuuta1986 vuoteen 1996 asti. Mir perustui Neuvostoliiton laukaisemaan Saljut-avaruusasemasarjaan. Se oli myös maailman ensimmäinen jatkuvasti miehitettynä ollut avaruusasema, ja Maan suurin keinotekoinen kiertolainen ennen seuraajansa Kansainvälisen avaruusaseman rakentamista.
Mir poistui käytöstä, kun 23. maaliskuuta2001 se ohjattiin ilmakehään lähellä FidžinNadia, josta se pudotettiin eteläiseen Tyyneenmereen. Ennen Mirin tuhoamista oli esillä mielenkiintoa Mirin ostamisesta ja sen käyttämisestä kaupalliseen käyttöön, mutta asema koettiin liian epävakaaksi, jotta se olisi voinut enää palvella tarpeeksi turvallisesti. Lisäksi valmisteilla oli uusi kansainvälinen avaruusasema, ISS, joten Mirin rahoittamiseen ei ollut lopulta mielenkiintoa.[1]
Mir-sukkulaohjelman aikaan Mir yhdisti voimansa Yhdysvaltojenavaruussukkuloiden kanssa. Maata kiertävä Mir tarjosi suuret ja elinkelpoiset mahdollisuudet tieteellisille tutkimuksille avaruudessa. Mirillä vierailleet avaruussukkulat tarjosivat kuljetuksia ja tarvikkeita sekä väliaikaisia laajennuksia elin- ja työskentelytiloja muodostaen näin historian suurimman avaruusaluksen yhteismassaltaan 250 tonnia. Vierailevat yhdysvaltalaiset sukkulat käyttivät muokattua välineistöä kyetäkseen telakoitumaan avaruusasemalle, joka oli suunniteltu ensisijaisesti neuvostoliittolaista Buran-sukkulaa varten.
Mirillä toimi kansainvälisiä tiedemiehiä ja yhdysvaltalaisia astronautteja.
Sisältä Mir näytti ahtaalta labyrintilta täynnä kaapeleita, letkuja ja tieteellistä välineistöä. Mukana oli myös arkipäiväisiä tavaroita kuten kitara, valokuvia, lasten piirustuksia sekä kirjoja. Yleensä Mir majoitti kolmea miehistön jäsentä, mutta joskus siellä majaili jopa kuusi henkeä kuukaudessa, mukaan luettuna ensimmäinen afganistanilainenkosmonauttiAbdul Ahad Mohmand. Lukuun ottamatta kahta lyhyttä jaksoa Mir oli jatkuvasti miehitettynä elokuuhun 1999 asti.
Rakenne
Mir rakennettiin moduuleista, jotka laukaistiin yksittäin Proton-kantoraketilla lukuun ottamatta telakointimoduulia, joka kuljetettiin asemalle Yhdysvaltain NASAnavaruussukkulalla.
Portree, David S. F.: Mir Hardware Heritage. Lyndon B. Johnson Space Center: National Aeronautics and Space Administration, 1995. NASA RP 1357 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.3.2020). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
McDonald, Sue: Mir Mission Chronicle : November 1994 – August 1996. Lyndon B. Johnson Space Center: National Aeronautics and Space Administration , 1998. NASA/TP-98-207890 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.3.2020). (englanniksi)
Nield, George C. & Vorobiev, Pavel Mikhailovich (Editors): Phase 1 Program Joint Report. National Aeronautics and Space Administration , 1999. NASA SP-1999-6108 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.3.2020). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Bluth, B. J. & Helppie, Martha: Soviet Space Stations as Analogs (pdf) 1986. NASA Headquarters, Washington, D.C. . Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)