Mehtiö |
Valtiot |
Suomi |
Maakunnat |
Etelä-Savo, Pohjois-Savo |
Kunnat |
Pieksämäki, Rautalampi |
Koordinaatit |
62°28′11″N, 26°50′49″E |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja |
Päävesistöalue |
Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue |
Konneveden alue (14.71) |
Tulouomat |
Ahvenkoski Ahvenisesta, puro Levälammesta |
Lasku-uoma |
Mehtiönkoski Keskiseen |
Järvinumero |
14.718.1.047 |
Mittaustietoja |
Pinnankorkeus |
107,7 m [1] |
Pituus |
4 km [1] |
Leveys |
1,5 km [1] |
Rantaviiva |
17,151 km [2] |
Pinta-ala |
2,49145 km² [2] |
Tilavuus |
0,02812141 km³ [2] |
Keskisyvyys |
11,29 m [2] |
Suurin syvyys |
48 m [2] |
Valuma-alue |
163,57 km² [3] |
Saaria |
12 [1] |
|
Itikkasaari, Selkäsaari |
Mehtiö
|
|
Infobox OK |
Mehtiö eli Mehtiönjärvi on Etelä-Savossa Pieksämäellä ja Pohjois-Savossa Rautalammilla Myhinpään lähellä sijaitseva järvi. Etäisyys Jyväskylästä on 60 kilometriä itäkoilliseen ja Kuopiosta 62 kilometriä lounaaseen. Järvi kuuluu Rautalammin reittiin luettavaan pieneen Myhin sivureittiin [4].[1][2]
Maantietoa
Mehtiö on 4,0 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 249 hehtaaria eli 2,5 neliökilometriä. Järvi on pituussuunnassaan lounais-koillis -suuntainen ja sen kaakkoisranta on melko suora. Vastarannasta erottuu puolikilometrinen Murtoniemi ja sen länsipuolella työntyy kapeana 800-metrisenä lahtena luoteeseen Koskenlahti. Koskenlahdelta alkaa lasku-uoma Mehtiönkoski. Järven lounainen pää kapenee Mehtiönpääksi, jossa sijaitsee suurin saari Itikkasaari. Järven koillispää jää Murtoniemen taakse ja se on 1,3 kilometriä leveä. Pohjoisrannasta kohoaa kallioinen Rappuvuori lähes 175 metrin korkeuteen mpy. eli noin 65 metriä järven yläpuolelle. Vuori näkyy järveltä käsin. Luoteispuolella kohoaa Hattuhonganvuori 160 metrin korkeuteen ja itäpuolella Ojanteenvuori 170 metrin korkeuteen. Itärannikko on jokseenkin jyrkkä ja valtatie 9 kulkee siellä rinteen päällä.[1][2][5]
Järvellä on kartan mukaan 12 saarta. Mehtiön eteläosassa on noin kolmen hehtaarin laajuinen Itikkasaari. Keskellä järveä sijaitsee puolen hehtaarin laajuinen Selkäsaari ja järven matalassa luoteisosassa on useita pieniä saaria ja luotoja. Niitä ovat esimerkiksi Kuikkasaari, Mökkisaari, Mustalaisluoto, Yksipuinensaari, Riuttasaari, Kalliosaari ja Pyöreäsaari. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven jyrkkää kaakkoisrantaa seuraa syvännejakso, joka alkaa Mehtiönpään ja Halmelahden edustalta ja päättyy Ahvenkosken luona. Se on koko pituudeltaan yli 20 metriä syvä ja siinä on kaksi erillistä painaumaa. Toinen painauma on yli 30 metriä syvää ja toisessa Murtoniemen itäpuolisessa kohdassa on 48 metriä syvää [6]. Mehtiönpäässä sijaitsee vielä 14 metriä syvä syvänne. Järven tilavuudeksi on määritetty 28,12 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 11,3 metriä.[1][2]
Järven rantaviivan pituus on 17,2 kilometriä. Mehtiön rannat ovat metsämaata vailla merkittäviä soistumia. Kiinteää asutusta on kaksi, mutta vapaa-ajan asuntoja on yli 30. Järven itärantaa kulkevalta valtatieltä 9 on järvelle hyvä näkymä. Vastarannan asunnoille johtaa mutkittelevia metsäautoteitä. Länsirannalla sijaitsee vuokrattavia mökkejä ja valtatien varressa on kolme taukopaikkaa, Tiinan Tupa, Ahvenkosken levähdyspaikka ja Janoinen Karhu [7][8]. Mehtiön länsiosa sijaitsee Pohjois-Savossa Rautalammin kunnan alueella ja itäosa Etelä-Savossa Pieksämäen kaupungin alueella.[1][2][9]
Luontoarvoja
Ahvenkoskessa, kosken alapuolella Mehtiössä ja kauempana Mehtiönkoskessa on kalastus luvanvaraista. Järven kalastoon kuuluvat luontaisina ainakin hauki, muikku, made, ahven, särki, lahna, säyne ja kuore, ja istutettuna järvitaimen, planktonsiika ja järvisiika sekä nykyään itsekin lisääntyvä kuha. Järven rapukanta on heikko. Järvi kuuluu järviryhmään, johon Koskelo-Konneveden kalatalousalue suositteli solmuväliltään vain tietynkokoisten verkkojen käytön.[4][8][10]
Mehtiö on kirkasvetinen, lievästi rehevä pieni humusjärvi. Järven happitilanne on ollut hyvä.
Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Mehtiö on luokiteltu laadultaan hyväksi. Murtoniemen länsipuolella on pieni luonnonsuojelualue. Siellä ja alueen ympäristössä on luonto varsin monipuolista. Lauttalahden metsikössä, Hattuhonganvuorella ja Murtoniemessä elää liito-oravia.[10]
Vesistösuhteet
Mehtiö sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Konneveden alueella (14.71), jonka Myhinjärven valuma-alueeseen (14.718) järvi kuuluu. Mehtiön valuma-alueen pinta-ala on 164 neliökilometriä [3]. Suurin osa järven kautta virtaavasta vedestä tulee Ahvenisesta (633 ha) laskevasta Ahvenkoskesta. Mehtiön kautta kulkee samalla Myhin reitin pääreitti. Itikkasaaren taakse laskee lounaasta tuleva puro, jonka valuma-alueella sijaitsevat Iso-Kahleinen (9 ha), Pieni-Kahleinen (6 ha), Levälampi (1 ha), Pieni Levälampi (1 ha), Konnelampi, Niinilampi (2 ha) ja kaksi Umpilampea. Mehtiönpään pohjukkaan tulevat Haukilammen (1 ha), Nuolilammen (3 ha) ja Tulilammen (1 ha) yhteinen laskuoja. Näiden lähellä sijaitsevat Halmelampi (1 ha) ja
Suurijärvi (1 ha) laskevat Halmelahteen, joka jää Mehtiönpään edustalle. Mehtiön kaakkoisrannikolle tulee kaakosta päin useita jyrkkien laaksojen johdattamia puroja. Niissä ei kuitenkaan ole järviä. Ainoa tämän rannikon järvi on Huoripojanlampi (2 ha), joka sijaitsee heti valtatien takana. Vastarantaan laskee ainoana järvenä Lauttalampi (6 ha).[1][11][12]
Mehtiö laskee Mehtiönkoskessa Keskiseen. Luusua sijaitsee järven keskikohdasta luoteeseen työntyvän 700 metriä pitkän ja kapean lahden pohjukassa ja joki virtaa Keskisen jälkeen Kuorekoskessa Pieni-Myhin Paunonpohjaan. Mehtiön vedenpinnan korkeus on 107,7 metriä mpy, joten pudotusta Pieni-Myhiin mennessä kertyy 10,5 metriä. Matkalla sijaitseekin pieni Kuorekosken vesivoimalaitos, jolle rakennettiin vuonna 2007 kalatie.[1][4][11]
Historiaa
Vuoden 1973 peruskartassa on järvellä erämaajärven leima, vaikka valtatie 9 kulkeekin järven rantoja seuraten. Rannoille ei tuolloin ollut vielä vapaa-ajan asutusta ja sen ympäristössä oli peltomaata vain kahdella pohjoisrannan maatilalla. Vuoden 1988 kartassa on tien varteen perustettu Tiinantupa ja Janoinen Karhu, ja muille rannoille on ilmaantunut pari rantamökkiä. Seuraavassa vuoden 1998 kartassa näkyykin lohkottuja rantatontteja, joista pohjoisrannikon tonteille on jo noussut rakennuksia.[13][14][15][16][17][18]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j Mehtiö, Pieksämäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ a b Mehtiön valima-alueen pinta-ala (Valuma-alueen rajaustyökalu KM10) ymparisto.fi. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.9.2023.
- ↑ a b c Pyykkönen, Ari & Mäkelä, Anne: Rautalammin reitin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022-2031 (PDF) (s. 9, 20, 27, 29, 33) 2021. Pohjois-Savon kalatalouskeskus ry. Arkistoitu 24.1.2023. Viitattu 10.9.2023.
- ↑ Mehtiö, Pieksämäki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ Mehtiö (Google-karttapalvelu) Google. Viitattu 9.9.2023.
- ↑ a b Tervetuloa Ahvenkoskelle! mehtionkalavedet.fi. 2023. Ihalaiskylän osakaskunta. Viitattu 9.9.2023.
- ↑ Mehtiö, Pieksämäki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ a b Murtoniemen ranta-asemakaava (PDF) Kaavaselostus. 6.9.2011. Rautalampi: FCG Finnish Consulting Group Oy. Viitattu 10.9.2023.
- ↑ a b Mehtiö (14.718.1.047) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ Myhinjärven valuma-alue (14.718) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 10 Mataramäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 10 Mataramäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 10 Mataramäki. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 11 Pieni-Myhi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1973. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 11 Pieni-Myhi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1988. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3223 11 Pieni-Myhi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1998. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.7.2023)
Aiheesta muualla