Mantšukuo (jap.満州国, Manshūkoku ”Mantšurian valtio”) oli Japanin alainen nukkevaltioMantšuriassa vuosina 1932–1945. Mantšukuo perustettiin helmikuussa 1932 turvaamaan Japanin Kwantungin armeijan suorittama Mantšurian miehitys. Mantšukuon itsenäisyyden tunnustivat useat Euroopan valtiot, mukaan lukien Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto, sekä muutamat Aasian ja latinalaisen Amerikan valtiot.
Japani oli Venäjän kustannuksella vahvistanut vaikutusvaltaansa Koillis-Kiinassa eli Mantšuriassa voittamastaan Venäjän-Japanin sodasta (1904–1905) alkaen. Guomindangin yrittäessä 1920-luvulla saada Kiinan keskushallintoa toimimaan japanilaiset alkoivat entistä voimakkaammin pelätä Mantšuriassa hankkimansa valta-aseman menettämistä.lähde?
Lähellä Shenjangia (silloin Mukden) räjähti pommi rautatiellä, mikä tarjosi Kwantungin armeijalle syyn valloittaa hallussaan olevan rautatievyöhykkeen lisäksi Etelä-Mantšuria 18. syyskuuta 1931 alkaen muutamassa päivässä.lähde?
Pommiräjähdyksestä vastuullisiksi japanilaiset epäilivät kiinalaisia sotilaita. Kwantungin armeija hyökkäsi kiinalaisia vastaan, jotka olivat juuri teloittaneet japanilaiseksi vakoilijaksi epäilemänsä henkilön. Kiinan armeija ei vastustanut aktiivisesti japanilaisia ymmärtäen välikohtauksen olevan syy Mantšurian haltuun ottamiseen. Japanilainen kenraali Kenji Doiharahirtettiinsotarikollisena 1948 tuomittuna hyökkäyssodan suunnittelustaMantšurian valtaamiseksi. Hänen epäillään everstinä toimiessaan järjestäneen Mukdenin välikohtauksen.lähde?
Yhdysvaltain vastalause
Yhdysvaltain Kiinan-asiainhoitaja Johnson ilmoitti 22. syyskuuta 1931 Yhdysvaltain ulkoministeri Henry L. Stimsonille, että Japanin menettely oli 27. elokuuta 1928 solmitun Kellogg–Briand-sopimuksen vastainen. Sopimus kielsi hyökkäyssodan kansainvälisen politiikan keinona.lähde?
Protektoraatin perustaminen
Huolimatta Japanin hallituksen sisäisestä vastustuksesta ja vetäytymiskehotuksesta, Kwantungin armeija valloitti Mantšurian kokonaan ja perusti asemansa vakiinnuttamiseksi helmikuussa 1932 Mantšukuon valtion. Mantšukuo ei kuitenkaan saanut kansainvälistä tunnustusta. Maaliskuussa Japani valtasi vielä seuraavankin maakunnan, Jeholin.lähde?
Mantšukuon kiinalaishallinto oli nimellinen. Hallituksessa jokaista kiinalaisministeriä valvoi japanilainen varaministeri. Japanin Kwantungin armeija takasi maan turvallisuuden Kiinan tasavallan ja sitä vastaan sotineiden kiinalaisten kommunistien suuntaan. Kwantungin armeija osallistui myös sotaan Mongolian kansantasavaltaa ja Neuvostoliittoa vastaan, ja se suojasi Mantšukuota toisen maailmansodan ajan.lähde?
Kansainliiton tuomio
Kiinan tasavallan hallitus vetosi Kansainliittoon, joka lähetti valtuuskunnan Kiinaan selvittämän tilannetta. Valtuuskunta raportoi tilanteesta vasta syyskuussa 1932 vaatien Japania palauttamaan Mantšurian Kiinalle. Kansainliiton asiaa koskevassa istunnossa 40 valtion edustajat totesivat Japanin syylliseksi sotaan ja vaativat sitä vetäytymään. Siam pidättäytyi äänestämästä ja päätöslauselmaa vastaan äänesti Japani, jonka edustajan Yōsuke Matsuokan mielestä Kiina keisarivallan kumoutumisen jälkeen ja sisällissotaan ajautuneena ei enää ollut valtio.lähde?
Kansainliitto ei käytännössä voinut tilanteelle mitään, koska Yhdysvallat ei ollut sen jäsen, ja koska Yhdistynyt kuningaskunta halusi turvata kauppansa Japanin kanssa. Yhdistynyt kuningaskunta oli omaksunut Japani-myönteisen politiikan jo vuonna 1902 pyrkiessään vastustamaan Venäjän vaikutusvaltaa Itä-Aasiassa. Sotaa pelätessään Kansainliitto ei julistanut Japania edes asevientikieltoon.lähde?
Neuvostoliitto ylläpiti aluksi viisi pääkonsulaattia Mantšukuossa, vaikka vuosina 1936–1937 niitä oli vain kaksi: yksi Harbinissa ja toinen Manzhoulissa.[4][5][6] Mantšukuo avasi kaksi konsulaattia Neuvostoliitossa, yhden Blagoveštšenskissa (syyskuussa 1932) ja toisen Tšitassa (helmikuussa 1933).[7]
Mantšukuon ja Mongolian kansantasavallan rajat olivat kiistellyt, mikä johti 1939 konfliktiin mongoliratsuväen ja mantšuratsuväen kesken Halhin-Golissa. Konflikti laajeni nopeasti Mongolian armeijan, Neuvostoliiton puna-armeijan sekä Japanin Kwantungin armeijan väliseksi yhteenotoksi. Toisen maailmansodan ajan loppuun saakka tilanne vakautui, koska Japani ja Neuvostoliitto solmivat viideksi vuodeksi hyökkäämättömyyssopimuksen huhtikuussa 1941. Neuvostoliitto hyökkäsi Japania vastaan vasta Saksan tultua kukistetuksi suurin voimin elokuussa 1945.lähde?
Neuvostoliiton hyökkäys Itä-Aasiaan 1945 ja rauha
Mantšukuo lakkasi olemasta Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa. Neuvostoliiton 8. elokuuta 1945 julistaman sodan tuloksena neuvostojoukot hyökkäsivät japanilaisia vastaan Mantšuriassa. Taistelussa Mantšuriasta valtasivat neuvostoliittolaiset sen, ja Pu Yi jäi neuvostoliittolaisten vangiksi. Hänet luovutettiin kiinalaisille.lähde?
↑Ian Hill Nish: Japanese foreign policy in the interwar period, s. 95. Westport. Määritä julkaisija!ISBN 0-275-94791-2(englanniksi)
↑Turns, David. "Stimson Doctrine of Non-Recognition: Its Historical Genesis and Influence on Contemporary International Law, The." Chinese J. Int'l L. 2 (2003): 123.
↑Kotkin, Stephen: Mongolia in the Twentieth Century: Landlocked Cosmopolitan, s. 123. Routledge, 1999. ISBN 0765605368(englanniksi)
↑Suomen diplomaattiset suhteet ulkovaltoihin 1918–1996, s. 139. (Ulkoasiainministeriön julkaisuja) Helsinki: Ulkoasiainministeriö, 1997. ISBN 951-724-118-6
Kirjallisuutta
Pu Ji: Olin Kiinan keisari. Taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi. Toim. Richard Schirach ja Mulan Lerner, suom. Liisa Ryömä. Gummerus, 1974.
Pu Ji: Viimeinen Kiinan keisari. Taivaanpojan tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin puutarhatyöläiseksi. Toim. Richard Schirach ja Mulan Lerner, suom. Liisa Ryömä. Johanna Kustannus, 1988. Kirjan perusteella tehty elokuva Viimeinen keisari (The Last Emperor). Ohjannut Bernardo Bertolucci, 1987.
