Manila (filipinoksiMaynila) on Filippiinien pääkaupunki. Se sijaitsee Manilanlahden itärannalla Luzonin saarella. Metro Manila (filipinoksi Kalakhang Maynila) koostuu varsinaisen Manilan kaupungin lisäksi 16 muusta kaupungista. Manilan väkiluku vuonna 2015 oli 1 780 148 ja koko metropolialueen 12 877 253.
Manilan pormestarina on vuodesta 2013 lähtien toiminut Joseph Estrada.[1]
Manila sijaitsee kapealla Pasigjoen suistotasangolla, joka virtaa luoteeseen ja laskee Manilanlahteen. Pampangajoki kaupungin pohjoispuolella virtaa puolestaan etelään ja muodostaa soisen suistoalueen. Kaakossa ja idässä sijaitsee Sierra Madren vuoret ja Laguna de Baýn järvi, josta Pasigjoki on lähtöisin. Manilanlahden länsipuolella on vuoristoinen Bataanin niemimaa.[2]
Sierra Madre ja Bataanin niemimaa suojaavat Manilaa rajuimmilta sääilmiöiltä. Paikallisen trooppisen ilmaston tyypillisiä piirteitä ovat kesäkuusta marraskuuhun kestävä sadekausi ja kuivakausi joulukuun ja toukokuun välillä. Sateisimmat kuukaudet ovat heinäkuu, elokuu ja syyskuu, jolloin etenkin ukkosmyrskyt ovat tavallisia.[2] Vuosittainen sadanta on noin 2 200 millimetriä ja lämpötila pysyy ympäri vuoden 24 ja 34 C°:n välillä[3].
Ennen espanjalaisten saapumista Filippiineille nykyisen Manilan paikalla oli May-nilad-niminen asutuskeskus, jonka asukkaat olivat muslimeja.[4] Paikalliset saivat tuloja verottamalla Pasigjoen kauppaliikennettä.[2] Espanjalainen konkistadoriMiguel Lopez de Legazpi tuhosi sen vuonna 1571 ja perusti espanjalaisen kaupungin. Legazpi kuoli seuraavana vuonna ja 1574 kaupunkia vastaan hyökkäsivät kiinalaiset merirosvot. Hyökkäyksen johdosta Manilaa alettiin linnoittaa ja lopulta syntyi intramuros-nimellä tunnettu muurin suojaama kaupunki. Portugalilaiset kauppiaat Macaolla alkoivat myydä kiinalaista silkkiä espanjalaisille Manilassa ja vastineeksi he saivat Aasian maiden himoitsemaa hopeaa, jota espanjalaiset toivat kaljuunoillaMeksikonAcapulcosta. Kauppa oli huipussaan 1500-luvun lopulla, mutta siitä saadut tulot eivät koskaan riittäneet korvaamaan kokonaan Filippiinien hallinnasta syntyneitä kuluja. Manilassa Filippiinien luonnonvaroista saadut tuotot päätyivät usein kaupungin kiinalaisten kauppiaiden käsiin. Kaupungin tagaloginkielinen väestönosa kasvoi siirtomaan hallinnollisen ja uskonnollisen keskuksen ympärille. Manilaan avattiin seminaari vuonna 1601 ja dominikaanit avasivat vuonna 1611 Pontifical and Royal University of Santo Tomasta edeltäneen oppilaitoksen. Brititvaltasivat Manilan vuonna 1762 ja se palautettiin Espanjalle seuraavana vuonna. Vuoden 1810 jälkeen kaupungista tuli rapistuvan Espanjan valtakunnan syrjäseutua. Yhdysvallat ohitti Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Filippiinien kaupan määrässä vuonna 1825 ja Manila avattiin ulkomaan kaupalle vuonna 1837.[4]
Taisteluissa tuhoutunutta Manilaa toukokuussa 1945.
Yhdysvallat miehitti Manilan vuonna 1898 Espanjan–Yhdysvaltain sodan aikana ja hieman myöhemmin he voittivatkansallismieliset filippiiniläiset sodassa 1899–1902. Vuonna 1903 Manilan asukasluku oli 219 928 ja vuoteen 1935 mennessä se nousi lukemaan 620 000. Filippiinit oli vuoteen 1901 saakka sotilashallinnon alaisuudessa, mutta sen jälkeen Manilasta tuli itsehallinnollisen liittovaltion pääkaupunki.[4]Toisen maailmansodan sytyttyä Manila julistettiin avoimeksi kaupungiksi ja japanilaiset joukot miehittivät sen tammikuussa 1942. Japanilaisten saapuminen ei aiheuttanut juurikaan tuhoja, mutta kaupunki tuhoutui lähes täysin amerikkalaisjoukkojen vallatessa kaupungin takaisin vuonna 1945. Filippiinit itsenäistyi vuonna 1946 ja Manilasta tuli uuden maan pääkaupunki. Sen jälleenrakennusta vauhditti Yhdysvalloista saatu apu. Vuonna 1948 pääkaupunki siirrettiin Quezon Cityyn lähelle Manilaa, mutta se siirrettiin takaisin Manilaan vuonna 1978. Manila kasvoi ja teollistui huomattavasti 1900-luvun aikana, mikä johti toisaalta ongelmiin esimerkiksi saasteiden ja ylikansoittumisen takia. Yhteiskuntavakautta ovat horjuttaneet myös islamistiset ja kommunistisetterroristiryhmät.[2]
PaaviFranciscuksen vieraillessa Manilassa tammikuussa 2015 häntä vastaanottamassa oli ennätykselliset kuusi miljoonaa filippiiniläistä.[5]
Manila on Filippiinien taloudellinen keskus. Suurin osa Filippiinien tuonnista ja viennistä kulkee Manilan satamien kautta ja kauppa Manilan ja Filippiinien muiden maakuntien välillä on vilkasta. Aasian kehityspankilla, Filippiinien keskuspankilla ja Philippine Veterans Bankilla on pääkonttorit Manilassa. Niiden lisäksi on useita muita yksityisiä ja kehityspankkeja. Manilassa toimii myös Filippiinien pörssi.[2]
Liikenne
Manilan pääasiallisia julkisen liikenteen muotoja ovat bussit, jeepneyt ja taksit. Liikenteen ruuhkautuminen on tavallista etenkin aamuisin ja muina ruuhka-aikoina[6]. Monet lähialueen kaupunkien asukkaat matkustavat töihin Manilaan. Rautatie yhdistää Manilan Pohjois- ja Etelä-Luzoniin. Manilan eteläisestä satamasta lähtee laivaliikennettä muille Filippiinien saarille sekä ulkomaille. Eteläiselle satamalle ei ole rautatietä ja sitä kautta tuotu tavara joudutaan kuljettamaan kuorma-autoilla tai proomuilla. Manilan pohjoinen satama käsittelee raskaan liikenteen.[2]
Väestö
Manilan väkiluku elokuussa 2015 oli yhteensä 1 780 148 henkilöä. Laajemman Metro Manilan väkiluku oli samaan aikaan 12 877 253.[7] Manila on asuttu erittäin tiheästi ja sen väkiluku kasvaa nopeasti jatkuvan maaseudulta kaupunkiin suuntautuvan muuttoliikkeen takia. Väestön nopea kasvu on esimerkiksi kuormittanut julkisia palveluja ja heikentänyt näin elinolosuhteita.[2]
Manilanlahden ympäristö on Filippiinien suurimman etnisen ryhmän tagalogien kotiseutua. Tagalogien puhumaan tagalogiin pohjautuva kielimuoto valittiin Filippiinien viralliseksi kieleksi vuonna 1937.[8] Noin puolet kaikista Filippiinien kiinalaisista asuu Manilan metropolialueella.[9]
↑City Mayor City of Manila, Philippines. Arkistoitu 2.4.2017. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
↑ abcdefghijkDomingo C. Salita: Manila Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
↑ abMetro Manila World Meteorological Organisation. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
↑ abcOoi Keat Gin: Southeast Asia :a historical encyclopedia from Angkor Wat to East Timor, s. 853-854. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-771-3(englanniksi)
_-_Flickr.jpg)
