Maailman seitsemän ihmettä

Hollantilaisen taiteilijan Maarten van Heemskerckin väritetyt kaiverrukset Maailman seitsemästä ihmeestä (vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas lukien): Gizan suuri pyramidi, Babylonin riippuvat puutarhat, Artemiin temppeli, Zeuksen kuvapatsas Olympiassa, Halikarnassoksen mausoleumi, Rhodoksen kolossi ja Faroksen majakka.

Maailman seitsemän ihmettä olivat antiikin ajan maailman rakennuksia ja monumentteja, joita useat senaikaiset kreikkalaiskirjailijat ylistivät aikansa suurina nähtävyyksinä. Seitsemän ihmeen luettelo syntyi 200-luvulla eaa., kun kaikki luetellut kohteet olivat yhtä aikaa vielä olemassa, joskin se vakiintui nykymuotoonsa vasta paljon myöhemmin. Ihmeistä on säilynyt vain yksi, Gizan suuri pyramidi. Muut ihmeet ovat Babylonin riippuvat puutarhat, Artemiin temppeli, Zeuksen kuvapatsas Olympiassa, Halikarnassoksen mausoleumi, Rhodoksen kolossi ja Faroksen majakka.

Historia

Seitsemän ihmeen luettelo sai innoituksensa 400-luvulla eaa. eläneen historioitsijan Herodotoksen kirjoituksista. Herodotos ihaili persialaisten ja muiden idän korkeakulttuurien saavutuksia ja kirjoitti ihaillen etenkin Babylonista ja Gizan pyramideista. Kaikkia myöhemmin seitsemän ihmeen joukkoon valittuja kohteita ei kuitenkaan ollut vielä rakennettu Herodotoksen aikana.[1]

Aleksanteri Suuren perustettua hellenistisen imperiumin 300-luvulla eaa. kreikkalaiset pystyivät vertailemaan laajan alueen monumentteja toisiinsa.[2] Luettelon muotoutumisessa tärkeintä aikaa oli luultavimmin 30 vuoden jakso Faroksen majakan rakentamisen 200-luvun puolivälissä eaa. ja Rhodoksen kolossin romahtamisen 226 eaa. välillä, jolloin kaikki ihmeet olivat yhtä aikaa pystyssä. Silloin kyreneläinen Kallimakhos, joka oli korkeassa asemassa Aleksandrian kirjastossa, kirjoitti teoksensa Kokoelma maailman maiden ihmeistä, joka ei ole kuitenkaan säilynyt. Tunnetuimman listan ihmeistä esitti kreikkalainen arkkitehti Filon Bysanttilainen joskus 200-luvulla eaa.[3]. Varhaisimman seitsemän ihmeen luettelon kirjoitti kreikkalainen runoilija Antipatros Sidonlainen sata vuotta Kallimakhoksen kuoleman jälkeen. Siinä oli nykyisten ihmeiden lisäksi Babylonin muurit, mutta Faroksen majakka vielä puuttui.[4]

Roomalainen runoilija Martialis lisäsi ensimmäisen vuosisadan jaa. lopulla luetteloon roomalaisen amfiteatterin Colosseumin. 500-luvulla kristitty kirjailija Gregorius Toursilainen lisäsi Nooan arkin ja Salomon temppelin. Faroksen majakka ilmestyi luetteloihin vasta roomalaisajan jälkeen, lähes tuhat vuotta rakentamisensa jälkeen.[5] Seitsemän ihmeen luettelo vakiintui nykymuotoonsa vasta renessanssin aikana, osittain hollantilaisen taiteilijan Maarten van Heemskerckin (1498–1574) kaiverrusten ansiosta.[6]

Seitsemän ”ihmettä” (kreikk. thaumata) olivat alun perin Seitsemän ”nähtävyyttä” (kreikk. theamata), mutta ajan myötä nimitys vaihtui yleisessä kielenkäytössä. Numerolla seitsemän on aina ollut paljon maagista ja uskonnollista merkitystä, ja se onkin yleinen luetteloissa.[7]

Seitsemän ihmettä

Maailman seitsemän ihmeen sijainnit

Artemiin temppeli

Artemiin temppeli (n. 323 eaa. – 268 jaa.[8]) oli Efesoksen lähellä nykyisessä Turkissa sijainnut jumalatar Artemiille omistettu temppeli. Marmorisen temppelin kattoa kannatteli yli sata 20 metriä korkeaa, veistoksin koristeltua pylvästä.[9] Gootit tuhosivat sen 268 jaa.[8]

Babylonin riippuvat puutarhat

Babylonin riippuvat puutarhat (n. 600 eaa. – n. toinen vuosisata jaa.[8]) rakensi hallituskaudellaan noin 605–562 eaa. Babylonian kuningas Nebukadressar II vuoristoisesta Meediasta kotoisin olleen vaimonsa Amyitiksen iloksi. Puutarhat olivat pengerrettyjä ja muistuttivat vuoristomaisemaa. Niiden sivujen pituudeksi on kreikkalaisissa teksteissä kerrottu 120 metriä ja korkeudeksi 25 metriä.[10] Babylonin riippuvat puutarhat ovat seitsemästä ihmeestä ainoa, jonka olemassaolosta ei ole varmuutta.[8]

Faroksen majakka

Faroksen majakka (n. 280 eaa. – 1303 jaa.) oli egyptiläisen satamakaupungin, Aleksandrian edustalla sijainnut majakka, jonka Ptolemaios II Filadelfos rakennutti marmorista. Se oli ehkä 135-metrisenä aikanaan Gizan pyramidien jälkeen maailman korkein rakennus. Majakka sortui vuonna 1303 maanjäristyksessä.[11]

Gizan suuri pyramidi

Kheopsin pyramidi (rak. 2500-luvulla eaa.) on Egyptin Gizassa sijaitseva pyramidi, joka rakennettiin faarao Khufun hautamuistomerkiksi. Maailman seitsemästä ihmeestä Gizan suuri pyramidi on ainoana säilynyt nykypäivään asti.[12]

Halikarnassoksen mausoleumi

Halikarnassoksen mausoleumi (n. 353 eaa. – 1400-luku jaa.) oli 45 metriä korkea marmorinen hautakammio, jonka Kaarian kuninkaan Mausoloksen leski Artemisia II rakennutti Halikarnassokseen, nykyiseen Turkkiin. Johanniitat käyttivät 1400-luvulla mausoleumin raunioiden rakennuskivet oman linnakkeensa rakentamiseen.[13]

Rhodoksen kolossi

Rhodoksen kolossi (n. 290 eaa. – 227 eaa.) oli Rhodoksen kaupungin pystyttämä 30 metriä korkea auringonjumala Heliosta esittävä pronssipatsas. Kolossi tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 227 eaa.[14]

Zeuksen kuvapatsas Olympiassa

Zeuksen kuvapatsas (n. 435 eaa. – 425/475 jaa.[8]) oli Olympiassa sijainnut, 12 metriä korkea norsunluinen patsas. Patsas oli ateenalaisen kuvanveistäjän Feidiaan valmistama.[15] Patsas tuhoutui 400-luvulla.[8]

Merkitys

Seitsemän ihmeen luettelo tuli yleisesti tunnetuksi viimeistään roomalaisaikana, ja siihen viitattiin useissa roomalaisissa kirjoituksissa. Renessanssin aikana, kun kiinnostus antiikin aikaan heräsi uudelleen, seitsemän ihmeen luettelosta tuli ihmiskunnan saavutusten symboli. Samalla luettelo vakiintui lähes alkuperäiseen muotoonsa, ilman myöhempien kirjoittajien lisäysehdotuksia.[16]

Antiikin seitsemän ihmeen luettelon jälkeen on tehty useita muita sen innoittamia luetteloita maailman uudemmista arkkitehtonisista ihmeistä tai luonnonihmeistä.[17] Sveitsiläinen Weberin säätiö järjesti vuosien 2006–2007 aikana avoimen internetäänestyksen uusista maailman seitsemästä ihmeestä. Ihmeiksi äänestettiin Kiinan muuri, Petra, Rio de Janeiron Kristus-patsas, Rooman Colosseum, Taj Mahal, Machu Picchu ja Chichén Itzá. Niiden lisäksi Gizan suuri pyramidi sai listalle automaattisesti paikan.[18] Unesco ei tukenut äänestystä, koska piti sitä tunnepohjaisena eikä tieteellisenä.[19]

Lähteet

  • Clayton, Peter & Price, Martin (toim.): The Seven Wonders of the Ancient World. Dorset Press, 1989. ISBN 0-88029-393-4
  • Scarre, Chris (toim.): Maailman seitsemänkymmentä ihmettä: suuret muistomerkit ja niiden rakentaminen. Otava, 1999. ISBN 951-1-16713-8

Viitteet

  1. ↑ Clayton & Price 1989, s. 5–7.
  2. ↑ Clayton & Price 1989, s. 9.
  3. ↑ Clayton & Price 1989, s. 45.
  4. ↑ Clayton & Price 1989, s. 12.
  5. ↑ Scarre 1999, s. 19–20.
  6. ↑ Clayton & Price 1989, s. 5.
  7. ↑ Clayton & Price 1989, s. 4.
  8. ↑ a b c d e f What are the seven wonders of the world?, Oliver Smith, Telegraph Travel 21.7.2015
  9. ↑ Scarre 1999, s. 30–32.
  10. ↑ Scarre 1999, s. 27–28.
  11. ↑ Scarre 1999, s. 45–47.
  12. ↑ Scarre 1999, s. 21–22.
  13. ↑ Scarre 1999, s. 37–41.
  14. ↑ Bennett, Lindsay: Rodos, s. 16–22. (Engl. alkuteos: Rhodes, suom. Korpela, Seija (historia); Valtonen, Tero) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-2940-8
  15. ↑ Statue of Zeus Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 23.1.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Clayton & Price 1989, s. 158–165.
  17. ↑ Seven Wonders of the World, Encyclopaedia Britannica
  18. ↑ Maailma sai uudet seitsemän ihmettä, Yle uutiset 8.7.2007
  19. ↑ Maailmalle valittiin uudet seitsemän ihmettä (Arkistoitu – Internet Archive),Ilta-Sanomat 8.7.2007

Aiheesta muualla