Artemisia II kuului Hekatomnidien hallitsijasukuun, joka sai alkunsa hänen isästään Hekatomnoksesta ja hallitsi Kaariaa lähes itsenäisinä joskin nimellisesti Persian alaisina satraappeina.[2] Hän lienee syntynyt 390-luvulla eaa. ja nai veljensä Mausolloksen, joka tuli hallitsijaksi heidän isänsä kuoltua. Artemisia oli mahdollisesti jo Mausolloksen valtakaudella jonkinlainen kanssahallitsija.[3] Mausolloksen kuoltua vuonna 353 tai 352 eaa. Artemisiasta tuli Kaarian satraappi. Hän hallitsi kaksi tai kolme vuotta ennen omaa kuolemaansa.[2][1] Artemisian on kerrottu surreen kuollutta miestään niin kovasti, että jopa joi tämän tuhkia viiniin sekoitettuina.[3] Artemisian kuoltua samasta sisarussarjasta olivat hänen jälkeensä hallitsijoina vielä veljet Idrieus ja Piksodaros sekä sisar Ada, joka oli myös Idrieuksen leski.[2][3]
Artemisia rakennutti valmiiksi Mausolloksen aikana pääkaupunkiin Halikarnassokseen aloitetun suuren hautamuistomerkin. Hän kutsui aikansa maineikkaimmat taiteilijat, kuvanveistäjät Bryaksiksen, Leokhareen, Skopaksen ja Timotheoksen, koristelemaan sitä.[4] Mausoleumi valmistui mahdollisesti hieman Artemisian kuoleman jälkeen. Varmistaakseen rakennustöissä tarvitun marmorin saatavuuden Artemisia lähetti sotavoimansa alistamaan Latmus-vuoren louhosta hallussaan pitäneet vuoristoheimot. Hänen on kerrottu käyttäneen tässä operaatiossa ovelaa harhautusta: vuoren lähellä järjestettiin suuri paikallisen suojelusjumalattaren palvontarituaali, ja asukkaiden saapuessa joukolla katsomaan sitä heidät väijytettiin ja louhos vallattiin.[3]
Artemisia II tunnettiin kiinnostuksestaan kasvi- ja lääketieteeseen. Marunoiden kasvisuvun tieteellinen nimi Artemisia viitannee häneen.[1]
Lähteet
↑ abcArtemisia II (englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.7.2019.
↑ abcKari, Risto: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 3, s. 7–8. Tammi. Helsinki 2001.
↑ abcdGreenwalt, William S.: Artemisia II (c. 395–351 BCE)(englanniksi)Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 9.7.2019.
↑Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, s. 352. Otava 2000.