Länsi-Afrikan talousyhteisö |
Nimi virallisilla kielillä:
-
- Economic Community of West African States
(englanniksi)
- Comunidade Económica dos Estados da África Ocidental
(portugaliksi)
- Communauté économique des États de l’Afrique de l’Ouest
(ranskaksi)
|
Länsi-Afrikan talousyhteisön lippu. |
Länsi-Afrikan talousyhteisön jäsenvaltiot. |
Perustettu |
28. toukokuuta 1975 |
Päämaja |
Abuja, Nigeria |
Viralliset kielet |
englanti, portugali, ranska |
Puheenjohtaja |
Bola Tinubu |
Pinta-ala |
|
– yhteensä |
5 114 162 km² |
Väkiluku (2015) |
349 154 000 |
– väestötiheys |
68,3 / km² |
Valuutta |
Gambia: dalasi (GMD) Ghana: cedi (GHS) Guinea: frangi (GNF) Kap Verde: escudo (CVE) Liberia: dollari (LRD) Nigeria: naira (NGN) Sierra Leone: leone (SLL) Benin, Burkina Faso, Guinea-Bissau, Mali, Niger, Norsunluurannikko, Senegal, Togo: Länsi-Afrikan CFA-frangi (XOF) ({{{valuuttatunnus}}}) |
Aiheesta muualla |
Sivusto |
Infobox OKNimi-testi OK |
Länsi-Afrikan talousyhteisö (engl. Economic Community of West African States eli ECOWAS, port. Comunidade Económica dos Estados da África Ocidental, ransk. Communauté économique des États de l’Afrique de l’Ouest eli CEDEAO) on vuonna 1975 perustettu kansainvälinen järjestö, jonka tavoitteena on Länsi-Afrikan taloudellinen yhdistäminen.[1] 1990-luvulla se on myös harjoittanut rauhanturvaamista Ecomogin kautta, mikä oli Ecowasin puolisotiaallinen rauhanturvaajaosasto muun muassa Liberiassa ja Sierra Leonessa.
Ecowasin puheenjohtaja valitaan aina vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtaja vuonna 2024 on Bola Tinubu.
Sahelin liitto
Sahelin liitto eli AES on Malin, Nigerin ja Burkina Fason välinen valtioliitto. Se perustettiin 6. heinäkuuta 2024. Valtioliiton taustalla on kolmen maan sopima keskinäisen puolustuksen sopimus, joka solmittiin 16. syyskuuta 2023.[2][3] AES:n näkökulma on Ranskan ja Ecowasin vastainen.
Sahelin liiton maat ilmoittivat eroavansa Ecowasista 28. tammikuuta 2024. Ecowasin protokollassa määrätään, että eroamisen saattaminen päätökseen kestää enintään vuoden. Ecowasin lausunnossa todettiin tuolloin, että "Burkina Faso, Niger ja Mali ovat edelleenkin tärkeitä yhteisön jäseniä, ja viranomainen on edelleen sitoutunut löytämään neuvotteluratkaisun poliittiseen umpikujaan."[4]
Ecowas vaati liittoa palauttamaan demokraattisen hallinnon maissaan, mutta se kieltäytyi. Kome maata ilmoittivat eroavansa lopullisesti Ecowasista tammikuussa 2025. Eron myötä Ecowas menettää 76 miljoonaa 446 miljoonastaasukkaasta ja yli puolet kokonaispinta-alastaan.[5]
Ecowasin kehitys
Ecowas aloitti taloudellisena liittoutumana, mutta se on myöhemmin muuttunut poliittisemmaksi. Se on lähettänyt joukkoja puuttumaan sotilaallisesti jäsenmaidensa sisällissotiin ja siirtymäkauden pattitilanteisiin. Se pyrkii perustamaan 1 500–5 000 sotilaan pysyvät alueelliset joukot, joiden kustannukset olisivat raporttien mukaan noin 2,4 miljardia euroa vuodessa.[6]
Rannikon valtatiesuunnitelma
Länsi-Afrikan talouden kehittämiseksi Ecowas suunnittelee 1 028 kilometrin pituista valtatietä Norsunluurannikon pääkaupungista Abidjanista Ghanan, Togon ja Beninin kautta Nigerian suurimpaan kaupunkiin Lagosiin. Neli-kuusikaistaisen moottoritien rakentamisen ennustetaan luovan 70 000 työpaikkaa ja valmistuvan vuoteen 2030 mennessä. Sen rakentamisen on suunniteltu alkavaksi vuonna 2026. Rannikkoliikenteen hankke tukee taloudellista kehitystä, mutta sillä halutaan myös osoittaa jäljellä olevien jäsenmaiden yhteistyökykyä ja halua kiihdyttää kaupan kasvua ja houkutella investointeja Länsi-Afrikan rannikkoseuduilla.[7]
Suunnitelmissa on hankkia reitin varrelta riittävän leveä maakaistale, johon myöhemmin rakennetaan myös rautatie.Guineanlahden rannikolla kulkeva tie yhdistäisi useita Länsi-Afrikan suurimpia kaupunkeja, Abidjanin, (8,3 miljoonaa asukasta), Accran (4 miljoonaa), Lomén (2 miljoonaa), Cotonoun (2,6 miljoonaa) ja Lagosin (20 miljoonaa tai enemmän).[7]
Jäsenvaltiot
Kap Verdeä lukuun ottamatta yllä olevat maat, sekä Mauritania, ovat talousyhteisön perustajajäseniä.[8]
Entiset jäsenvaltiot
Lähteet
Aiheesta muuall