Luettelo suomalaisista yli 8000 metriä korkeille vuorille kiivenneistä
Luettelo suomalaisista yli 8000 metriä korkeille vuorille kiivenneistä perustuu Suomen alppikerhon listaukseen, joka tosin sisältää tiedot vain vuoden 2019 syyskuun loppuun saakka. Lista on päivitetty 20.3.2019 The Himalayan Database -tietokannan 31.12.2018 tilanteen mukaan.[1]
Maailman korkein vuori tunnetaan parhaiten nimellä Mount Everest. Sillä on korkeutta 8 848 metriä. Englanninkielisen nimensä se sai vuonna 1849 maantieteilijä Sir George Everestin mukaan. Nimen antoi Andrew Waugh, joka tuohon aikaan toimi maanmittauslaitoksen johtajana Intiassa. Everest oli ollut hänen edeltäjänsä tuossa tehtävässä.[2][3][4]
Ensimmäisenä suomalaisena Everestille kiipesi Veikka Gustafsson vuonna 1993. Vuonna 1997 hän teki saman ilman lisähappea,[9] ja lisähapen avulla hän kävi huipulla kolmannen kerran vuonna 2004.[10] Ensimmäisenä suomalaisena naisena Everestin valloitti Carina Räihä toukokuussa 2012.[11]
Vuoden 2019 syyskuun loppuun mennessä Everestin huipulla oli käynyt 18 suomalaista, joista Veikka Gustafsson kolmesti.[1]
K2, aiemmin tunnettu myös nimellä Mount Godwin-Austen, on maailman toiseksi korkein vuori. Korkeutta sillä on 8611 metriä. Se sijaitsee Pakistanin ja Kiinan rajalla Karakorumin vuoristossa.[15] Nimen “K” tulee sanasta Karakorum.[16]
Ensimmäisinä K2:n valloittivat vuonna 1954 italialaisetLino Lacedelli ja Achille Compagnoni, jotka olivat osa Ardito Desion johtamaa retkikuntaa.[17] Ensimmäisenä suomalaisena huipulle pääsi Veikka Gustafsson vuonna 1994.[18] Vain yksi toinen suomalainen, Samuli Mansikka, on kiivennyt K2:lle.[19]
Kangchenjunga on maailman kolmanneksi korkein vuori, korkeudeltaan 8586 metriä. Se sijaitsee Nepalin ja Intian Sikkimin osavaltion välisellä rajalla. Vuoren viidestä huipusta Länsihuippu ja Kangbachen ovat Nepalin puolella ja Päähuippu, Keskushuippu ja Etelähuippu ovat suoraan rajalla.
Vuoren nimi on tiibetin kieltä ja tarkoittaa ‘korkeitten lumien viittä aarretta’. Paikalliset lhopo-kansat jäsenet uskovat, aarteet ovat piilossa, mutta paljastavat itsensä uskovaisille, kun maailma on vaarassa; aarteet sisältävät suolaa, kultaaa, turkoosia ja jalokiviä, pyhiä kirjoituksia, voittamatonta panssaria tai ammuksia, viljaa ja lääkkeitä.[20][21]
Vuoteen 1852 saakka Kangchenjungaa luultiin maailman korkeimmaksi vuoreksi, kunnes Suuren trigonometrisen mittausprojektin tulokset osoittivat, että Mount Everest, joka tuolloin tunnettiin nimellä Peak XV, oli korkeampi.
Lhotse on maailman neljänneksi korkein vuori, korkeudeltaan 8516 metriä. Se on osa Everestin massiiviaKhumbun seudulla, ja sijaitsee aivan Nepalin ja Kiinan rajalla Everstistä kaakkoon. Sen nimi on tiibetin kieltä ja tarkoittaa ‘eteläistä huippua’.
Makālu on maailman viidenneksi korkein vuori, jonka huippu on 8 485 metrin korkeudessa. Se sijaitsee 23 kilometriä Mount Everestistä itään Khumbun alueella Kiinan ja Nepalin rajalla. Kyseessä on vaikeapääsyinen, nelisivuisen pyramidin muotoinen vuori, joka on yksi vaikeimmista kiivettävistä korkeiden vuorten joukossa.[27][28]
Makālu on tiibetin kieltä ja sen merkitys on ‘suuri musta’, mikä viittaa lumettoman vuoren huipun graniitin väriin.[29]
Dhaulagiri I on maailman seitsemänneksi korkein vuori 8 167 metrin korkeudellaan ja korkein sellainen vuori, joka sijaitsee yksinomaan yhden valtion, eli Nepalin, alueella. Se sijaitsee Annapurnan massiivissa.
Dhaulagiri (धौलागिरी) on nepalin kieltä, ja se periytyy sanskritista, missä धवल (dhawala) tarkoittaa ‘häikäisevää, valkoista, kaunista’ ja गिरि (giri) tarkoittaa ‘vuorta’.[34]
Dhaulagiria pidettiin vuosina 1808–38 maailman korkeimpana vuorena, kunnes Kangchenjunga vei tämän tittelin ennen Everestiä vuonna 1858.[35][36]
Dhaulagiri oli toiseksi viimeinen yli 8 000-metrinen valloitettu vuori ja viimeinen sellainen Nepalissa. Sille kiipesivät ensimmäisinä sveitsiläis-itävaltalaisen retkikunnan jäsenet Kurt Diemberger, Peter Diener, Ernst Forrer, Albin Schelbert, Nyima Dorji ja Nawang Dorji 13. toukokuuta1960.[37]
Manaslu on johdettu sanskritin sanasta manasa, joka tarkoittaa ‘mieltä’ tai ‘sydäntä’.[39]
Manaslulle kiipesivät ensimmäisinä japanilaisen retkikunnan jäsenet Toshio Imanishi ja Gyalzen Norbu 9. toukokuuta1956, ja japanilaiset pitävät tätä vuorta omanaan.[40]
Manaslun korkeimman kohdan sijainnista on useiden vuosien ajan käyty väittelyä. Yleensä kiipeilijät ovat kääntyneet takaisin tietyssä pisteessä, mutta eräitten väitteiden mukaan korkein kohta olisi samalla harjanteella useamman metrin päässä. Näiden pisteiden välinen korkeusero saattaisi olla 5–7,5 metriä.[42] Tälläkin listalla olleista on muutamista sanottu, että he eivät olisi käyneet todellisella huipulla.
Nanga Parbat (9. korkein)
Nanga Parbat on maailman yhdeksänneksi korkein vuori, korkeudeltaan 8 126 metriä. Se sijaitsee Himalajan läntisimmässä päässä välittömästi kaakkoon Indus-joen pohjoisimmasta mutkasta PakistaninKashmirinGilgit-Baltistanin alueella. Se on ainoa Pakistanin yli 8 000 metriä korkeista vuorista, joka on kokonaan Pakistanin puolella.[43][44]
Vuori nousee valtavana paljon alempana olevasta ympäristöstään, ja sen prominenssi onkin toiseksi korkein maailman sadan korkeimman vuoren joukossa; vain Everestin prominenssi on korkeampi. Sillä on musta maine, sillä se on erittäin vaikea kiivettävä, ja sen lempinimenä on “Tappajavuori”, sillä niin monet kiipeilijät ovat kuolleet sen rinteillä, ja hengissä selvinneetkin ovat joutuneet äärirajoilleen.[45]
Vuoren nimi tulee sanskritin kielestä, missä sanat nagna ja parvata yhdessä tarkoittavat ‘alastonta vuorta’, mikä viittaa vuoren eteläseinämään, joka yleensä ei ole lumen peitossa.[46][47][48][49]
Annapurna on osa Annapurnan massiivia, joka on 55 kilometriä pitkä vuorijono, osa Himalajaa. Massiivilla on useita kymmeniä huippuja, joista korkein on Annapurna I 8 091 metrin korkeudellaan. Se on maailman kymmenenneksi korkein huippu. Se on yksi vaarallisimmista yli 8 000 metrin vuorista yhdessä K2:n ja Nanga Parbatin kanssa.[51][52]
Vuori on saanut nimensä Annapurna-jumalattaresta, joka on hinduille ruuan ja ravinnon jumalatar, jonka uskotaan asuvan tällä vuorella. Sana annapurna juontuu sanskritista, missä purna tarkoittaa ‘täynnä’ ja anna ‘ruokaa’, ja yhdessä niiden merkitys on ‘ikuinen ravinto’.[53]
Ensimmäisenä Annapurna I:n huipulle pääsi ranskalaisen Maurice Herzogin johtama retkikunta 3. kesäkuuta 1950. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan pystyi valloittamaan yli 8 000 metrin korkuisen vuoren.[54][55]
Vuorella ei alun perin ollut paikallista nimeä, sillä se ei näkynyt millekään asutulle seudulle. Se sai aluksi nimen "K5", eli Karakorumin viides vuori.[56]
Nykyinen nimi “Gasherbrum” tulee baltinkielisistä sanoista rgasha (‘kaunis’) ja brum (‘vuori’).[57]
Ensimmäisinä tälle vuorelle kiipesivät 5. heinäkuuta1958 amerikkalaiseen retkikuntaan kuuluneet Pete Schoening ja Andy Kauffman. Alppityyliin, ilman ennakkoon järjestettyjä reittejä tai leirejä, sille kiipesivät ensimmäisenä Reinhold Messner ja Peter Habeler elokuussa 1975. He eivät käyttäneet myöskään lisähappea tai köysiä.[57]
Gasherbrum I, 8 068 metriä
No.
Vuosi
Kiipeilijä
Rooli
Ilman lisähappea
1.
2008
Eero Veikka Juhani Gustafsson
Ryhmän jäsen
Ilman lisähappea
Broad Peak (12. korkein)
Broad Peak on maailman kahdenneksitoista korkein vuori 8 047 metrin korkeudellaan. Se sijaitsee Karakorumin vuoristossa Pakistanin ja Kiinan rajalla.
Kuten edellä Gasherbrumin kohdalla, myöskään tällä vuorella ei ollut paikallista nimeä, ja nykyinen nimi Broad Peak juontuu siitä, että sen huipun harjanne on poikkeuksellisen laaja, noin kaksi kilometriä leveä.[58][59]
Shishapangma on maailman neljänneksitoista korkein vuori, jolla on korkeutta 8 027 metriä. Se sijaitsee Himalajan vuoristossa keski-Tiibetissä viiden kilometrin päässä Nepalin rajasta.
Nimi Shishapangma on tiibetin kieltä. Se muodostuu sanoista pangma (‘ruohotasanko’ tai ‘keto’) ja shisha tai chisa (‘harja’ tai ‘vuorijono’), ja merkitys siten on ‘huippu ruohikkotasangon yllä’. Vuoren nepalilais-intialainen nimi on Gosainthan, joka tarkoittaa ‘pyhää paikkaa’.[62]
Ensimmäisenä Shishapangman kiipesivät 2. toukokuuta1964kiinalaiset Xǔ Jìng, retkikunnan johtaja, ja Zhāng Jùnyán, Wang Fuzhou, Wū Zōngyuè, Chén Sān, Soinam Dorjê, Chéng Tiānliàng, Migmar Zhaxi, Dorjê ja Yún Dēng. He kiipesivät vuorelle pohjoista reittiä.[63]
↑Peter Gillman: Everest – The Best Writing and Pictures from Seventy Years of Human Endeavour, s. 10–13. Little, Brown and Company, 1993. ISBN 978-0-316-90489-6(englanniksi)
↑India and China. The Times, 4.10.1856, nro 22490.
↑Papers relating to the Himalaya and Mount Everest. Proceedings of the Royal Geographical Society of London, April–May 1857, IX. vsk, s. 345–351. (englanniksi)
↑H. Adams Carter: Classification of the Himalaya. American Alpine Journal, 1985, 27. vsk, nro 59, s. 116–120. American Alpine Club. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
↑Andrew Bishart: China's New Road May Clear a Path for More Everest Climbers. National Geographic, .4.5.2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
↑Tenzing Norgay, James Ramsey Ullman: Man of Everest: The Autobiography of Tenzing (Tiger of the Snows), s. 320. G.G. Harrap, 1955. Teoksen verkkoversio.
↑H. de Schlagintweit, A. de Schlagintweit, R. de Schlagintweit: ”IV. Names explained”, Results of a Scientific Mission to India and High Asia, undertaken between the Vuosi s MDCCCLIV and MDCCCLVIII by order of the court of Directors of the Honourable East India Company. Vuosikerta III, s. 207. London: Brockhaus, Leipzig and Trübner & Co., 1863. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑C. S. Scheid: Hidden land and changing landscape: Narratives about Mount Khangchendzonga among the Lepcha and the Lhopo. Julkaisu of the Irish Society for the Academic Study of Religions, 2014, 1. vsk, nro 1, s. 66–89. (englanniksi)
↑Evans, Charles: Kantshenjungan Suurella Hyllyllä. Reitti huipulle löytyy. (Osa juttusarjasta.) Helsingin Sanomat, 8.6.1955, s. 4. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
↑Jan Vilén: Anni Penttilä haluaa välttää viikon krapulan ”maailman helpoimmalla kasitonnisella” – näin se onnistuu. Helsingin Sanomat, 9.9.2024, s. A 30. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2024.
↑ abCho Oyu. Mountain, Asia (Alkuosaltaan avoin tietosanakirja-artikkeli) britannica.com. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
↑ ab[www.k2news.com/co5.htm Cho Oyu: The History] k2news.com. Viitattu 3.7.2015. (englanniksi)
↑Jan Vilén: Penttilä huiputti yli 8000 metrin korkuisen vuoren. Helsingin Sanomat, 8.10.2024, s. A 31. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2024.
↑Monier-Williams: A Sanskrit-English Dictionary, s. 355, 513. Oxford University Press, 1899, 1964. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.4.2011.
↑Derek John Waller: The Pundits: British Exploration of Tibet & Central Asia. Lexington, KY, USA: University Press of Kentucky, 2004. ISBN 0-8131-9100-9Teoksen verkkoversio Viitattu 4.1.2014.
↑H.T. Colebrooke, Thomas Thomson: On the height of the Himalaya mountains, s. 47–52. XI. vsk nro LXI Robert Baldwin (United Kingdom), January 1818. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2024.
↑Ramesh Chandra Bisht: International Encyclopaedia Of Himalayas (5 Vols. Set), s. 60-61. Mittal, 2008. ISBN 9788183242653Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2024.
↑Manāslu I. Mountain, Nepal (Alkuosaltaan avoin tietosanakirja-artikkeli) britannica.com. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
↑Monier-Williams: A Sanskrit-English Dictionary. Oxford University Press, 1899, 1964. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2024.
↑Harald Höbusch: "Mountain of Destiny": Nanga Parbat and Its Path Into the German Imagination. Boydell & Brewer, 2016. ISBN 9781571139580Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Dale Hoiberg, Indu Ramchandani: Students' Britannica India: M to S (Miraj to Shastri). Encyclopaedia Britannica (India), 2000. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Julie Loar: Goddesses for Every Day: Exploring the Wisdom and Power of the Divine Feminine Around the World, s. 287–. New World Library, 2011. ISBN 978-1-57731-950-4Teoksen verkkoversio.
↑Searle, M. P.: Colliding continents: a geological exploration of the Himalaya, Karakoram, and Tibet, s. 63–64. Oxford: Oxford University Press, 2013. 824655726 ISBN 978-0-19-965300-3