Luettelo suomalaisista yli 8000 metriä korkeille vuorille kiivenneistä

Luettelo suomalaisista yli 8000 metriä korkeille vuorille kiivenneistä perustuu Suomen alppikerhon listaukseen, joka tosin sisältää tiedot vain vuoden 2019 syyskuun loppuun saakka. Lista on päivitetty 20.3.2019 The Himalayan Database -tietokannan 31.12.2018 tilanteen mukaan.[1]

Everest (maailman korkein vuori)

Mount Everest nähtynä Gokyo Ristä auringon noustessa vuonna 2022.

Maailman korkein vuori tunnetaan parhaiten nimellä Mount Everest. Sillä on korkeutta 8 848 metriä. Englanninkielisen nimensä se sai vuonna 1849 maantieteilijä Sir George Everestin mukaan. Nimen antoi Andrew Waugh, joka tuohon aikaan toimi maanmittauslaitoksen johtajana Intiassa. Everest oli ollut hänen edeltäjänsä tuossa tehtävässä.[2][3][4]

Everest sijaitsee Himalajan vuoristossa, tarkemmin sen osassa nimeltä Mahalangur Himal ja siellä Khumbun alueella.[5] Vuoren huipulla kulkee Nepalin ja Kiinan raja.[6]

Everestin valloittivat ensimmäisinä uusiseelantilainen Edmund Hillary ja šerpa Tenzing Norgay vuonna 1953.[7] Ilman happea Everestille kiipesivät ensimmäisinä Reinhold Messner ja Peter Habeler vuonna 1978.[8]

Ensimmäisenä suomalaisena Everestille kiipesi Veikka Gustafsson vuonna 1993. Vuonna 1997 hän teki saman ilman lisähappea,[9] ja lisähapen avulla hän kävi huipulla kolmannen kerran vuonna 2004.[10] Ensimmäisenä suomalaisena naisena Everestin valloitti Carina Räihä toukokuussa 2012.[11]

Vuoden 2019 syyskuun loppuun mennessä Everestin huipulla oli käynyt 18 suomalaista, joista Veikka Gustafsson kolmesti.[1]

Everest, Khumbu, 8 848 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea Viitteet
1. 1993 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen
2. 1997 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
3. 1999 Antti Mankinen Ryhmän jäsen
4. 1999 Ari Piela Ryhmän jäsen
5. 2004 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen
6. 2009 Antti Ensio Inkinen Ryhmän jäsen
7. 2009 Arri Jero Aleksi Leino Ryhmän jäsen
8. 2009 Samuli Mika Mansikka Ryhmän johtaja
9. 2009 Tomi Pekka Myllys Ryhmän johtaja
10. 2009 Jussi Ilari Rahomäki Ryhmän jäsen
11. 2010 Timo Allan Ilmari Jaatinen Ryhmän jäsen
12. 2010 Mika Pitkämäki Ryhmän jäsen
13. 2010 Kirsi Carina Räihä Ryhmän jäsen
14. 2010 Anne-Mari Hyryläinen Ryhmän jäsen
15. 2010 Jussi Johannes Juutinen Ryhmän jäsen
16. 2010 Mikko Markus Vermas Johtaja
17. 2011 Jan Jari Mikael Sinivaara Ryhmän jäsen
18. 2012 Atte Saku Juhani Miettinen Ryhmän jäsen
19. 2014 Mia Martina Graeffe Ryhmän jäsen
20. 2019 Paula Birgitta Strengell Ryhmän jäsen [12]
21. 2021 Anni Katri Penttilä Ryhmän jäsen [13][14]

K2 (2. korkein)

K2 nähtynä Skardun laaksosta vuonna 2016.

K2, aiemmin tunnettu myös nimellä Mount Godwin-Austen, on maailman toiseksi korkein vuori. Korkeutta sillä on 8611 metriä. Se sijaitsee Pakistanin ja Kiinan rajalla Karakorumin vuoristossa.[15] Nimen “K” tulee sanasta Karakorum.[16]

Ensimmäisinä K2:n valloittivat vuonna 1954 italialaiset Lino Lacedelli ja Achille Compagnoni, jotka olivat osa Ardito Desion johtamaa retkikuntaa.[17] Ensimmäisenä suomalaisena huipulle pääsi Veikka Gustafsson vuonna 1994.[18] Vain yksi toinen suomalainen, Samuli Mansikka, on kiivennyt K2:lle.[19]

K2, Karakorum, 8611 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea Viitteet
1. 1994 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2014 Samuli Mika Mansikka Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
3. 2024 Paula Birgitta Strengell Ryhmän jäsen [12]

Kangchenjunga (3. korkein)

Kangchenjunga nähtynä Sikkimistä vuonna Skardun laaksosta vuonna 2012.

Kangchenjunga on maailman kolmanneksi korkein vuori, korkeudeltaan 8586 metriä. Se sijaitsee Nepalin ja Intian Sikkimin osavaltion välisellä rajalla. Vuoren viidestä huipusta Länsihuippu ja Kangbachen ovat Nepalin puolella ja Päähuippu, Keskushuippu ja Etelähuippu ovat suoraan rajalla.

Vuoren nimi on tiibetin kieltä ja tarkoittaa ‘korkeitten lumien viittä aarretta’. Paikalliset lhopo-kansat jäsenet uskovat, aarteet ovat piilossa, mutta paljastavat itsensä uskovaisille, kun maailma on vaarassa; aarteet sisältävät suolaa, kultaaa, turkoosia ja jalokiviä, pyhiä kirjoituksia, voittamatonta panssaria tai ammuksia, viljaa ja lääkkeitä.[20][21]

Vuoteen 1852 saakka Kangchenjungaa luultiin maailman korkeimmaksi vuoreksi, kunnes Suuren trigonometrisen mittausprojektin tulokset osoittivat, että Mount Everest, joka tuolloin tunnettiin nimellä Peak XV, oli korkeampi.

Kanchenjungan valloittivat ensimmäisinä George Band ja Joe Brown 25. toukokuuta 1955.[22]

Kangchenjunga, Kangchenjunga Himal, 8586 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2006 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2014 Samuli Mika Mansikka Ryhmän johtaja Ilman lisähappea

Lhotse (4. korkein)

Pieni buddhalainen stupa Imja-joella lähellä Dingbochen kylää. Taustalla Lhotse ja Island Peak. Kuva vuodelta 2011.

Lhotse on maailman neljänneksi korkein vuori, korkeudeltaan 8516 metriä. Se on osa Everestin massiivia Khumbun seudulla, ja sijaitsee aivan Nepalin ja Kiinan rajalla Everstistä kaakkoon. Sen nimi on tiibetin kieltä ja tarkoittaa ‘eteläistä huippua’.

Lhotsea ei pidetty itsenäisenä kiipeilykohteena, kunnes sveitsiläiset Ernst Reiss ja Friz Luchsinger kiipesivät sille 18. toukokuuta 1956 osana Everstin retkikuntaa.[23] Andrzej Czok ja Jerzy Kukuczka kiipesivät vuonna 1979 Lhotselle ilman lisähappea.[24]

Lhotse, Everestin massiivi, Himal, 8516 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea Viitteet
1. 1995 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2008 Samuli Mika Mansikka Johtaja
3. 2012 Mia Martina Graeffe Ryhmän jäsen
4. 2013 Anne-Mari Hyryläinen Ryhmän jäsen
5. 2024 Anni Penttilä Ryhmän jäsen [25][26]

Makālu (5. korkein)

Makulun huippu pilvien yläpuolella.

Makālu on maailman viidenneksi korkein vuori, jonka huippu on 8 485 metrin korkeudessa. Se sijaitsee 23 kilometriä Mount Everestistä itään Khumbun alueella Kiinan ja Nepalin rajalla. Kyseessä on vaikeapääsyinen, nelisivuisen pyramidin muotoinen vuori, joka on yksi vaikeimmista kiivettävistä korkeiden vuorten joukossa.[27][28]

Makālu on tiibetin kieltä ja sen merkitys on ‘suuri musta’, mikä viittaa lumettoman vuoren huipun graniitin väriin.[29]

Ranskalaiset Lionel Terray ja Jean Couzy olivat ensimmäiset ihmiset Makālun huipulla 15. toukokuuta 1955.[27]

Makālu, Himal, Khumbu, 8 485 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea Viitteet
1. 1995 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2013 Samuli Mika Mansikka Ryhmän johtaja Ilman lisähappea
3. 29. toukukuuta 2023 Paula Birgitta Strengell Ryhmän jäsen [12][30]

Cho Oyu (6. korkein)

Cho Oyu nähtynä Tiibetin suunnasta vuonna 2014.

Cho Oyu on maailman kuudenneksi korkein vuori 8 188 metrin korkeudellaan. Se sijaitsee Nangpa La -solan, Tiibetin ja Khumbun laakson välisen kauppareitin pohjoispuolella Nepalin Solukhumbun piirikunnan ja Kiinan Tiibetin autonomisen alueen rajalla, noin 30 kilometriä Mount Everestistä länteen.[31]

Vuoren nimi on tiibetin kieltä ja tarkoittaa ‘turkoosijumalatarta’.[32]

Cho Oyulle kiipesivät ensimmäisinä 19. lokakuuta 1954 itävaltalaiset Herbert Tichy, Sepp Jochler sekä Pasang Dava Lama, joista viimemainittu oli paikallinen sherpa.[31][32]

Cho Oyu, Khumbu Himal, 8 188 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea Viitteet
1. 1998 Tuula Helena Nousiainen Toinen johtaja
2. 2005 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
3. 2006 Samuli Mika Mansikka Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
4. 2008 Samuli Mika Mansikka Ryhmän johtaja Ilman lisähappea
5. 2008 Raimo Koponen Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
6. 2013 Matti Antero Sunell Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
7. 2016 Juho Henrikki Sarkila Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
8. 2018 Paula Birgitta Strengell Ryhmän jäsen [12]
9. 2024 Anni Penttilä Ryhmän jäsen [33]

Dhaulagiri I (7. korkein)

Dhaulagiri I lentokoneesta nähtynä vuonna 2011.

Dhaulagiri I on maailman seitsemänneksi korkein vuori 8 167 metrin korkeudellaan ja korkein sellainen vuori, joka sijaitsee yksinomaan yhden valtion, eli Nepalin, alueella. Se sijaitsee Annapurnan massiivissa.

Dhaulagiri (धौलागिरी) on nepalin kieltä, ja se periytyy sanskritista, missä धवल (dhawala) tarkoittaa ‘häikäisevää, valkoista, kaunista’ ja गिरि (giri) tarkoittaa ‘vuorta’.[34]

Dhaulagiria pidettiin vuosina 1808–38 maailman korkeimpana vuorena, kunnes Kangchenjunga vei tämän tittelin ennen Everestiä vuonna 1858.[35][36]

Dhaulagiri oli toiseksi viimeinen yli 8 000-metrinen valloitettu vuori ja viimeinen sellainen Nepalissa. Sille kiipesivät ensimmäisinä sveitsiläis-itävaltalaisen retkikunnan jäsenet Kurt Diemberger, Peter Diener, Ernst Forrer, Albin Schelbert, Nyima Dorji ja Nawang Dorji 13. toukokuuta 1960.[37]

Dhaulagiri I, Himal, 8 167 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 1993 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 1999 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
3. 2011 Samuli Mika Mansikka Ryhmän johtaja Ilman lisähappea

Manaslu (8. korkein)

Manaslu vuonna 2019.

Manaslu on maailman kahdeksanneksi korkein vuori, 8 163 metriä merenpinnan yläpuolella. Se sijaitsee Himalajan vuoristossa Gurkhan massiivissa Nepalin Läntisellä kehitysalueella, Gandakin vyöhykkeellä, 61 kilometriä Gorkhan kaupungin pohjoispuolella.[38]

Manaslu on johdettu sanskritin sanasta manasa, joka tarkoittaa ‘mieltä’ tai ‘sydäntä’.[39]

Manaslulle kiipesivät ensimmäisinä japanilaisen retkikunnan jäsenet Toshio Imanishi ja Gyalzen Norbu 9. toukokuuta 1956, ja japanilaiset pitävät tätä vuorta omanaan.[40]

Manaslu, Himal, 8 163 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea Viitteet
1. 1999 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2009 Samuli Mika Mansikka Climbing Guide Ilman lisähappea
3. 2011 Anne-Mari Hyryläinen Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
4. 2017 Kim Toivo Nyström Ryhmän jäsen
5. 2018 Sanna Mari Raistakka Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
6. 2019 Lauri Antti Sakari Hilander Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
7. 2023 Anni Penttilä Ryhmän jäsen [13][41]
  • Manaslun korkeimman kohdan sijainnista on useiden vuosien ajan käyty väittelyä. Yleensä kiipeilijät ovat kääntyneet takaisin tietyssä pisteessä, mutta eräitten väitteiden mukaan korkein kohta olisi samalla harjanteella useamman metrin päässä. Näiden pisteiden välinen korkeusero saattaisi olla 5–7,5 metriä.[42] Tälläkin listalla olleista on muutamista sanottu, että he eivät olisi käyneet todellisella huipulla.

Nanga Parbat (9. korkein)

Nanga Parbat Fairy Meadowsista nähtynä vuonna 2015.

Nanga Parbat on maailman yhdeksänneksi korkein vuori, korkeudeltaan 8 126 metriä. Se sijaitsee Himalajan läntisimmässä päässä välittömästi kaakkoon Indus-joen pohjoisimmasta mutkasta Pakistanin Kashmirin Gilgit-Baltistanin alueella. Se on ainoa Pakistanin yli 8 000 metriä korkeista vuorista, joka on kokonaan Pakistanin puolella.[43][44]

Vuori nousee valtavana paljon alempana olevasta ympäristöstään, ja sen prominenssi onkin toiseksi korkein maailman sadan korkeimman vuoren joukossa; vain Everestin prominenssi on korkeampi. Sillä on musta maine, sillä se on erittäin vaikea kiivettävä, ja sen lempinimenä on “Tappajavuori”, sillä niin monet kiipeilijät ovat kuolleet sen rinteillä, ja hengissä selvinneetkin ovat joutuneet äärirajoilleen.[45]

Vuoren nimi tulee sanskritin kielestä, missä sanat nagna ja parvata yhdessä tarkoittavat ‘alastonta vuorta’, mikä viittaa vuoren eteläseinämään, joka yleensä ei ole lumen peitossa.[46][47][48][49]

Nanga Parbatin huipun saavutti ensimmäisenä 3. heinäkuuta 1953 Hermann Buhl saksalais-itävaltalaisesta retkikunnasta. Tätä ennen oli jo 31 ihmistä saanut surmansa yrittäessään vuoren valloitusta.[50]

Nanga Parbat, 8 126 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2001 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea

Annapurna I (10. korkein)

Annapurna vuonna 2015.

Annapurna on osa Annapurnan massiivia, joka on 55 kilometriä pitkä vuorijono, osa Himalajaa. Massiivilla on useita kymmeniä huippuja, joista korkein on Annapurna I 8 091 metrin korkeudellaan. Se on maailman kymmenenneksi korkein huippu. Se on yksi vaarallisimmista yli 8 000 metrin vuorista yhdessä K2:n ja Nanga Parbatin kanssa.[51][52]

Vuori on saanut nimensä Annapurna-jumalattaresta, joka on hinduille ruuan ja ravinnon jumalatar, jonka uskotaan asuvan tällä vuorella. Sana annapurna juontuu sanskritista, missä purna tarkoittaa ‘täynnä’ ja anna ‘ruokaa’, ja yhdessä niiden merkitys on ‘ikuinen ravinto’.[53]

Ensimmäisenä Annapurna I:n huipulle pääsi ranskalaisen Maurice Herzogin johtama retkikunta 3. kesäkuuta 1950. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan pystyi valloittamaan yli 8 000 metrin korkuisen vuoren.[54][55]

Annapurna I, Himal 8 091 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2005 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2015 Samuli Mika Mansikka† Ryhmän jäsen Ilman lisähappea

Gasherbrum I (11. korkein)

Gasherbrum I nähtynä Gasherbrum II:ta vuonna 2017.

Gasherbrum I on osa Gasherbrumin massiivia Karakorumin vuoristossa Pakistanissa. Se on maailman 11. ja Pakistanin 3. korkein vuori. Korkeutta sillä on 8 068 metriä. Se sijaitsee erittäin lähellä Siachenin jäätikköä, jonka hallinnasta Intia ja Pakistan kiistelevät.

Vuorella ei alun perin ollut paikallista nimeä, sillä se ei näkynyt millekään asutulle seudulle. Se sai aluksi nimen "K5", eli Karakorumin viides vuori.[56]

Nykyinen nimi “Gasherbrum” tulee baltinkielisistä sanoista rgasha (‘kaunis’) ja brum (‘vuori’).[57]

Ensimmäisinä tälle vuorelle kiipesivät 5. heinäkuuta 1958 amerikkalaiseen retkikuntaan kuuluneet Pete Schoening ja Andy Kauffman. Alppityyliin, ilman ennakkoon järjestettyjä reittejä tai leirejä, sille kiipesivät ensimmäisenä Reinhold Messner ja Peter Habeler elokuussa 1975. He eivät käyttäneet myöskään lisähappea tai köysiä.[57]

Gasherbrum I, 8 068 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2008 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea

Broad Peak (12. korkein)

Broad Peak (oikealla) ja Gasherbrumit (vasemmalla) nähtynä K2:lta vuonna 1986.

Broad Peak on maailman kahdenneksitoista korkein vuori 8 047 metrin korkeudellaan. Se sijaitsee Karakorumin vuoristossa Pakistanin ja Kiinan rajalla.

Kuten edellä Gasherbrumin kohdalla, myöskään tällä vuorella ei ollut paikallista nimeä, ja nykyinen nimi Broad Peak juontuu siitä, että sen huipun harjanne on poikkeuksellisen laaja, noin kaksi kilometriä leveä.[58][59]

Broad Peakia pidetään yhtenä helpoimmista yli 8 000 metriä korkeista vuorista. Ensimmäisinä sen valloittivat itävaltalaiset Marcus Schmuck, Fritz Wintersteller, Kurt Diemberger ja Hermann Buhl 9. kesäkuuta 1957. Nousu tapahtui alppityyliin.[60]

Broad Peak, 8 047 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2008 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea

Gasherbrum II (13. korkein)

Katalonialainen Enric Font Lloret Gasherbrum II:n huipulla vuonna 1980. Lloret kuoli Manaslulla lumivyöryssä vuonna 1982.

Gasherbrum II on maailman kolmanneksitoista korkein vuori 8 035 metrin korkeudellaan. Se sijaitsee Karakorumin vuoristossa osana Gasherbrumin massiivia Pakistanissa. Se on tuon massiivin kolmanneksi korkein vuori Gasherbrum I:n ja Broad Peakin jälkeen ja Pakistanin kuudenneksi korkein vuori.

Tämän vuoren kiipesivät ensimmäisinä itävaltalaiset Fritz Moravec, Josef Larch ja Hans Willenpart 7. heinäkuuta 1956.[61]

Gasherbrum II, 8 035 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2009 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea
2. 2010 Samuli Mika Mansikka Ryhmän jäsen Ilman lisähappea

Shishapangma (14. korkein)

Shishapangma Tiibetin puolelta nähtynä. Vuosi on 2014 tai sitä ennen.

Shishapangma on maailman neljänneksitoista korkein vuori, jolla on korkeutta 8 027 metriä. Se sijaitsee Himalajan vuoristossa keski-Tiibetissä viiden kilometrin päässä Nepalin rajasta.

Nimi Shishapangma on tiibetin kieltä. Se muodostuu sanoista pangma (‘ruohotasanko’ tai ‘keto’) ja shisha tai chisa (‘harja’ tai ‘vuorijono’), ja merkitys siten on ‘huippu ruohikkotasangon yllä’. Vuoren nepalilais-intialainen nimi on Gosainthan, joka tarkoittaa ‘pyhää paikkaa’.[62]

Ensimmäisenä Shishapangman kiipesivät 2. toukokuuta 1964 kiinalaiset Xǔ Jìng, retkikunnan johtaja, ja Zhāng Jùnyán, Wang Fuzhou, Wū Zōngyuè, Chén Sān, Soinam Dorjê, Chéng Tiānliàng, Migmar Zhaxi, Dorjê ja Yún Dēng. He kiipesivät vuorelle pohjoista reittiä.[63]

Shishapangma, 8 027 metriä
No. Vuosi Kiipeilijä Rooli Ilman lisähappea
1. 2001 Eero Veikka Juhani Gustafsson Ryhmän jäsen Ilman lisähappea

Nousuillansa kuolleet suomalaiset

Nousuillansa kuolleet suomalaiset
No. Kiipeilijä Vuori Päivämäärä
1. Noora Toivonen Cho Oyu Khumbu Himal 4. toukokuuta 2000
2. Samuli Mansikka Annapurna I 25. maaliskuuta 2015

Lähteet

  1. ↑ a b Suomalaiset yli 8000m huiputtaneet alppikerho.fi. 20.3.2019. Suomen Alppikerho. Viitattu 10.10.2024.
  2. ↑ Peter Gillman: Everest – The Best Writing and Pictures from Seventy Years of Human Endeavour, s. 10–13. Little, Brown and Company, 1993. ISBN 978-0-316-90489-6 (englanniksi)
  3. ↑ India and China. The Times, 4.10.1856, nro 22490.
  4. ↑ Papers relating to the Himalaya and Mount Everest. Proceedings of the Royal Geographical Society of London, April–May 1857, IX. vsk, s. 345–351. (englanniksi)
  5. ↑ H. Adams Carter: Classification of the Himalaya. American Alpine Journal, 1985, 27. vsk, nro 59, s. 116–120. American Alpine Club. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Andrew Bishart: China's New Road May Clear a Path for More Everest Climbers. National Geographic, .4.5.2016. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Tenzing Norgay, James Ramsey Ullman: Man of Everest: The Autobiography of Tenzing (Tiger of the Snows), s. 320. G.G. Harrap, 1955. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Andrew Bisharat: It's Still a Big Deal To Climb Everest Without Oxygen National Geographic. 21.4.2016. National Geographic Society. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Petri Laine: Everest ilman lisähappea 20 vuotta sitten Retki.fi. 15.2.2017. Retki-lehti. Viitattu 14.10.2024.
  10. ↑ Mika Seppänen: Veikka Gustafssonin piti mennä kohtalokkaalle Mount Everestin reitille: Ystäviä kuoli lumimyrskyssä Ilta-Sanomat. 23.9.2015. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 14.10.2024.
  11. ↑ Hanna Antila: Carina Räihä: "Suurin este elämänmuutoksille on turvallisuushakuisuus" Kirkko ja kaupunki. 9.9.2016. Helsinki: Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 14.10.2024.
  12. ↑ a b c d Lotta Stenroos: Suomalainen naislääkäri teki historiaa kiipeämällä "tappajavuoren" huipulle mtvuutiset.fi. 30.7.2024. Kathmandu: MTV. Viitattu 21.10.2024.
  13. ↑ a b Anni Penttilä: Anni Penttilä vuorenvarma.fi. 2024. Anni Penttilä. Viitattu 9.10.2024.
  14. ↑ Malla Murtomäki: Viimein huipulla Helsingin Sanomat. 21.11.2021. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 9.10.2024.
  15. ↑ K2 Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Curran, Jim: K2: The Story of the Savage Mountain, s. 25. Hodder & Stoughton, 1995. ISBN 978-0-340-66007-2 (englanniksi)
  17. ↑ Amir Mehdi: Left out to freeze on K2 and forgotten BBC News. 7 August 2014. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Suomalaiskiipeilijä saavutti Himalajan vaikean K2-huipun Helsingin Sanomat. 24.7.1994. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 14.10.2024.
  19. ↑ Eve Hietamies: Himalajalla 2015 kuollut Samuli Mansikka kertoi syksyllä 2014: "Kiipeily on muuttunut yhä vaikeammaksi" Apu. 26.3.2015. Helsinki: A-lehdet. Viitattu 14.10.2024.
  20. ↑ H. de Schlagintweit, A. de Schlagintweit, R. de Schlagintweit: ”IV. Names explained”, Results of a Scientific Mission to India and High Asia, undertaken between the Vuosi s MDCCCLIV and MDCCCLVIII by order of the court of Directors of the Honourable East India Company. Vuosikerta III, s. 207. London: Brockhaus, Leipzig and Trübner & Co., 1863. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ C. S. Scheid: Hidden land and changing landscape: Narratives about Mount Khangchendzonga among the Lepcha and the Lhopo. Julkaisu of the Irish Society for the Academic Study of Religions, 2014, 1. vsk, nro 1, s. 66–89. (englanniksi)
  22. ↑ Evans, Charles: Kantshenjungan Suurella Hyllyllä. Reitti huipulle löytyy. (Osa juttusarjasta.) Helsingin Sanomat, 8.6.1955, s. 4. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 28.1.2021. (englanniksi)
  23. ↑ Lhotse Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Jerzy "Jurek" Kukuczka everesthistory.com. Viitattu 19.8.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Jan Vilén: Anni Penttilä haluaa välttää viikon krapulan ”maailman helpoimmalla kasitonnisella” – näin se onnistuu. Helsingin Sanomat, 9.9.2024, s. A 30. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2024.
  26. ↑ Jan Vilén: Anni Penttilän urakka edistyy – valloitti nyt maailman neljänneksi korkeimman vuoren: ”Vitsit, mä tein sen” Helsingin Sanomat. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 9.10.2024.
  27. ↑ a b Makalu Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  28. ↑ Makalu: Climbing, Hiking & Mountaineering: SummitPost summitpost.org. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  29. ↑ The Eight-Thousanders earthobservatory.nasa.gov. 17.12.2013. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Ismo Uusitupa: Isoäiti Paula Strengell kiipesi Makalun huipulle — lapsenlapsen kommentti oli riipaiseva Helsingin Sanomat. 3.6.2024. Helsinki: Sanoma Oyj. Viitattu 21.10.2024.
  31. ↑ a b Cho Oyu. Mountain, Asia (Alkuosaltaan avoin tietosanakirja-artikkeli) britannica.com. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  32. ↑ a b [www.k2news.com/co5.htm Cho Oyu: The History] k2news.com. Viitattu 3.7.2015. (englanniksi)
  33. ↑ Jan Vilén: Penttilä huiputti yli 8000 metrin korkuisen vuoren. Helsingin Sanomat, 8.10.2024, s. A 31. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.10.2024.
  34. ↑ Monier-Williams: A Sanskrit-English Dictionary, s. 355, 513. Oxford University Press, 1899, 1964. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.4.2011.
  35. ↑ Derek John Waller: The Pundits: British Exploration of Tibet & Central Asia. Lexington, KY, USA: University Press of Kentucky, 2004. ISBN 0-8131-9100-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 4.1.2014.
  36. ↑ H.T. Colebrooke, Thomas Thomson: On the height of the Himalaya mountains, s. 47–52. XI. vsk nro LXI Robert Baldwin (United Kingdom), January 1818. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2024.
  37. ↑ Ramesh Chandra Bisht: International Encyclopaedia Of Himalayas (5 Vols. Set), s. 60-61. Mittal, 2008. ISBN 9788183242653 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2024.
  38. ↑ Manāslu I. Mountain, Nepal (Alkuosaltaan avoin tietosanakirja-artikkeli) britannica.com. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  39. ↑ Monier-Williams: A Sanskrit-English Dictionary. Oxford University Press, 1899, 1964. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2024.
  40. ↑ Manaslu Summitpost. Viitattu 14.10.2024.
  41. ↑ Anni Penttilä: Manaslu 8163 metriä – viimein huipulla vuorenvarma.fi. 2024. Anni Penttilä. Viitattu 9.10.2024.
  42. ↑ Dewan Rai: The Debate Over Manaslu’s Summit Is Over. Now, Hundreds of Climbers Want to Reach It. utsideonline.com. 19.9.2022. Viitattu 21.10.2024. (englanniksi)
  43. ↑ Nanga Parbat 25.7.2013. Britannica. Viitattu 14.10.2024.
  44. ↑ Jeremy Bernstein: Mountain passages. University of Nebraska Press, 1978. ISBN 9780803209831 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  45. ↑ The Nanga Parbat: Mysteries, Challenges and Conquests of the Killer Mountain Endorfeen. Viitattu 14.10.2024.
  46. ↑ Harald Höbusch: "Mountain of Destiny": Nanga Parbat and Its Path Into the German Imagination. Boydell & Brewer, 2016. ISBN 9781571139580 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  47. ↑ Dale Hoiberg, Indu Ramchandani: Students' Britannica India: M to S (Miraj to Shastri). Encyclopaedia Britannica (India), 2000. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  48. ↑ The New Encyclopaedia Britannica Encyclopaedia Britannica. ISBN 978-0-85229-961-6
  49. ↑ The Eight-Thousanders earthobservatory.nasa.gov. 17.12.2013. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  50. ↑ Nanga Parbat Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.10.2024.
  51. ↑ Annapurna: Deadly Mountain The Earth Observatory. NASA. Viitattu 14.10.2024.
  52. ↑ Stairway to heaven The Economist. 29.5.2013. Viitattu 14.10.2024.
  53. ↑ Julie Loar: Goddesses for Every Day: Exploring the Wisdom and Power of the Divine Feminine Around the World, s. 287–. New World Library, 2011. ISBN 978-1-57731-950-4 Teoksen verkkoversio.
  54. ↑ Bruce Barcott: No Room at the Top. An account of the French assault on Annapurna finds the leader grabbed all the glory. (Kirja-arvostelu: True Summit. What Really Happened on the Legendary Ascent of Annapurna. Simon & Schuster, New York) nytimes.com. 4.6.2000. New York: New York Times. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  55. ↑ The Eight-Thousanders www.earthobservatory.nasa.gov. 17.12.2013. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  56. ↑ Searle, M. P.: Colliding continents: a geological exploration of the Himalaya, Karakoram, and Tibet, s. 63–64. Oxford: Oxford University Press, 2013. 824655726 ISBN 978-0-19-965300-3
  57. ↑ a b Gasherbrum I: Climbing, Hiking & Mountaineering: SummitPost summitpost.org. Viitattu 14.10.2024.
  58. ↑ The Eight-Thousanders: Broad Peak earthobservatory.nasa.gov. 17.12.2013. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  59. ↑ Broad Peak: Climbing, Hiking & Mountaineering : SummitPost www.summitpost.org. Viitattu 14.10.2024.
  60. ↑ Broad Peak — Normal Route — 1957 himalayamasala.com. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  61. ↑ The Eight-Thousanders earthobservatory.nasa.gov. 17.12.2013. NASA. Viitattu 14.10.2024. (englanniksi)
  62. ↑ Shisha Pangma: Climbing, Hiking & Mountaineering : SummitPost summitpost.org. Viitattu 14.10.2024.
  63. ↑ Cheng, Cho: The Ascent of Sisha Pangma. Alpine Journal, 1964, 69. vsk, s. 211–216. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2024.