Luettelo Alankomaiden puolueista

Tämä artikkeli on luettelo Alankomaiden puolueista.[1]

Parlamenttipuolueet

PvdA-GL

Vihreä Vasemmisto ja Työväenpuolue muodostavat saman vaaliliiton sekä parlamenttiryhmän senaatissa ja edustajainhuoneessa 27. lokakuuta 2023 alkaen. Vaaliliitto osallistui valtakunnallisella tasolla ensimmäistä kertaa parlamenttivaaleihin 22. marraskuuta 2023.[2] [3][4] Vaaliliiton pääministeriehdokkaana oli Frans Timmermans.[5]

Puolue Ideologia Poliittinen kirjo Puoluejohtaja Kattojärjestöt Paikat Lähteet
Europuolue Europarlamenttiryhmä Poliittinen internationaali Senaatti Edustajainhuone MEPit
PVV Vapauspuolue,
Partij voor de Vrijheid 		Oikeistopopulismi, Euroskeptismi Äärioikeisto Geert Wilders ID PfE —
4 / 75
37 / 150
6 / 31
 [6][7][8][9]
PvdA Työväenpuolue,
Partij van de Arbeid 		Sosiaalidemokratia Keskusta-vasemmisto Frans Timmermans[10] PES S&D PA
14 / 75
25 / 150
4 / 31
 [11]
GL Vihreä Vasemmisto,
GroenLinks 		Ekososialismi EGP Greens–EFA GG
4 / 31
 [11]
BBB Maanviljelijäin kansalaisliike,
BoerBurgerBeweging 		Agrarismi, Populismi Oikeisto Caroline van der Plas — EPP —
16 / 75
7 / 150
2 / 31
 —
VVD Vapauden ja demokratian kansanpuolue,
Volkspartij voor Vrijheid en Democratie 		Konservatiiviliberalismi, Klassinen liberalismi Keskusta-oikeisto Dilan Yeşilgöz ALDE Renew LI
10 / 75
24 / 150
4 / 31
 [12][13][14]
NSC Uusi yhteiskuntasopimus
Nieuw Sociaal Contract 		Kristillisdemokratia, Kristillissosiaalisuus Keskusta-oikeisto Pieter Omtzigt — EPP —
0 / 75
20 / 150
1 / 31
 —
D66 Demokraatit 66,
Democraten 66 		Sosiaaliliberalismi, Federalismi Keskusta Rob Jetten ALDE Renew LI
5 / 75
9 / 150
3 / 31
 [13][12]
CDA Kristillisdemokraatit,
Christen-Democratisch Appèl 		Kristillisdemokratia Keskusta Henri Bontenbal EPP EPP CDI
6 / 75
5 / 150
3 / 31
 [15][16][17][18]
SP Sosialistinen puolue,
Socialistische Partij 		Sosialismi, Vasemmistopopulismi Vasemmisto Jimmy Dijk — — —
3 / 75
5 / 150
0 / 31
 [19][20][21][22]
PvdD Eläinpuolue,
Partij voor de Dieren 		Eläinoikeudet, Ympäristönsuojelu Vasemmisto Esther Ouwehand APEU GUE–NGL —
3 / 75
3 / 150
1 / 31
 [23]
CU Kristillinen unioni,
ChristenUnie 		Kristillisdemokratia Keskusta Mirjam Bikker ECPM EPP —
3 / 75
3 / 150
1 / 31
 [11][24][25]
FvD Foorumi demokratialle,
Forum voor Democratie 		Kansalliskonservatismi Äärioikeisto Thierry Baudet — Sitoutumattomat —
2 / 75
3 / 150
0 / 31
 [26][27]
SGP Reformoitu puolue,
Staatkundig Gereformeerde Partij 		Kristillinen oikeisto Oikeisto Chris Stoffer ECPM ECR —
2 / 75
3 / 150
1 / 31
 [11][28]
JA21 JA21,
Juiste Antwoord 2021 		Kansallisliberalismi, Oikeistopopulismi Oikeisto Joost Eerdmans ECR ECR —
3 / 75
1 / 150
0 / 31
 —
Volt Volt Alankomaat,
Volt Nederland 		Federalismi, Liberalismi Kolmas tie Laurens Dassen Volt Greens/EFA —
2 / 75
2 / 150
2 / 31
 [29]
DENK DENK Vähemmistöjen oikeudet Keskusta-vasemmisto Stephan van Baarle — — —
0 / 75
3 / 150
0 / 31
 [30][31]
50+ 50PLUS Eläkeläisten oikeudet Keskusta Gerard van Hooft EDP — —
1 / 75
0 / 150
0 / 31
 [13][12][23]
OPNL Alankomaiden itsenäiset
Onafhankelijke Politiek Nederland 		Regionalismi Keskusta Auke van der Goot EFA — —
1 / 75
0 / 150
0 / 31
 —

Lähteet

  1. ↑ Parties and Elections in Europe www.parties-and-elections.eu. Viitattu 15.5.2021.
  2. ↑ GroenLinks-PvdA (GL-PvdA) tweedekamer.nl. 27 October 2023. Viitattu 27 October 2023.
  3. ↑ Inside info uit 'linkse wolk' twitter.com. Viitattu 8.7.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Winterman, Peter: PvdA en GL willen met één lijst verkiezingen in, lijsttrekker nog onbekend. Telegraaf, 9 July 2023. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Left-wing parties PvdA and GroenLinks vote to team up for November election | NL Times nltimes.nl. Viitattu 17.7.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Pauwels, Teun: Populism in Western Europe: Comparing Belgium, Germany and The Netherlands, s. 117–118. Routledge, 2014. ISBN 9781317653912 Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Merijn Oudenampsen (2013). "[[[:Malline:Google books]] Explaining the Swing to the Right: The Dutch Debate on the Rise of Right-Wing Populism]". In Ruth Wodak, Majid KhosraviNik, Brigitte Mral. Right-Wing Populism in Europe: Politics and Discourse. A&C Black. p. 191.
  8. ↑ Tjitske Akkerman: Gender and the radical right in Western Europe: a comparative analysis of policy agendas. Patterns of Prejudice, 2015, 49. vsk, nro 1–2, s. 37–60. doi:10.1080/0031322X.2015.1023655 S2CID:144264153 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Partij voor de Vrijheid (PVV) — Europe Politique europe-politique.eu. Viitattu 13 August 2019.
  10. ↑ Lead candidate of the joint list GreenLeft and Labour Party at the 2023 general election.
  11. ↑ a b c d Josep M. Colomer: Comparative European Politics, s. 221f. Taylor & Francis, 24 July 2008. ISBN 978-0-203-94609-1 Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ a b c Andeweg, R. and G. Irwin Politics and Governance in the Netherlands, Basingstoke (Palgrave) p.49
  13. ↑ a b c
    		Tämän artikkelin viitteitä on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja siihen ei ole vaihdettu suomenkielisen wikipedian käyttämää viitemallinetta.
    Voit auttaa Wikipediaa vaihtamalla artikkelissa olevan {{Citation}} viitemallineen suomenkielisen wikipedian vastaavaan mallineeseen viitemallineiden luettelosta.
    Tarkennus: The Low Countries: Confrontation and Coalition in Segmented Societies

  14. ↑ Rethinking Public Strategy, s. 168. Palgrave Macmillan, 2014. ISBN 978-1-137-37758-6 Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ CDA: partij van samenleving en van waarden 8 August 2015. Reformatorisch Dagblad. Viitattu 27 December 2016. (hollanniksi)
  16. ↑ Syuzanna Vasilyan: ”The integration crisis in the Netherlands: the causes and the new policy measures”, European Citizenship in the Process of Construction: Challenges for Citizenship, Citizenship Education and Democratic Practice in Europe, s. 73. Council of Europe, 2009. ISBN 978-92-871-6478-0
  17. ↑ Hans Vollaard: ”The Netherlands”, Routledge Handbook of European Elections, s. 171. Routledge, 2015. ISBN 978-1-317-50363-7
  18. ↑ Bremmer, Ian: Going Dutch: The Netherlands' election results roll in. Foreign Policy, 13 September 2012. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ José Magone: Contemporary European Politics: A Comparative Introduction, s. 533. Routledge, 3 July 2013. ISBN 978-1-136-93397-4 Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ European Social Survey 2012 - Appendix 3 (in English) 1 January 2014. European Science Foundation. Arkistoitu 2 marraskuu 2022. Viitattu 6 May 2014.
  21. ↑ Watkins, Susan: Continental tremors. New Left Review, May–June 2005, II. vsk, nro 33. New Left Review. Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ "Contemporary Far Left Parties in Europe", published November 2008, retrieved 18 November 2016: http://library.fes.de/pdf-files/id/ipa/05818.pdf
  23. ↑ a b Parties and Elections in Europe Parties-and-elections.eu.
  24. ↑ The Netherlands: Follow Washington, Be a Good European. Määritä julkaisija!
  25. ↑ Governance and Politics of the Netherlands, s. 74. 4th painos. Palgrave Macmillan, 2014.
  26. ↑ Standpunten 15 November 2016. Forum voor Democratie. Viitattu 27 December 2016. (hollanniksi)
  27. ↑ Forum voor Democratie: Why has the Dutch far right surged? Al Jazeera. Viitattu 10 May 2020.
  28. ↑ Far-right MEPs form group in European Parliament 2.7.2009. EurActiv. Viitattu 20.3.2014.
  29. ↑ Stagni, Federica: Time For Change: How Volt Wants To Fix Europe italicsmag.com. 6 December 2018. Viitattu 9 June 2019.
  30. ↑ A Pro-Immigrant Party Rises in the Netherlands. The New York Times, 29 July 2016. Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Ethnic minorities desert Labour, turn to Denk ahead of March vote. Dutch News, 6 February 2017. Artikkelin verkkoversio.