Geert Wilders

Geert Wilders
Geert Wilders vuonna 2019.
Geert Wilders vuonna 2019.
Henkilötiedot
Syntynyt6. syyskuuta 1963 (ikä 61)
Venlo, Alankomaat
Poliitikko
Puolue Vapauspuolue
Kotipaikka Haag, Alankomaat
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Geert Wilders (s. 6. syyskuuta 1963 Venlo) on alankomaalainen poliitikko. Vuonna 1998 hänet valittiin Alankomaiden parlamentin alahuoneen jäseneksi Vapauden ja demokratian kansanpuolueen listalta. Vuodesta 2006 lähtien hän on johtanut perustamaansa Vapauspuoluetta. Wilders tunnetaan maahanmuuton rajoittamisen kannattajana ja islamin vastustajana.

Tausta

Geert Wilders syntyi 6. syyskuuta 1963 Venlossa, Alankomaissa keskiluokkaiseen katoliseen perheeseen.[1] Hän kasvoi Kaakkois-Alankomaissa, kävi koulunsa Venlossa ja opiskeli lakia avoimessa yliopistossa. Vuosina 1981–1983 hän asui Israelissa ja matkusteli Lähi-idässä. Palattuaan Alankomaihin Wilders työskenteli sairausvakuutusalalla.[2]

Poliittinen ura

Wilders siirtyi politiikkaan ja ryhtyi kirjoittamaan puheita oikeistoliberaalille Vapauden ja demokratian kansanpuolueelle (VVD).[1] Hänet valittiin vuonna 1997 Utrechtin kaupunginvaltuustoon VVD:n listalta, ja vuonna 1998 hänet valittiin puolueen listalta Alankomaiden parlamenttiin. Wilders alkoi kampanjoida parlamentissa islamia vastaan, jota hän piti ”fasistisena ideologiana”, ja hän vaati rajoituksia muslimien maahantuloon. Kun Alankomaissa murhattiin 2000-luvun alussa kaksi islam-kriitikkoa, populistijohtaja Pim Fortuyn ja elokuvaohjaaja Theo van Gogh, Wildersistä tuli maan islamvastaisuuden johtohahmo.[2]

Wilders kampanjoi vuonna 2005 sen puolesta, että Alankomaat torjuisivat Euroopan perustuslain, joka hänen mukaansa rajoitti kansallista itsemääräämisoikeutta.[1]

Wilders jätti VVD:n vuonna 2004 osittain siksi, koska puolue kannatti Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Vuonna 2006 Wilders perusti Vapauspuolueen (PVV). Se voitti yhdeksän paikkaa maan parlamenttiin. Wilders jatkoi islaminvastaista kampanjointiaan. Hän ehdotti vuonna 2007, että Koraani kiellettäisiin Alankomaissa.[2] Wilders on verrannut Koraania Adolf Hitlerin kirjaan Taisteluni, koska se yllyttää surmaamaan epäuskoiset.[3] Wildersin mukaan 5–15 prosenttia Alankomaiden muslimeista kannattaa radikaalia islamia, ja hän varoitti vuonna 2006 hollantilaisia liiasta suvaitsevaisuudesta.[1]

Alankomaiden poliittiset toimittajat äänestivät Wildersin vuonna 2007 vuoden poliitikoksi.[1]

Vuonna 2008 Wilders julkaisi Internetissä tekemänsä lyhytelokuvan Fitna, joka yhdistää Koraanin islamistiseen terrorismiin.[2]

Wilders lähti Fitnan jälkeen puhujakiertueelle. Häntä ei aluksi päästetty Britanniaan levottomuuksien pelossa, mutta kielto kumottiin myöhemmin. Wildersiä vastaan nostettiin tammikuussa 2009 oikeusjuttu vihan lietsonnasta muslimeja kohtaan, mutta hänet vapautettiin syytteistä vuonna 2011.[2]

Wildersin vapauspuolueen kannatus jatkoi kasvamistaan. Puolue sai vuoden 2009 Europarlamenttivaaleissa 16,9 prosenttia äänistä ja neljä paikkaa. Vuoden 2010 Alankomaiden parlamenttivaaleissa se sai 15 paikkaa. Wilders alkoi arvostella maan vähemmistöhallitusta ja veti siltä lopulta tukensa, minkä seurauksena hallitus kaatui ja maassa järjestettiin uudet vaalit. Syyskuussa 2012 pidetyissä vaaleissa Wildersin PVV menetti yhdeksän paikkaa.[2]

Wilders ilmoitti marraskuussa 2013 liittoutuneensa Ranskan Kansallisen rintaman johtajan Marine Le Penin kanssa. He perustivat Euroopan unioniin yhteisen blokin nimeltä Euroopan vapausliitto, jonka tarkoitus oli pyrkiä purkamaan EU:n byrokratiaa ja maahanmuuttomääräyksiä. Toukokuun 2014 Eurovaaleissa Wildersin puolue ei kuitenkaan menestynyt yhtä hyvin kuten Le Penin puolue Ranskassa.[2]

Wilders haastettiin jälleen oikeuteen vihapuheesta syytettynä vuonna 2016. Hän oli luvannut vuonna 2014, että marokkolaisia päästettäisiin maahan entistä vähemmän, sekä yllyttänyt kannattajiaan huutamaan, että nämä haluavat maahan vähemmän marokkolaisia. Wilders piti syytteitä poliittisina. Hänet tuomittiin syrjintään yllyttämisestä ja ryhmän loukkaamisesta, mutta vapautettiin syytteistä vihaan yllyttämisestä. Wildersille ei määrätty rangaistusta, koska oikeus katsoi tuomion olevan riittävä rangaistus.[2][4]

Vapauspuolue sai vaalivoiton Alankomaiden parlamenttivaaleissa 2023, ja Wildersistä tuli hallituksen muodostaja.[5]

Yksityiselämä

Wildersin vaimo on unkarilainen, jonka hän tapasi Unkarin lähetystössä Haagissa.[1] Wildersin elämäkerran kirjoittanut politiikan tutkija Meindert Fennama kertoo, että Wilders on hyväntahtoinen, terävä-älyinen ja tuntee faktat, myös silloin kun valehtelee.[6]

Islaminvastaisten puheidensa johdosta Wildersiä kohtaan on esitetty useita tappouhkauksia. Hänellä on nykyisin jatkuvasti henkivartijoita mukanaan, ja hänen kodissaan on tarkat turvajärjestelyt.[7] Vuonna 2004 Theo van Goghin murhannut hollantilaismarokkolainen rikollisliiga yritti murhata myös Wildersin. Vuonna 2017 Wilders joutui keskeyttämään vaalikampanjansa, kun henkivartijoihin kuulunut turvallisuuspoliisin mies otettiin kiinni epäiltynä tietojen vuotamisesta hollantilaismarokkolaiselle rikollisliigalle. Politiikan tutkija Fennaman mukaan Wilders elää luotiliiveissä eikä koskaan voi mennä esimerkiksi ravintolaan.[6]

Lähteet

  1. a b c d e f Geert Wilders: Member of Parliament, The Netherlands Gatestone Institute. Viitattu 5.3.2017.
  2. a b c d e f g h Michael Ray: Geert Wilders (Maksumuuri) Encyclopædia Britannica. 9.12.2016. Viitattu 5.3.2017.
  3. Waterfield, Bruno: Ban Koran like Mein Kampf, says Dutch MP Telegraph. 14.8.2007. Viitattu 13.2.2009. (englanniksi)
  4. Leppänen, Mikko: Hollantilainen oikeus tuomitsi oikeistopopulisti Geert Wildersin syrjintään yllyttämisestä Yle Uutiset. 9.12.2016. Viitattu 21.3.2017.
  5. Rikhard Husu: Analyysi: Vapauspuolueen jytky vavisuttaa Hollantia – kohta laitaoikeiston Geert Wilders voi istua EU:n päättävissä pöydissä Yle. 23.11.2023. Viitattu 3.2.2024.
  6. a b Silja Lanas Cavada: Geert Wilders on Hollannin Trump – haluaa sulkea moskeijat, kieltää Koraanin ja sulkea rajat muslimeilta (maksumuuri) Suomen Kuvalehti. 11.3.2017.
  7. Wilders elää jatkuvassa henkivartiossa Yle uutiset. 26.3.2014. Viitattu 6.3.2017.

Aiheesta muualla