Järven pinta-ala on 6 359 hehtaaria eli noin 63,6 neliökilometriä, se on 33 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä. Veneilijä huomaa kuitenkin, että järven ulkomitat eivät anna järvestä oikeaa kuvaa, sillä se on varsin kapea. Järvi on esimerkiksi eteläosastaan korkeintaan noin kaksi kilometriä leveä ja Vuonteen kohdalla järvi on yli kolme kilometriä leveä. Järvelle tulee leveyttä, kun siihen huomioidaan esimerkiksi 7,5 kilometriä pitkä Metsolahti, vaikka itse lahti on hyvin kapea. Järvi on jaettavissa eteläiseen ja pohjoiseen osaan Leppälahdella järven ylittävien valtatien 9 ja Jyväskylän–Pieksämäen rautatien kohdilta. Eteläinen osa muodostuu Oravasaaren ympäristön järvenselistä, joita ovat ainakin Kotaselkä ja Kaivovesi, sekä keskiosan Oravasaarenselästä. Oravasaarenselkä päättyy yli 150 metriä leveässä Peiponsalmessa, jonka eteläpuolella on järveä vielä yli kuusi kilometriä. Pohjukassa sijaitsee Pohjoonlahti. Salmen kohdalla haarautuu pohjoiseen kaksikilometrinen Humalalahti. Valtatien ja rautatien väliin jää kilometrin levyinen järvenosa, joka näkyy hyvin junasta ja valtatiellä liikkuvista autoista. Valtatie on rakennettu 1,1 kilometriä pitkälle penkereelle, jossa on kaksi silta-aukkoa. Rautatien penger on 1,3 kilometriä pitkä ja myös siinä on kaksi silta-aukkoa. Ruokosaaren länsipuolella rautatien pengerosuus erottaa järvestä Hiidenlahden, jonka vesi vaihtuu yhden silta-aukon läpi. Järven eteläosaan tuleva vesi virtaa pohjoiseen päin, missä sijaitsee Vaajanvirranluusua.[1][2]
Pohjoisosa on vaihtelevampi kuin järven eteläosa. Pohjoisosan yhtenäisyyttä rikkovat erilaiset niemet, kuten esimerkiksi Nojosniemi, Mehtoniemi, Murokasniemi ja Lääsänmäen niemi. Nämä työntyvät kohti keskelle jäävää järvenosaa, jonka yhtenäisyyttä rikkovat suuret saaret. Näitä ovat esimerkiksi Kuusisaari, Karisaari, Pernasaari, Oksassaari ja Pyhäsaari. Koko järvellä on kartan mukaan 112 saarta. Pohjoisosasta työntyy sivusuuntiin joitakin lahtia, joita ovat esimerkiksi länsipuolella Autiolahti ja Ilveslahti, pohjoisessa seitsemän kilometriä pitkä Torronselkä, jonka pohjoispäässä sijaitsee Kuhankoski, ja kaakkoon päin työntyvä Metsolahti.[1]
Syvyysvaihtelut
Järvi on luodattu. Sen tilavuus on 599,81 miljoonaa kuutiometriä eli 0,59981 kuutiokilometriä. Siitä on julkaistu syvyyskartat sen eteläosasta Torronselän eteläosaan asti. Järven keskisyvyys on 9,4 metriä ja suurin syvyys on 45 metriä. Pohjan muodot vaihtelevat eri järvenosien välillä paljon. Eteläpää on matalaa, mutta siellä kulkee kapea syvänne, joka seuraa järven länsirantoja ollen siellä paikoin yli 20 metriä syvä ja se tekee eräät länsirannat äkkisyviksi. Peiponsalmen pohjoispuolella alkaa syvänne seurata järven itärantaa. Suurin syvyys on täällä 41 metriä. Kun tullaan Oravasaaren kohdalle, alkaa syvänteen kulku olla epätasaista ja esimerkiksi Oravasaaren lounaispuolella on enää 24 metriä, mutta sen luoteispuolella taas 38 metriä, ja Ketvenensaaren edustalla 34 metriä syvää.[3][4][5]
Valtatien ja rautatien välillä on korkeintaan 23 metriä syvää, mutta rautatien pohjoispuolella järvi syvenee taas, sillä rautatien edustalla pohja vajoaa 30 metrin syvyyteen. Tästä alkaa syvännejakso, joka etenee pohjoiseen ja se kulkee Pyhäsaaren ja Oksasaaren välistä Pyhäsaaren pohjoispuolelle, missä on 40 metriä. Syvänne koukkaa kuitenkin Kotavuoren niemen ympäri sen takana olevaan lahteen. Mehtoniemen ja Nojosniemen välinen järvenselkä on pohjaltaan epätasainen ja suhteellisen matalaa. Metsolahden alukusassaselvennä on 23 metriä, mutta kartoissa ei näy, kuinka sen syvänne jatkuu.[3]
Asutus
Ilmakuva Leppävedestä. Kuvan kohdalla järven ylittävät rautatie ja Eurooppatie E63.
Järven rantaviivan pituus on 227 kilometriä, josta suuri osa on metsämaata ja pienempi osa peltomaata. Rannoille on rakennettu runsaasti taloja, joista osa on sijainnut siellä vuosisatoja. Myöhäisenä ilmiönä ovat lukuisat vapaa-ajan asunnot, joita on kartasta katsoen satoja. Suuria kaupunkeja sen rannoilla ei ole. Jyväskylän Vaajakosken asuinalueita on rakennettu rantaan asti Kaunisharjussa, Tölskässä, Ruokosaaressa ja Leppälahdella. Pohjoisempana Laukaan puolella on Leppäveden taajama, jonka järven rannalla sijaitseva itäosa on pääosin maaseutua. Melko tiiviitä kulmakuntia ovat Laajaranta, Puhdaspohja ja Oravasaari. Myös Manunsaarella on pieni kulmakunta, jonka asutus keskittyy saaren pohjoisosaan. Toivakan puolella ei kirkonkylän asutus ulotu vielä rantaan asti. Laukaassa LievestuoreenMetsolahti sijaitsee Metsolahden pohjukassa. Leppäveden muilta rannoilta voidaan huomioida vielä Savio ja Vuontee. Valtatie 9 ylittää järven Leppälahden kohdalta. Kummallakin rannalta haarautuu tiet, jotka lähtevät seuraamaan järven rantoja etelään päin. Itärannalla se on yhdystie 6181 ja länsirannalla ne ovat seututie 644 ja valtatie 4. Länsipuolen tiet saapuvat Toivakan Viisarinmäelle lähes samaan kohtaan, mihin seututie 618 tulee koillisesta. Itäpuolen tie yhtyy tähän Toivakan keskustan pohjoispuolella. Johtuen Leppäveden epäsäännöllisestä muodosta, täytyy Leppälahdelta ensin seurata valtatietä 9, ja kääntyä Metsolahdelta luoteeseen, missä järven rantoja seuraa seututie 640 Savion ja Vuonteen läpi. Seututie vaihtaa Vuonteessa Torronselän länsipuolelle, kun sen itärantaa seuraa pieni kylätie. Vihtasillan kohdalla haarautuu yhdystie 16726 länteen päin ja yhtyy Leppävedellä etelään Kaunisharjulla kulkevaan seututiehen 638. Täällä järven rannoille pääsee Vaajakosken taajama-alueen katuja pitkin. Jyväskylän kaupungin liikuntapalvelut ylläpitää Leppälahden uimarantaa Kuopiontien varressa ja Laukaassa on Saviossa Keskussaaren kohdalla oma uimaranta.[1][2][6][7][8]
Leppävesi on myös läpikulkupaikka vesiliikenteelle. Jotta pienveneet pääsisivät Päijänteen ja Keiteleen välillä liikkumaan vesitse, on Vaajanvirran ohittamiseksi rakennettu Vaajakosken kanava ja Kuhankoskien ohittamiseksi Kuhankosken kanava, jota pitkin pääsee Saraavedelle. Nämä muodostavat osan usean sulun kokonaisuudesta, jota kutsutaan yhteisnimellä Keiteleen kanava.[8]
Näkymä Likosalmelle
Luontoarvoja
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua on tutkittu toistuvasti ja vuonna 2013 sen ekologinen tilaluokitus oli hyvä. Järvi on suuri vähähumuksinen järvi (SVh). Se on veden ravinteisuutensa perusteella kuitenkin lievästi rehevöitynyt ja sen happamuustaso, joka on noin pH 6,7, on pysynyt lähellä neutraalia.[8]
Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen mukaan järvellä elää vuoden 2010 katsastuksessa havaittuna heinäkurppaa ja mustaleppälintua. Järvellä, rannoilla ja lähimetsissä ovat lintukannat runsaita. Esimerkiksi saman yhdistyksen ylläpitämässä lintuatlaksessa on Oravasaaren sisältämässä ruudussa 109 eri lintulajia.[8]
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Leppäveden–Kynsiveden alueen (14.3) Leppäveden alueella (14.31), jonka Leppäveden lähialueeseen (14.311) järvi kuuluu. Leppäveden alueen läpi virtaavat kaikki Leppäveden–Kynsiveden alueelta tulevat Saraaveden yläpuoliset vedet. Leppäveden alueella Leppäveteen laskevat kaikki Leppäveden lähialueen ojat ja purot, mutta myös Leppäveden alueella olevat pienet valuma-alueet sisältävät vesistöjä.[1][8]
Toivakassa Viisarinmäessä laskee Vennalampi (14 hehtaaria, ha) Leppäveden Pohjoonlahteen. Ojan valuma-alueella sijaitsevat myös Iso Kylkislampi (13 ha), Pieni-Kylkinen (1 ha), Niinilampi (1 ha), Iso Joutjärvi (12 ha) ja Pieni-Kairahta (1 ha). Länsirantaan laskee myös yksinäinen Majalampi (16 ha). Pohjoonlahden pohjukkaan tulevat myös Raatojoen valuma-alueen (14.319) vedet. Niitä ovat Hirvijärvi (94 ha), Iso-Vehmainen (31 ha) ja Pieni-Vehmainen (9 ha). Pitkäjoki on Pitkäjoen valuma-alueen (14.318) laskujoki. Joen pääuomassa sijaitsevat alhaaltapäin lukien Vuojärvi (8 ha), Saarinen (92 ha) ja Maunonen (508 ha). Humalajärven (123 ha) laskujoki Kalajoki yhtyy Pitkäjokeen sen alajuoksulla.[1][8]
Oravasaarenselkään (valtatielle 9 asti) laskee vain 11 järveä. Länsirantaan laskevat Kaukkaanlampi (25 ha), jonka valuma-alueella sijaitsevat esimerkiksi Iso Iilijärvi (20 ha), Iso Salmijärvi (5 ha) ja Koirajärvi (8 ha). Hieman pohjoisempana edellisestä laskee Liinalampi (17 ha) ja lähes Kanavuorella Tuomaanlampi eli Iso-Kairahta (16 ha). Oravasaarenselän itärantaan Kaivoveteen laskee Talsanlampi (21 ha), joka jää yksinään Orajoen valuma-alueen (14.317) ja Leppäveden väliin. Orajoen valuma-alueella sijaitsee muun muassa Orajärvi (3 ha), Pitkäjärvi (8 ha), Muurikaisjärvi (6 ha) ja Pieni Humalajärvi (3 ha).[1][8]
Valtatien pohjoispuolella laskee Palvajärvi (145 ha) Metsolahden Myllylahteen ja Metsolahden pohjukkaan pienet Metsolampi (2 ha) ja Sammakkolampi (4 ha). Myllylahtea vastapäätä tulee Pyhtäänjoki, joka on Pyhtäänjärven valuma-alueen (14.315) laskujoki ja jossa sijaitsee Pyhtäänjärvi (397 ha). Vuonteen kylän keskellä sijaitsevat Juntuslampi (4 ha) ja Antinlampi (5 ha). Torronselkään laskee Saraaveden lisäksi myös Iso Kuhajärven valuma-alue (14.314), jonka laskupuro on Kuhanpuro ja sen pääjärvi Iso Kuhajärvi (137 ha). Loput suurista ojista laskevat Leppäveden pohjois- ja länsirantaan. Vihtajoen valuma-alueen (14.313) Vihtajoki laskee Vihtalahteen. Vihtajoki alkaa Vihtajärvestä. Ilveslahteen puolestaan laskee Multajoki, joka alkaa Jyväskylän puolelta Mustalammesta. Loput vesistöistä laskevat Autiolahteen. Sinne laskee yksinäinen Nojoslampi (2 ha) ja Autiojoki, joka on Autiojoen valuma-alueen (14.312) laskujoki. Sen valuma-alueella ovat esimerkiksi Luhtalampi, Saanijärvi (4 ha), Ankeriasjärvi (39 ha), Vääräjärvi (5 ha) ja Kangaslampi (6 ha), ja laskujokeen yhtyy etelästä päin Kivilampi (11 ha).[1][8]
Leppävesi laskee Vaajanvirtaa ja Vaajakosken kanavaa pitkin Päijänteeseen. Vaajanvirrassa toimii vesivoimalaitos, joka hyödyntää Vaajanvirran 2,5 metriä korkeaa pudotusta. Kun Leppäveden vedenpinnan korkeus on 80,8 metriä niin Päijänteen on 78,3 metriä mpy.[1][8]
Historiaa
Leppävesi aiheutti 1970-luvulle asti länsi-itäsuunnan maantieliikenteelle varsin pitkän mutkan. Liikenteen oli kierrettävä joko Toivakan (Peiponsalmen) tai Laukaan kautta, jos mieli päästä järven ohi. Tielinjaus, joka ylitti Leppäveden ja lyhensi tätä osuutta merkittävästi, valmistui 1970-luvun alussa. Sen sijaan Jyväskylä–Pieksämäki-rata, joka ylittää Leppäveden kilometrin verran pohjoisempana, valmistui jo vuonna 1918. Radalta erkani Leppälahden rantaan pistoraide, jota käytettiin puutavaraliikenteen tarpeisiin. Paikallinen maantieliikenne käytti Peiponsalmen ylittämiseen ponttoonilossia vuosina 1929–1947 ja tämän jälkeen kapulalossia vuosina 1949–1970 [9].[10][11][12]
