Leineperi (ruots.Leineberg)[3] on maaseutukylä KullaallaUlvilassa, Satakunnan maakunnassa. Leineperi tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneenä kulttuurihistoriallisena ruukkikylänä, ja kylässä vierailee vuosittain useita kymmeniä tuhansia vierailijoita.[4] Kylän merkittävin nähtävyys on vuonna 1771 perustettu Leineperin ruukki.[5]
Leineperi sijaitsee entisen Länsi-Suomen läänin alueella, Satakunnan maakunnassa, entisen Kullaan kunnan alueella, noin 20 kilometriä itään Porin kaupungista ja Suomen länsirannikosta. Kylä sijaitsee peltoaukeiden keskellä, ja sen läpi virtaa Kullaanjoki, tai kylän kohdalla Leineperinjoki. Kullaan kunta, jossa Leineperi sijaitsi, liitettiin osaksi Ulvilan kaupunkia vuonna 2005.
Kylä muodostuu pääasiassa entisistä teollisista tuotantorakennuksista, jotka muodostavat tiiviin ruukkialueen ytimen. Kylämaisemaa hallitsevat kylän läpi virtaava koski ja pato. Tärkeimmät jäljellä olevat teollisuusrakennukset ovat masuuni ja kankipaja. Niiden lisäksi Leineperin merkittäviin rakennuksiin kuuluvat ruukinkartano ja varastorakennukset. Kylässä on lisäksi kesäteatteri.
Historia
Leineperin kylä on muodostunut kylässä sijaitsevan Leineperin kartanon ja ruukin ympärille. Leineperi mainitaan ensimmäisen kerran 1630-luvulla Sunniemen säterin sahurin torppana. Anolan kartanoon kuuluneella tilalla sijaitsi tuolloin vesisaha ja -mylly. Sittemmin Leineperistä tuli manttaaliin pantu rälssitila. Vuosina 1642–1811 Leineperi toimi Anolan lampuotitilana. Vuonna 1769 Anola siirtyi majuri Berndt Johan Hastferin omistukseen, joka perusti Leineperiin "Fredriksforsin" Leineperin ruukin vuonna 1771. Muutamaa vuotta myöhemmin viereen perustettiin toinen, Fredriksbergiksi (myös Solla) nimetty, rautaruukki.
Teollisen toiminnan aikakausi
Ulvilan ruukin masuuni.
Fredriksforsin eli Leineperin rautaruukin perusti majuri Berndt Johan Hastfer vuonna 1771.[7] Ruukki perustettiin alun perin Ruotsista tuotavan takkiraudan jalostamista varten. Ruukilla oli oikeus valmistaa muun muassa pultti- ja vannerautaa, lapioita, kankia ja viikatteita. Vuonna 1787 Leineperin silloinen omistaja Jonas Beckman valmistutti ruukille masuunin. Vuonna 1818 rautaruukki siirtyi Suomen valtion omistukseen. Ruukille valmistui suomalaisten vuorimalmien kokeilua varten uusi masuuni vuonna 1826. Valtio ei ollut tyytyväinen Leineperissä valmistetun takkiraudan menekkiin, jonka vuoksi se myi ruukin vuonna 1830 Anders Henrik Falckille, Kauttuan ruukin silloiselle omistajalle.
Leineperin omistajat vaihtuivat 1800-luvulla tiheään. Vuonna 1858 Leineperin osti porilainen lakimies K. J. Lönegren, jonka omistajuuskaudella alkoi Leineperin nousukausi. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön uusia menetelmiä, ja useita rakennuksia korjattiin tai rakennettiin uudelleen. Leineperissä panostettiin yhä enenevissä määrin maatalouteen, karjasuojat rakennettiin uudelleen ja ruukille valmistui oma meijeri. Lönegren rakennutti myös uuden kartanon. Suuret uudistukset kävivät kalliiksi, ja katovuosien 1867–1868 johdosta Lönegren luopui Leineperistä vuonna 1870.
Useiden muiden omistajien jälkeen Antti Ahlström osti Leineperin vuonna 1877. Tuossa vaiheessa ruukin maaomaisuus käsitti kaikkiaan yli 12 000 hehtaaria maata ja lisäksi jonkin verran metsää. Ahlströmin omistajuuden aikana tehtiin jonkin verran uudistuksia rautateollisuudessa. Kylään perustettiin lisäksi oma saha. Teollinen toiminta Leineperissä päättyi kohtalaisen nopeasti 1880-luvun loppupuolen ja 1890-luvun alkupuolen aikana sen jälkeen, kun kävi ilmi, ettei Porin ja Tampereen välille linjattua rautatietä tultu rakentamaan Leineperin kautta. Masuunin toiminta hiljeni helmikuussa 1891 ja sahan vuonna 1892. Lopullisesti teollinen toiminta Leineperissä päättyi vuonna 1902.
Toiminta 1900-luvulta nykypäivään
Vaikka varsinainen teollinen toiminta loppui Leineperissä heti 1900-luvun alkupuolella, taonta- ja sahaustoimintaa jatkettiin pienimuotoisesti tämän jälkeenkin. 1910-luvun ja 1940-luvun välisenä aikana Leineperissä toimivat lyhyen aikaa niin Puutarha- ja emäntäkoulu kuin juustomeijerikin. Leineperiin valmistui 1920-luvulla vielä sepänpaja, jonka toiminta päättyi kuitenkin 1960-luvun alussa. Myös sahaustoiminta loppui ja vesitornina toiminut masuuni poistettiin käytöstä 1960-luvun aikana lopullisesti.
Vuonna 1977 Antti Ahlströmin perillisten omistuksessa ollut Leineperin Maatalousyhtymä myi Leineperin keskeiset teollisuusrakennukset Eero Tupalalle, entiselle tilanhoitajalle. Sukupolvenvaihdoksen myötä tila päätyi nykyisen omistajan, Reijo Tupalan omistukseen vuonna 1985. Kullaan kunta osti osan ruukkialueesta vuonna 1987.
Leineperistä on kehittynyt 1900-luvun aikana 2000-luvulle tultaessa suosittu matkailukohde Ulvilassa ja Satakunnassa. Leineperin ruukkikylä kuuluu Suomen parhaiten säilyneiden ja rakennuskannaltaan täydellisimpien ruukkikylien joukkoon, ja siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia matkailijoita Suomesta ja ulkomailta.
Nimen alkuperä
Leineberg mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1630-luvulla Sunniemen säterin ratsutorppana. Kun tälle Nakkilan Anolan kartanoon kuuluneelle rälssitilalle perustettiin rautaruukki vuonna 1771, se nimettiin Fredriksforsiksi, mutta suomenkielisissä yhteyksissä sekä ruukista että kylästä on käytetty nimeä Leineperi. Alun perin "Leineperi"-sanan arvellaan tulleen saksankielisestä sanasta "Kleinburg"lähde?, pieni linna, sillä kylässä on keskiajalla ollut pieni puinen vartiolinnoitus.
Omistajat vuodesta 1812 lähtien
1812–1817 sotatuomari Peder Gottliev Beckman ja ruukinpatruuna Gustav Beckman (Jonas Beckmanin pojat)
