Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Lapuanliikkeen johtoa ei ole helppo määritellä. Lapuan johdoksi ryhdyttiin kutsumaan kesäkuussa 1930 Talonpoikaismarssin komentajia Vihtori Kosolaa, Vihtori Herttuaa ja Iivari Koivistoa. Kaoottisesti organisoituneen liikkeen johdon ympärillä pyöri useita voimakkaita miehiä, joten johto ei täysin ollut näiden kolmen, sittemmin neljän miehen käsissä. Kosolan johtajuudesta on aina kiistelty. Hän oli enemmänkin ideologinen johtaja, jota nostettiin talonpoikaisen kansannousun suureksi talonpoikaisjohtajaksi.

Monesti Lapuan liikkeen ajatellaan olleen johdetumpi organisaatio kuin se olikaan. Ainoa kunnolla Lapuan liikkeen tosiasiallisessa valvonnassa ollut seutu oli Etelä-Pohjanmaa, joka oli lähes mystisessä arvossaan lapualaisvuosina. Itse asiassa nimikkeellä "Lapuan liike" kutsuttiin yleisesti maassa tapahtunutta kommunisminvastaista liikehdintää sekä siihen kytkeytyneitä tapahtumia.^lähde? Liikettä yhdisti viime kädessä vain kommunisminvastaisuus, jonka merkeissä osin melko erilaisia henkilöitä, aatesuuntia ja piirejä osallistui liikkeen toimintaan. Lapuan liikkeellä ei ollut mitään jäsenkirjaa tai -kortistoa, vaan kuka tahansa saattoi toimia Lapuan liikkeen nimissä. Etelä-Pohjanmaan ulkopuolisissa maakunnissa Lapuan henki eli kommunisminvastainen liikehdintä nojautui paikallisiin järjestöihin, suojeluskuntiin ja entisiin aktivisteihin sekä kaikkiin, jotka pitivät kommunismin hävittämistä Suomesta välttämättömänä. Kosolan talosta pidettiin yhteyttä sähkeitse ja puhelimitse näihin suurimpiin ei-pohjalaisiin kommunisminvastaisiin piireihin, mutta nämä eivät kuitenkaan olleet suoraan Kosolan tai Lapuan komennossa.

Lapuan liikkeen epämääräisesti ja satunnaisesti kokoontunut johto ei tehnyt kuin muutaman linjaa vetävän päätöksen, joita olivat "kansannousujen" järjestäminen, kommunistikirjapainojen hävittämisvalmistelut 16. päiväksi kesäkuuta 1930, kommunistikansanedustajien kaappaaminen valtiopäiviltä ennen 1. heinäkuuta 1930 kokoontuneita valtiopäiviä, suoran toiminnan lopettaminen talonpoikaismarssin (7.7.1930) ja kommunistilakien käsittelyjen ajaksi ja sen aloittaminen uudelleen 18. heinäkuuta 1930 Väinö Hakkilan kyydityksellä, kunnanvaltuustojen puhdistamiset kommunisteista Lapuan liikkeen valtuuskunnan 24. heinäkuuta 1930 antaman suosituksen perusteella, puhdistusten päätyminen vastakkainasetteluun valtiovallan kanssa 8.–10. syyskuuta 1930 ja väkivaltaisuuksien lopettaminen 15. syyskuuta 1930 porvarillisen vaalivoiton ja yleisporvarillisen rintaman takaamiseksi eduskuntavaaleissa 1.–2. lokakuuta 1930. Näistäkään kommunistien kaappaaminen ei toiminut kuin Eerolaisen ja Vuorimaan toteuttamana Rötkö-Pekkala -kaappauksena. Varsinkin K. R. Kares oli entisenä valtiopäivämiehenä vastustanut kommunistiedustajien kaappaamista kesken valtiopäivien.

Epävirallisen Lapuan liikkeen (ennen järjestöksi muuttumista) eräänlainen pääesikunta oli Kosolan talo Lapualla. Tiedotusvälineiden, kansalaisten ja poliitikkojen huomio kiinnittyi juuri Kosolaan kesällä 1930. Niin johto Kosolassa kuin koko kansanliikkeessäkään ei ollut kovin tiukasti organisoitu. Kosolasta lähetettiin tiedonantoja ja pidettiin sähkeitse sekä puhelimitse yhteyttä eri maakuntiin ja poliitikkoihin. Kosolaan myös saapui paljon tukisähkeitä, mutta myös haukkumasähkeitä, erityisesti amerikansuomalaisilta kommunisteilta. Kai Donner kutsuikin ivallisesti Kosolan taloa "postikonttoriksi". Samoin talossa kävi useita eri henkilöitä eri vaatimuksineen. Kosolassa työskennellyt luutnantti Artturi Vuorimaa kuvasi kansanliikkeen johtamista näin:

»Olin odottanut löytäväni Lapualta yksityiskohtia myöten järjestyneen ja järjestetyn toiminnan. Olinpa kai kuvitellut jonkinlaisen konttorin konekirjoittajattarineen. Olin ehkä odottanut näkeväni jonkunlaisen vartioston päällikköineen ja johtajineen ja tiukan sotilaallisen kurin". Niin – mitä kaikkia lienenkin kuvitellut, niin kylläpä sain huomata perin pohjin käsittäneeni väärin koko homman ja erehtyneeni sen suhteen. – – Lapuan liike oli niin alkuperäisesti järjestämätön ja sellaisena se pysyikin, ettei siinä ollut sanottavasti ollenkaan järjestelyn yritystä. Koko kansanliike perustui aivan puhtaasti vain samoin ajattelevien kansalaisten kannatukseen, myötätuntoon ja heidän mahdolliseen toimintaansa.»

Lapuan liikkeen henkilöjohdon määrittelykään ei ole helppoa. Monesti on puhuttu vain Lapuan johdosta, jolla on tarkoitettu vain "Kosola ja kumppanit". Keväällä 1930 Suomen Lukon perustamisen aikoihin liikkeen johtajiksi olivat muodostuneet Kustaa Tiitu, Artturi Leinonen ja Vihtori Kosola. Tämän sisäpiiriin kuuluivat myös rehtori Hilja Riipinen ja Lapuan kirkkoherra K. R. Kares, jonka asema varsinkin alussa oli tärkeä. Myös Martti Pihkalalla oli merkityksensä alkuvaiheen järjestäytymisessä. Pihkala kannatti Maalaisliiton tapaan kansanliikkeen ylläpitämistä hallituksen tukiliikkeenä, eikä protestiliikkeenä. Samoin dosentti Kai Donnerilla, joka oli ollut aina mukana eri aktivistipiireissä ja oikeistojärjestöissä. Donner ei kuulunut johtohahmoihin, vaan hän oli lähinnä luomassa liikkeen ideologista pohjaa. Hänellä oli arvovaltaa Helsingin vanhoissa aktivistipiireissä ja siten hän oli merkittävä Lapuan liikkeen toimija Etelä-Suomessa. Hän pysyi voimakkaana taustavaikuttajana koko Lapuan liikkeen olemassaolon ajan.^lähde?

Leinosen johtama maltillinen laillisuuslinjan Suomen Lukko toimi maaliskuusta lokakuuhun 1930, mutta se ajautui sivuraiteille kansanliikkeestä pian perustamisensa jälkeen, suoran toiminnan alettua. Alun perin Suomen Lukko oli tarkoitettu kommunisminvastaiseksi kattojärjestöksi. Lukko kuitenkin toimi itsenäisenä kommunisminvastaisena organisaationa ja sillä oli jalansijaa Suomen eri maakunnissa, vaikka Lapualla Kosolan ympärille oli muodostunut oma johtonsa. Kosolan oma johto syntyi Työn Äänen moukaroinnin (28.3.1930) ja Vaasan mellakan jälkeen (4.6.1930). Kesällä 1930 syntyi niin sanottu Lapuan triumviraatti eli kansanliikkeen kolmijohto, johon kuuluivat Vihtori Kosolan lisäksi pankinjohtaja Iivari Koivisto ja Vihtori Herttua. K. R. Kareksen vaikutusvalta liikkeessä kasvoi talonpoikaismarssin jälkeen (7.7.1930) ja syksyllä hän kuului aktiivisesti johtoon ja paikkansa valokuvissa Koiviston, Kosolan, ja Herttuan rinnalla. Kareksen valinta kertoi jossain määrin radikaalin siiven vallan kasvusta.

Lapuan liikkeessä oli paljon organisaattoreita, jotka toteuttivat lapualaistoimintaa käytännössä. Näistä organisaattoreista tunnetuimmat lienevät Heikki Castrén, luutnantti Artturi Vuorimaa ja Etsivän Keskuspoliisin (EK) entinen etsivä Kosti-Paavo Eerolainen. Kaksi jälkimmäistä edustivat liikkeen jyrkkää siipeä. Eerolainen muokkasi Aktivisti-lehdestä radikaalisiiven kannattajan toimiessaan lehdessä toimittajana ja entuudestaan hänet tunnettiin kovana muiluttajana. Myöhemmin radikaalin siiven tunnetuksi edustajaksi nousi everstiluutnantti Paavo Susitaival, Repolan nimismiehen Bobi Sivénin isoveli. Susitaival toimi Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin piiripäällikkönä ja hänen tiedetään ottaneen osaa Lapuan liikkeen toimintaan ainakin jo talonpoikaismarssin aikaan. Sittemmin Susitaival oli mukana radikaalin Lapuan Liikkeen loppuvaiheissa ja Mäntsälän kapinan johdossa.

Marraskuun 1930 lopulla kansanliike organisoitui järjestöksi, jolloin sen johdon määrittely tuli hieman helpommaksi. Uusi johtava nimi oli valtakunnan politiikasta sivuraiteille Ståhlbergin kyyditysjupakassa jäänyt Kurt Martti Wallenius, josta tuli järjestön pääsihteeri. Samoin elinkeinoelämän johtohenkilöiden, kuten Rafael Haarlan ja Petter Forsströmin merkitys kasvoi järjestön sponsoreina. Järjestössä esille nousi entistä enemmän myös Hilja "Hurja-Hilja" Riipinen, joka oli tunnettu radikaaleista mielipiteistään.

Lapuan Liikkeen pää-äänenkannattaja Aktivistin joulunumerossa vuodelta 1930 liikkeen johtomiehiksi laskettiin:

• maanviljelijä K. V. Huhtala
• maanviljelijä ja herännäisjohtaja Vihtori Herttua
• pankinjohtaja Yrjö Nikula
• maanviljelijä Vihtori Kosola
• jääkärimajuri Gunnar von Hertzen
• jääkärivääpeli Antti Isotalo
• maanviljelijä Matti Malkamäki
• maanviljelijä Erkki Perheentupa
• jääkärieverstiluutnantti P. A. Autti
• maanviljelijä Juho (Jussi) Tala
• kapteeni Torsten Hedman
• Lapuan kirkkoherra, asessori K. R. Kares

Myöhemmin Mäntsälän kapinaan syylliseksi katsottujen perusteella voidaan myös päätellä järjestön johtohenkilöitä. Nämä henkilöt tosin edustivat Lapuan liikkeen viimeistä radikaalia vaihetta. Mäntsälän kapinan (27.2.-6.3.1932) suurimmiksi vastuuhenkilöiksi katsottiin:

• Vihtori Kosola (maanviljelijä ja talonpoika, Lapuan Liikkeen johtaja)
• Kurt Martti Wallenius (kenraalimajuri, Lapuan Liikkeen pääsihteeri)
• Arne Somersalo (everstiluutnantti, Ajan Sana-lehden päätoimittaja, Suomen Ilmavoimien entinen komentaja)
• Paavo Susitaival (everstiluutnantti, Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirin piiripäällikkö)
• Artturi Vuorimaa (luutnantti, Mäntsälän kapinan operatiivinen päällikkö)
• Arvo Lindh (Kokkolan entinen kaupunginviskaali, Lapuan liikkeen rahastonhoitaja)
• Rafael Haarla (kauppaneuvos, Lapuan Liikkeen taloudellinen tukija)
• Walde Sario (johtaja, Mäntsälän kapinajohtaja ja Lapuan liikkeen johtohenkilö Walleniuksen ja Kosolan rinnalla)

Professori Juha Siltala on maininnut johtaviksi isku- ja kyyditysetappimiehiksi sekä organisaattoreiksi seuraavat Lapuan liikkeen aktiivit: (Suluissa on paikkakunta, jonka iskujoukon johtohahmo ja organisaattori kyseinen henkilö oli.)

• pankinjohtaja Yrjö Nikula (Lapua)
• jääkärikapteeni Anton Eonsuu (Lapua)
• talonpoika Jussi Muilu (Lapua)
• talonpoika Jaakko Muilu (Lapua)
• varatuomari Ilmari Talvitie (Ilmajoki)
• liikemies Arvo Sihto (Ilmajoki)
• Etsivän Keskuspoliisin etsivä Kosti-Paavo Eerolainen (Kokkola)
• toimitussihteeri Vilho Viita (Kokkola)
• kapteeni Eino A. Laitakari (Turku)
• Paavo Markkula (Loimaa)
• Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja, talonpoika Erkki Perheentupa (Loimaa)
• johtaja Ahto Sippola (Helsinki)
• aktivisti, maanviljelijä Toivo Pohjala (Porin seutu)
• Vapaussodan Rintamamiesten Liiton puheenjohtaja Eino Haarla (Tampere)
• Vapaussodan Rintamamiesten Liiton sihteeri, toimittaja Eero Rekola (Tampere)
• Kainuun suojeluskuntapiirin päällikkö majuri Pauli Kontio (Kajaani)
• Etsivän Keskuspoliisin etsivä, Kajaanin Puutavara Oy:n järjestyspäällikkö Albin Tolonen (Kajaani)
• pankinjohtaja Isak Kaitera (Oulu)
• entinen Yhtymä Vientirauhan pääasiamies, majatalonomistaja Ilmari Takkala (Karstula)
• entinen Voimaliiton aktiivi, aktivisti, majatalonpitäjä Einar Sarlin (Viitasaari)
• aktivisti, talonpoika Paavo Jauhiainen (Kiuruvesi)
• eläinlääkäri Aaro Hokkanen (Leppävirta)
• Joensuun suojeluskuntapiirin esikunnan jäsen, apteekkari Karl Mannelin (Joensuu)
• Nurmeksen suojeluskunnan perustaja, heimosotien organisaattori, piiriesikunnan jäsen, apteekkari Matti Calonius (Nurmes)