Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Keskiajalta vuoteen 1803 Kurpfalz oli yksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan vaaliruhtinaskunnista. Sen alueeseen kuului myös laajoja alueita Reinjoen länsipuolella nykyisessä Rheinland-Pfalzin osavaltiossa sekä Oberpfalzin maakunta Baijerissa. Kurpfalzin hallitsijoilla, Reinin pfalzkreiveillä (saks.Pfalzgraf bei Rhein), oli vaaliruhtinaan arvo, eli he saivat osallistua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin vaaleihin. Vaaliruhtinaiden (saks.Kurfürst) tittelistä juontuu myös Kurpfalzin nimi, sillä se on lyhenne nimestä Kurfürstentum Pfalz eli ”Pfalzin vaaliruhtinaskunta”.
Nykyisin Kurpfalz-nimeä käytetään epävirallisena nimityksenä historiallisen Kurpfalzin nykyään Baden-Württembergiin kuuluvista Reinjoen itäpuolisista osista, eli Mannheimia ja Heidelbergiä ympäröivistä seuduista. Historiallista Kurpfalzin aluetta vastaa nykyään osapuilleen niin sanottu Rein-Neckar-kolmio.
Historia
Heidelbergin linna oli lähes 500 vuotta Kurpfalzin vaaliruhtinaiden residenssinä.
Vuonna 1156 keisari Fredrik I Barbarossa nimitti velipuolensa Konrad von Staufenin Reinin pfalzkreiviksi. Pfalzkreivit olivat alun perin keisarillisia viranhaltijoita, jotka hallitsivat Pfalzia eli linnaa, jossa keisari piti ajoittain hovia, ja siihen liittyviä läänityksiä. Ajan mittaan Reinin pfalzkreivikunnasta kehittyi suurempi territorio ja yksi pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluvista valtioista.
Vuodesta 1214 alkaen Wittelsbachin suku hallitsi Reinin pfalzkreivikuntaa. Pavian sopimuksessa Wittelsbachin suvun hallitsema alue jaettiin 1329 suvun pfalzilaisen ja baijerilaisen linjan välillä. Sopimuksessa sovittiin, että oikeus osallistua kuninkaan vaaleihin (saks.Kur) vaihtelisi näiden kahden linjan välillä, mutta kun 1356 vaaliruhtinaiden määrä virallistettiin, titteli siirtyi yksinomaan Reinin pfalzikreiveille. Vaaliruhtinaan arvon ansiosta he kuuluivat nyt Saksan vaikutusvaltaisimpiin hallitsijoihin. Heidän hallitsemaa aluetta alettiin kutsua Pfalzin vaaliruhtinaskunnaksi eli Kurpfalziksi.
Aluksi pfalzkreiveillä ei ollut pysyvää residenssiä, vaan he hallitsivat keskiaikaisten saksalaisruhtinaiden tapaan matkustaen alueellaan paikasta toiseen. Kun tästä käytännöstä alettiin luopua 1300-luvulla, Heidelbergin linnasta tuli vaaliruhtinaiden residenssi.
Vuonna 1685 vaaliruhtinas Kaarle II:n kuoltua vailla perillisiä vaaliruhtinaan arvo siirtyi Wittelsbachin suvun eräälle katoliselle sivuhaaralle. Ranskan kuninkaan Ludvig XIV esittämät perintövaatimukset johtivat yhdeksänvuotiseen sotaan eli Augsburgin liigan sotaan (1688–1697), jonka yhteydessä ranskalaiset tuhosivat suuria osia Kurpfalzista (ns. toinen Pfalzin hävitys). Sodan jälkeen vaaliruhtinas Kaarle III Filip päätti vuonna 1720 siirtää Kurpfalzin pääkaupungin tuhoutuneesta Heidelbergistä Mannheimiin, minne hän rakennutti komean uuden barokkilinnan. Vuonna 1777 Baijerin vaaliruhtinaat, jotka myös kuuluivat Wittelsbachin sukuun, kuolivat sukupuuttoon ja Kurpfalzin hallitsija Kaarle Teodor peri Baijerin, hallitsi nyt kumpaakin ruhtinaskuntaa personaaliunionissa ja siirsi residenssinsä Müncheniin.
Ranskan vallankumoussodissa ranskalaiset valloittivat Kurpfalzin Reinin länsipuoliset osat. Vuonna 1803 sitten Kurpfalzin vaaliruhtinaskunta lakkautettiin kokonaan. Kurpfalzin Reinin itäpuolisista osista tuli osa Badenin suurherttuakuntaa, mistä johtuu, että ne kuuluvat nykyäänkin Baden-Württembergin osavaltioon. Joen länsipuolella sijaitsevat osat siirtyivät 1815 Wienin kongressissa Baijerin alaisiksi, nykyään ne ovat osa Rheinland-Pfalzin osavaltiota. Kurpfalzin historia omana valtionaan loppui siis tähän, mutta nimi on pysynyt tähän päivään asti käytössä epävirallisena nimityksenä Mannheimin ja Heidelbergin seudusta.
.svg)
-DE.svg)
.svg){kind=small}
