Kuningasrapu[1] (Paralithodes camtschaticus) on suurikokoinen kylmien merten äyriäinen. Sen alkuperäinen esiintymisalue on Tyynessämeressä, mutta ihmisen siirtämänä se elää nykyisin vieraslajina myös EuroopanBarentsinmeressä. Myös nimeä kamtsatkanrapu on joskus käytetty.[2]
Kuningasrapu on suurimpia tunnettuja niveljalkaislajeja. Se voi kasvaa yli 10 kg:n painoiseksi, mutta harvoin ylittää 8 kilon rajan.[3] Selkäkilpi voi kasvaa 23 cm leveäksi,[3] ja raajojen kärkiväli voi olla puolitoista metriä.[4] Useimmat pyydetyt yksilöt ovat kuitenkin 3–4 kilogramman painoisia. Ulkoisesti kuningasrapu muistuttaa lähinnä taskurapuja, mutta kuuluu kuitenkin itse asiassa erakkorapujen osalahkoon.
Kuningasravun selkäkilpi ja raajat ovat vahvojen piikkien peittämä; selkäkilvessä niitä on 33 kappaletta. Pää ja keskiruumis ovat yhteenkasvaneet, pyrstö on viuhkamainen ja kääntynyt ruumiin alle. Kymmenjalkaisiin kuuluvalla kuningasravulla on keskiruumiissa viisi raajaparia, joista kuitenkin vain neljä on kookkaita. Etumaisessa on sakset, oikeanpuoleinen yleensä vasenta suurempi. Kolme seuraavaa ovat kookkaita kävelyraajoja. Viimeinen raajapari on piilossa ruumiin alla ja se on erikoistunut naarailla hedelmöittyneiden munien puhtaanapitoon ja koirailla parittelutarkoitukseen.[4] Koiraat ovat naaraita kookkaampia,[4] ja kuningasrapujen pyynti keskittyykin koirasyksilöihin.
Neuvostoliittolaiset siirsivät taloudellisesti arvokasta kuningasrapua 1960-luvulla Euroopan puolelle kalastuskohteeksi. Vuosina 1961–1969 BarentsinmerenKuolanvuonoon laskettiin Kamtšatkan länsirannikolta kerättyjä kuningasrapuja. Istukkaat käsittivät sekä toukkia, nuoria 1–3-vuotiaita yksilöitä että noin 2 600 lisääntymisikäistä 5–15-vuotiasta äyriäistä. Täältä kuningasrapu on levittäytynyt sekä itään Kuolan niemimaan rannikkoa Vienanmeren suulle ja Kaninin niemimaalle asti että länteen Norjan Barentsinmeren rannikolle.[1]
Norjassa kuningasrapu tavattiin ensi kertaa 1977. Se alkoi yleistyä 1992, ensin Varanginvuonossa.[1] Vuonna 1995 äyriäisiä tavattiin Tenovuonossa ja 2000-luvun alussa jo Nordkappin tienoilla.[1] Lajia pyydettiin alkuvuosina vain tutkimustarkoituksiin.
Kalastus ja käyttö
Suurin osa kuningasrapusaaliista pyydetään vielä lajin luonnollisella esiintymisalueella. Alaskassa vuoden 2008 saalis oli noin 9 miljoonaa kiloa ja arvo 85 miljoonaa dollaria.[5] Myyntiin kelpaavat vain alamitan täyttävät koiraat. Kuningasravun pyynti Alaskassa on saanut huomiota Hengenvaarallinen saalis -tosi-TV-sarjan myötä.
Norjassa kuningasravun kaupallinen pyynti aloitettiin vuonna 2002, ja siitä on tullut oleellinen elinkeino Finnmarkissa. Vuonna 2004 kalastajien kuningasrapumyynti oli 75 miljoonaa Norjan kruunua ja pyyntikiintiö 280 tonnia[3]. Vuodeksi 2013 esitetty pyyntikiintiö Nordkappin itäpuolisille alamitan täyttäville koirasravuille on 900 tonnia ja naaraille 50 tonnia.[3] Ravulla on kuitenkin myös haittavaikutuksia perinteisemmälle trooli-, verkko- ja siimakalastukselle, sillä se sotkee ja rikkoo pyydyksiä ja syö koukkupyydysten syöttejä.[1] Se myös muuttaa alkuperäisten pohjayhteisöjen rakennetta.[6] Norjassa tilanne on hallinnollisesti hankala, kun samaan aikaan pyritään hillitsemään haitallista vieraslajia ja edistämään siihen perustuvaa elinkeinoa. Venäjän puolella, jossa kanta on kymmenkertainen, kuningasrapu nähdään pelkästään siunauksena.[6]
Kuningasravun pyyntikausi Norjassa on marras-joulukuussa, jolloin ravunliha on kyllin hyvää markkinoitavaksi. Venäläiset pyytävät pidempään, maaliskuulle saakka. Norjassa pyydettyjen kuningasrapujen keskikoko on yli 4 kg, Alaskassa noin 3 kg. Rapuja pyydetään suurilla laatikkomallisilla merroilla. Koska suuri osa pyydetyistä äyriäisistä on ollut liian huonossa lihassa markkinointia varten, on Norjassa kokeiltu rapujen keinotekoista ruokkimista pyynnin jälkeen myyntikuntoon. Suuri osa Norjan kuningasrapusaaliista 2000-luvun alkupuolella myytiin Japaniin ja Yhdysvaltoihin.
Vuodesta 2004 kuningasravun pyynti Nordkappin länsipuolella on ollut säätelemätöntä. Tarkoituksena on ollut rajoittaa alkuperäiseen luontoon kuulumattoman vieraslajin leviämistä kauemmas Atlantin puolelle, ja leviämisen onkin havaittu hidastuneen.
Lähteet
↑ abcdefL. L. Jørgensen (2006) Paralithodes camtschaticus (Arkistoitu – Internet Archive). NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet (luettu 16.5.2009). (englanniksi)
↑Hyvärinen, Juha: Ruijan jättiravut, ihmeteltävää sukeltajallekin. Sukeltaja, 2010, nro 4, s. 32–33. Suomen Sukeltajaliitto ry. ISSN 1237-1688
