Taskuravut eli lyhytpyrstöiset ravut[1] (Brachyura) on kymmenjalkaisten lahkoon kuuluvien äyriäisten osalahko, josta tunnetaan noin 6 800 lajia, jotka on ryhmitelty 93 heimoon ja 38 yläheimoon[2]. Taskuravuilla on yleensä litteä kilpimäinen kuori. Taskuravun takaruumis (”pyrstö”) on taipuneena kuoren peittämän eturuumiin alle. Tämän pyrstön alla naaras kantaa kehittyviä muniaan. Takaruumiin leveydestä voi päätellä taskuravun sukupuolen. Koiraan takaruumis on kapea, ja sen uimaraajat ovat surkastuneet tai muuntuneet paritteluelimiksi.
Useimmat taskuravut elävät suolaisessa vedessä, mutta varsinkin trooppisilla alueilla on myös makean veden lajeja ja jopa maalla eläviä taskurapuja.
Itämeren pohjoisosissa ei esiinny luonnonvaraisesti lisääntyviä taskurapuja. Vuosittain Suomessa kuitenkin tavataan villasaksirapuja, jotka ovat kulkeutuneet lisääntymisalueiltaan suolaisemmista vesistä. Vuonna 2008 Turussa tavattiin ilmeisesti laivan mukana tullut yksittäinen rantataskurapu (Carcinus maenas). Vuosina 2009 ja 2010 Suomen rannikkovesissä on havaittu liejutaskurapuja (Rhithropanopeus harrisii).[3]
Kalastus ja käyttö
Taskurapuja pyydetään maailmassa ihmisravinnoksi vuosittain noin 1,5 miljoonaa tonnia, mikä on noin viidennes kaikesta äyriäispyynnistä ja -kasvatuksesta. Taloudellisesti tärkeitä lajeja, joiden pyyntimäärät ylittävät 20 000 tonnia, ovat muun muassa:
IsotaskurapuCancer pagurus on suuri eurooppalainen taskurapu, jonka esiintymisalue ulottuu Pohjois-Norjasta Pohjois-Afrikkaan ja Välimereen. Sen selkäkilpi voi olla 25 senttimetrin levyinen ja paino 3 kg. Vuosittain isotaskurapuja pyydetään noin 45 000 tonnia.
↑Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2127. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
