Hakusana ”erakkorapu” ohjaa tänne. Erakkorapu on myös lyhytelokuva vuodelta 1998.
Erakkoravut (Paguroidea) on kymmenjalkaisten lahkoon (Decapoda) kuuluva äyriäisten yläheimo. Joitakin erakkorapulajeja tavataan merten lisäksi myös kuivalla maalla. Kaiken kaikkiaan luonnossa esiintyy yli 550 erakkorapulajia, enimmäkseen maapallon lämpimillä alueilla.
Erakkorapu käyttää tunnusomaisesti pehmeän takaruumiinsa suojana jonkin toisen eläimen, kuten kotilon, kuorta.[2] Toisinaan erakkorapu saattaa valita takaruumiinsa suojaksi myös jonkin muun kovapintaisen elementin, esimerkiksi tyhjän tölkin. Kasvaessaan rapu vaihtaa kuorta ajoittain isompaan. Jotkut meressä elävät erakkoravut, kuten Välimeressä yleinen prideauxinerakkorapu (Pagurus prideaux), keräävät kuorensa päälle lisäsuojaksi Adamsia palliata -merivuokkoja.[3] Nämä kaksi elävät symbioosissa: merivuokko polttiaiselimineen lisää erakkoravun puolustuskykyä, ja toisaalta merivuokko saa osansa äyriäisen aterioista ja onnistuu liikkumaan.[4] Toisten erakkorapulajien kuorta taas peittävät sienieläimet.[4]
Erakkoravuilla on neljä kävelyraajaa, neljä pikkuraajaa, joilla kuori pysyy paikallaan, pieni saksi, iso saksi ja neljä tuntosarvea.[2] Erakkorapujen silmät ovat pienten tappien päässä.
Jos erakkorapu tuntee itsensä uhatuksi, se vetäytyy kuoreensa niin, että kuoren suun sulkee ravun iso saksi.
Erakkorapuja pidetään myös lemmikkeinä.[5] Vedessä elävät lajit pitävät akvaariota puhtaana. Sekä maalla että vedessä elävät lemmikkierakkoravut ovat yleensä pienikokoisia lajeja (2–6 cm).
Suurimmat erakkorapulajit saattavat kuitenkin kasvaa 30 senttimetrin mittaan. Pohjanmeressä yleinen bernhardinerakkorapu on noin 15-senttinen[6].
Katso myös
Lähteet
- ↑ Paguroidea Latreille, 1802 (Taksonomian lähde) WoRMS. Viitattu 27.9.2014.
- ↑ a b Hermit Crab Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.9.2014.
- ↑ Rantala, Risto―Turtia, Kaarina (toim.): Suuri suomalainen tietosanakirja| osa 1 a-lip, sivu 187 sana: erakkoravut| Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1988, ISBN 951-643-287-5 | (Viitattu 2.11.2024)
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 2 Otava 1961, palsta 1016
- ↑ Ravut Faunatar. Viitattu 27.9.2014.
- ↑ Iso tietosanakirja, osa 3 vuodelta 1932, palstat 391–392