Kristillisdemokraattien Helsingin piiri on yksi Kristillisdemokraattien viidestätoista piirijärjestöstä. Piiri vastaa Kristillisdemokraattien järjestö-, tiedotus- ja vaalitoiminnasta Helsingissä. Kristillisdemokraateilla on Helsingin kaupunginvaltuustossa yksi kaupunginvaltuutettu kaudella 2021-2025.[2]
Ylintä päätösvaltaa Helsingin Kristillisdemokraateissa käyttää piirikokous. Piirin puheenjohtajana toimii Markus Hekkala.[3]
Kristillisdemokraattien Helsingin piiri perustettiin 16. toukokuuta1960NNKY:n ravintolassa pidetyssä kokouksessa. Vasta perustettu toimi itsenäisesti nimellä Helsingin Kristillisdemokraatit r.y.. Yhdistyksellä oli samankaltainen tarkoitus, kuin kaksi vuotta aikaisemmin perustetulla SKL:llä. SKL kiinnostuikin uudesta yhdistyksestä nopeasti sen perustamisen jälkeen. SKL:n toivomuksesta yhdistys vaihtoi nimensä Helsingin Kristilliseksi Liitoksi syksyllä 1961 ja liittyi saman vuoden marraskuussa SKL:n ensimmäiseksi jäsenyhdistykseksi. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Liusvaara ja hallitukseen Paavo Luostarinen, Olavi Majlander, Tauno Marjala ja Eino Pinomaa.[4]
Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa yhdistys tuki kristillistä ryhmittymää nimeltä Puolueeton keskusta, jonka ehdokkaat olivat ei-sosialististen puolueiden listoilla kuudessa eri vaalipiirissä. Helsingistä ei vaaleissa saavutettu varsinaista paikkaa, mutta toimittaja Kai Antturi valittiin varalle.[4][5]
Mukaan vaalitoimintaan
Vuonna 1964 puolue osallistui kunnallisvaaleihin Helsingissä 12 henkilön ehdokaslistalla. Yhdistyksen vaalitunnustus oli kristillisen kodin ja yhteiskunnan puolesta. Puolue sai yhteensä 3 139 ääntä ja yhden paikan Helsingin kaupunginvaltuustoon. Puolueen ensimmäiseksi helsinkiläiseksi valtuustoedustajaksi valittiin rehtori Kerttu Vainikainen. Vainikainen liittyi ensimmäisen kautensa lopussa kokoomukseen.[6]
Vuonna 1965 Helsingissä järjestettiin pohjoismaisten kristillisten puolueiden kokous, johon Norjan ja Ruotsin puolueet lähettivät edustajansa.[5] 1960-luvun lopulle puolueen toiminta keskittyi lähes yksinomaan pääkaupunkiseudulla ja vuoden 1968 kunnallisvaaleissa Helsinki oli puolueen vahvinta tukialuetta. Puolue keräsi syksyn 1968 kunnallisvaaleissa 3 297 ääntä, joka oli yli puolet puolueen valtakunnallisesta äänisaaliista. Vaaleissa puolue kampanjoi kunnallisen asuntotuotannon ja kotihoidontuen puolesta. Vaalien jälkeen käynnistyi myös ajatus SKL:n rekisteröitymisestä puolueeksi.[7]
Vuonna 1970 piirin Olavi Majlander valittiin puolueen puheenjohtajaksi ja samana vuonna Helsinkiin perustettiin puolueen ensimmäinen nuorisojärjestö, Helsingin Nuoret. Helsingin piirin Lauri Melamies valittiin seuraavana vuonna perustetun valtakunnallisen nuorisojärjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa puolue sai 9 406 ääntä, mutta pääkaupungin oma edustaja jäi äänimäärän kaksinkertaistumisesta huolimatta saamatta. Saman vuoden kuntavaaliessa puolue sai edustajan jälleen kaupunginvaltuustoon, kun Majlander valittiin valtuutetuksi. Majlander luopui puolueen puheenjohtajuudesta vuoden 1973 puoluekokouksessa. Piirin Ilmari Helimäki valittiin samassa kokouksessa puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Vuoden 1975 eduskuntavaaleissa Majlander valittiin kansanedustajaksi.[8]
Lokakuussa 1975 Helsingin, Itä-Uudenmaan ja Pohjanmaan ruotsinkieliset paikallisosastot yhdistivät voimansa ja perustivat puolueen ruotsinkielisen erityisjärjestön. Järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Asser Stenbäck Helsingistä.[9]
Vuoden 1979 eduskuntavaaleissa Helsingistä valittiin kansanedustajaksi Asser Stenbäck, joka toimi tehtävässä vuoteen 1983 saakka.[10] Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Helsingistä valittiin kansanedustajaksi eduskuntasihteeri Eeva-Liisa Moilanen. Moilanen toimi kansanedustajana vuoteen 1995 asti.[11]
1980- ja 1990-luvun taitteessa käytiin vuosia kestänyttä poliittista kädenvääntöä Jakomäessä sijainneen Helsingin kristillisen koulun kohtalosta. Kristityn Vastuu-lehdessä otettiin tiukasti kantaa kristillisen koulun puolesta. Maaliskuussa 1993 Helsingin kaupunginvaltuusto lopulta hyväksyi Helsingin Kristillisen koulun peruskoulua korvaavaksi kouluksi. Äänestyksessä koulun puolesta äänestivät kaikki perinteiset ei-sosialistiset ryhmät ja yksi vasemmistoliiton edustaja.[12]
Kristillisdemokraattinen piiri
Vuoden 2001 puoluekokouksessa puolueen nimi muutettiin Suomen Kristillisdemokraateiksi ja samalla piirijärjestöjen nimet muutettiin uutta linjaa, kristillisdemokratiaa, korostavaksi. Vuosituhannen vaihtessa puolueella oli vahvaa maahanmuuttajatyötä, jonka seurauksena puolue sai monissa vaaliessa eniten maahanmuuttajaehdokkaita.kenen mukaan? Helsingissä maahanmuuttajaehdokas valittiin varavaltuutetuksi vuoden 2000 kuntavaaleissa. Vuonna 2004 Helsinkiin perustettiin englanninkielinen osasto sekä vuonna 2006 venäjänkielinen osasto.[13]
Suomen Kristillisdemokraatit r.p.: Vakaumuksena välittäminen - Med hjärta i politiken. (SKL 1958 / 2008 KD) Helsinki: KD-Mediat Oy, 2008. ISBN 978-952-67038-0-0
_logo_2022.svg){kind=logo}
