Korisliiga on miesten koripallon pääsarja Suomessa. Miesten pääsarjaa on pelattu Korisliiga-nimellä kaudesta 2005–2006 lähtien. Kaudella 2004–2005 sarjasta käytettiin sen pääsponsorin mukaan nimeä Sparliiga. Kaudet 1999–2004 sarjaa pelattiin nimellä SM-koris ja tätä ennen sarjasta on käytetty nimeä miesten koripallon SM-sarja.
Miesten koripallon Suomen mestaruudesta on pelattu vuodesta 1939 lähtien, jolloin mestaruuden voitti YlioppilaskoripalloilijatHelsingistä. Eniten Suomen mestaruuksia (kaikkiaan 14) on voittanut Pantterit.
Urheilusanomien tammikuussa 2015 julkaiseman artikkelin mukaan Korisliiga on Euroopan 15. paras kansallinen pääsarja.[1]
Suomen Koripalloliitto kokosi keväällä 1939 kahdentoista joukkueen sisäsarjan kilpailemaan ensimmäistä kertaa koripallon miesten Suomen-mestaruudesta. Ensimmäisellä kaudella mukana oli kahdeksan joukkuetta pääkaupunkiseudulta, kaksi joukkuetta Kotkan seudulta sekä kaksi joukkuetta Viipurista.[2] SM-historian ensimmäiset pisteet teki Eiran Kisa-VeikkojenKaarlo Einiö.[3] Sarjajärjestelmänä ensimmäisellä kaudella oli kahden häviön cup, josta loppusarjaan pääsi mukaan neljä parasta joukkuetta. Kauden ottelut pelattiin maalis-huhtikuun aikana. Loppuotteluun selviytyivät Eiran Kisa-Veikot sekä Ylioppilaskoripalloilijoiden ykkösjoukkue. Kisa-Veikot kuitenkin luovuttivat ottelun, koska jalkapallosarjat olivat jo ehtineet jo alkaa ja samat miehet edustivat seuraa myös jalkapallossa. Historian ensimmäisen Suomen-mestaruuden voitti siis Ylioppilaskoripalloilijat.[2]
Toista kertaa Suomen-mestaruudesta pelattiin syksyllä 1940. Tämä oli ensimmäinen varsinainen koripallon mestaruussarja, sillä ensimmäistä kertaa sarjan kaikki kahdeksan joukkuetta kohtasivat toisensa kertaalleen. Mestaruussarjan otteluita otettiin myös juuri perustetun vedonlyöntitoimisto Oy Tippaustoimisto Ab:n (myöh. Veikkaus Oy) vetokohteiksi. Koripallon suosio Suomessa kasvoikin vedonlyönnin ansiosta huomattavasti. Sarjan voittajaksi ylsi vuonna 1940 Eiran Kisa-Veikot, joka sai samalla ensimmäistä kertaa Oy Perkko Ab:n lahjoittaman karhunkuvioin koristellun kiertopalkinnon. Kiertopalkinnon perusteella mestaruussarjaa alettiin kutsua myös Karhunpokaalisarjaksi. Vuosien 1940 ja 1941 mestaruussarjoissa kaikki kahdeksan joukkuetta olivat helsinkiläisiä, lisäksi mukana oli myös armeijan joukko-osastoja. Vuoden 1941 mestaruussarjan voittikin Kadettikoulun joukkue. Vuoden 1941 alussa Koripalloliitto asetti mestaruussarjaan koripallon nykytilanteeseen nähden erikoisen rajoituksen, sillä rajoituksen mukaan sarjaa eivät saaneet pelata pelaajat, joiden pituus ylitti 190 senttimetriä.[2]
Jatkosodan jälkeen
Jatkosodan takia koripallon SM-sarja jäi pelaamatta vuosina 1942 ja 1943. Urheilujärjestöt pyrkivät pitämään kuitenkin toimintaa yllä vaikeinakin aikoina henkisen terveyden ylläpitämiseksi. Suomen Koripalloliitto oli sotavuosien yksi aktiivisimmista urheilujärjestöistä ja SM-sarjan sijaan sotavuosina koripalloa pelattiinkin niin sanotussa sotasarjassa, jonka otteluita löytyi myös veikkauslistalta.[2]
Sotavuosien jälkeen SM-sarja pääsi kolmen vuoden tauon jälkeen käyntiin syksyllä 1944, jolloin seitsemän joukkueen yksinkertaisen sarjan voitti helsinkiläinen Kiri-Veikot. Samana vuonna pelattiin ensimmäistä kertaa myös naisten Suomen-mestaruudesta, jonka vei nimiinsä Helsingin Tarmo. Koripalloliitto oli tehnyt yhteistyötä jo monen vuoden ajan Työväen Urheiluliiton kanssa ja liitot järjestivätkin vuosina 1945 ja 1946 yhteisen Suomen-mestaruussarjan. Vuonna 1945 SM-sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta, joista voiton vei Kiri-Veikot. Seuraavana vuonna sarjassa pelasi kymmenen joukkuetta, joista Suomen-mestaruuden voitti Helsingin NMKY.[2]
Suomen Koripalloliitto liittyi vuonna 1946 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon. Tämän johdosta TUL katkaisi kahdeksan vuotta kestäneen yhteistyösopimuksensa Koripalloliiton kanssa. Koripalloliitto kirjoitti kuitenkin huhtikuussa 1947 uuden liittokohtaisen yhteistyösopimuksen TUL:n kanssa ja liitot sopivat, että vuoden 1947 Suomen-mestari ratkaistaan kummankin liiton sisäisten mestareiden keskinäisessä ottelussa. Suomen-mestaruuden voitti SKL:n sarjassa pelannut Helsingin NMKY voittamalla finaalissa TUL:n mestarin Työväen Maila-Pojat.[2]
Televisiointi
Elokuussa 2020 Suomen Koripalloliitto ja Nelonen Media solmivat monivuotisen sopimuksen Korisliigan ja kaiken muut suomalaisen aikuiskoripallon televisioinnista Ruutu suoratoistopalvelussa. Sopimusken ensimmäisellä kaudella 2020-21 näytetään yli 900 koripallo-ottelua. Pääsarjat toteutetaan monikameratuotannoilla kuvattuna sekä selostettuna.[4]
Kesäkuussa 2015 Suomen Koripalloliitto ja Elisa tiedottivat 3+1-vuotisesta yhteistyösopimuksesta, jonka mukaisesti Elisa Viihde -palvelu lähettää Korisliigan kaikki runkosarja- ja pudotuspeliottelut maailmanlaajuisesti. Otteluiden katselu myös mobiililaitteilla on mahdollista. Lähetystekniikassa hyödynnetään areenoiden edelliskaudella asennettuja automaattikameroita.[5]
Lokakuussa 2014 Korisliiga ja seurat aloittivat kolmivuotisena projektina kaikkien Korisliigaotteluiden suoratoiston KorisliigaTV:n välityksellä. Ottelut olivat katsottavissa ympäri maailman. Kameratuotanto tapahtui vastaavaa palvelua muun muassa Euroliigaan tuottavan belgialaisyrityksen avulla, ja jakelualustan tuotti suomalaisyritys. Palvelu tuotettiin liikkeen tunnistavien automaattikameroiden avulla. Lisäksi KorisliigaTV tuotti koosteet otteluista, valmentajahaastattelut sekä reaaliaikaisia huippuhetkiä otteluista. Kaikkia otteluita ei selostettu. KorisliigaTV oli maksullinen, ja katseluoikeuksia pystyi ostamaan runkosarjassa joko yksittäisiin otteluihin, tietyn joukkueen kaikkiin otteluihin tai kaikkien joukkueiden kaikkiin otteluihin. Pudotuspeleistä KorisliigaTV näytti, osin muuta kautta televisioitavien ottelujen vuoksi, 12–31 ottelua.[6][7] KorisliigaTV:n lisäksi Yleisradio esitti Korisliiga-otteluita Urheiluviikonloppu-lähetyksissään.[8]Urheilusanomat esitti otteluita tilaajilleen viikoittain,[9] ja VeikkausTV lähetti muutamia otteluita.
