Kirka keikalla on suomalaislaulajaKirkan vuonna 1969 julkaistu esikoisalbumi ja samalla ensimmäinen Suomessa tehty livealbumi. Albumi äänitettiin HelsinginKulttuuritalolla sijainneessa levy-yhtiö Scandian studiossa, jonne oli kutsuttu yleisöksi Kirkan ihailijakerhon jäseniä.
Kirka palasi albumilla musiikillisille juurilleen popiskelmää edustaneiden singlejen jälkeen. Levyllä on enimmäkseen englanniksi laulettua rock and rollia ja soulia, joista poikkeaa suomenkielinen hittisikermä. Kirkaa säestää hänen The Islanders -taustayhtyeensä, jota täydentää saksofonisti Paroni Paakkunainen. Joissain kappaleissa sitä avustavat vielä trumpetisti Jörgen Petersen ja lyömäsoittaja Christian Schwindt.
Kirka keikalla nousi kuukausittain ilmestyvän Mitä Suomi soittaa -listan kärkeen neljän kuukauden ajaksi. Albumi julkaistiin uudelleen vuonna 1985 nimellä Live ’68. Ensimmäinen CD-versio ilmestyi 2007. Albumilta julkaistiin single ”Bama Lama Bama Loo” / ”I Can’t Stop Loving You”, joka ei saavuttanut listasijoituksia.
Kirka oli saavuttanut 1960-luvun lopulla menestystä kappaleillaan ”Hetki lyö”, ”Leijat” ja ”Ehkä suukon antaa saan” ja noussut yhdeksi Suomen suosituimmista miesartisteista. Levy-yhtiö Scandia-Musiikki ryhtyi sen myötä suunnittelemaan hänen ensimmäistä albumiaan. Scandiassa työskennelleen Harry Orvomaan ja Suosikki-lehden päätoimittaja Jyrki Hämäläisen ideoimana levystä päätettiin tehdä ensimmäinen Suomessa äänitetty livealbumi[4]. Työstöön osallistuivat myös Jaakko Salo ja äänityksiä valvonut Esko Linnavalli.[5]
Kirka keikalla oli kunnianhimoinen hanke etenkin siksi, että livealbumien maine oli 1960-luvun puolivälistä lähtien kärsinyt, koska niistä joillekin oli tapana lisätä keinotekoisesti yleisön ääntä. Aitojen liveäänitysten ongelmana oli puolestaan vaatimaton äänitys- ja nauhankäsittelytekniikka.[4]
Kirka keikalla äänitettiin 13. helmikuuta 1969 Helsingin Kulttuuritalon kellarissa sijainneessa Scandian studiossa. Aiemmin elokuvateatterina toiminutta studiota kutsuttiin myös Alppistudioksi.[6][7] Yleisöksi haluttiin varmasti Kirkan musiikin päälle ymmärtäviä, joten studioon kutsuttiin Kirkan fanikerhon jäsenet.[4] Tilaisuuden järjestäjät joutuivat ongelmiin, kun paikalle saapui noin 800 klubilaista, eivätkä kaikki mahtuneet sisään. Yleisöä yritettiin vaihtaa settien välillä, mutta sisään päässeet eivät suostuneet poistumaan. Kirkan mukaan tilanne muodostui niin uhkaavaksi, että hetken aikaa harkittiin poliisin kutsumista paikalle.[5]
Esiintymisen juonsi Kirkan ystäväpiiriin kuulunut Jyrki Hämäläinen, joka painotti yleisölle, että aidon tunnelman luomiseksi sen toivotaan pitävän ääntä oikeissa kohdissa eli pääasiassa kappaleiden välissä. Kirkan ja taustayhtye The Islandersinroudarit näyttivät yleisölle ohjeita pahvikylteistä, joissa luki isoilla kirjaimilla ”huutoa” ja ”hiljaa”.[6]
Konsertti kesti noin kaksi tuntia.[8] Islandersin kosketinsoittaja Seppo Hovi on muistellut, että yksi tai kaksi kappaletta esitettiin myös toisen kerran.[9] Kirka ja muusikot palasivat studiolle vielä seuraavana päivänä tekemään paikkaus- ja täydennysäänityksiä.[8]
Musiikki
Tyyli
Kirka keikalla -albumilla Kirka pääsi nykyaikaisten popiskelmien levyttämisen jälkeen laulamaan rock and rollia ja soulia ja siten palaamaan musiikillisille juurilleen.[7] Seppo Hovi on todennut, että ensimmäisellä albumillaan Kirka sai esittää sellaista musiikkia, mitä Scandia ei antanut hänen levyttää singleilleen. Albumilla on enimmäkseen Kirkan omia afroamerikkalaisen musiikin suosikkeja englanniksi laulettuina. Islandersin muusikoiden yleinen mielipide albumin valmistuttua oli, että se onnistui tallentamaan Kirkan ominaisuudet esiintyjänä.[8]
Levylle kaiverrettiin mahdollisimman paljon materiaalia äänenlaadun kärsimättä,[12] ja mukana on yhteensä 12 kappaletta.[11] Ne ovat Kirkan ja Islandersin tyypillistä keikkaohjelmistoa, jota he olivat esittäneet ahkerasti kevään ja kesän 1968 aikana.[13]
Levy alkaa Jyrki Hämäläisen juonnolla, jossa hän luettelee Kirkan hittikappaleita ja yhtye vastaa siihen lyhyellä soitolla.[14] Aloitus on lainattu James Brownin albumilta Live at the Apollo.[15] Varsinainen avauskappale ”Get Ready” on lainattu The Temptationsilta, ja se soitetaan nopealla tempolla. Sitä seuraa ”I’ll Go Crazy”, jossa Kirka venyttää ääntään. Ray Charlesin levyttämä ”Georgia on My Mind” on puolestaan rauhallinen viisiminuuttinen esitys, jonka soolo-osuudessa kuullaan jazz-vaikutteita. Alkujaan Sam & Daven levyttämän kappaleen ”Hold On, I’m Coming” Kirka omistaa esittelypuheessaan Tom Jonesille. ”It’s a Man’s Man’s Man’s World” on versio James Brownin kappaleesta, johon on lisätty huilu. Albumin avauspuolisko päättyy hittisikermään, jossa kuullaan kappaleet ”Hetki lyö”, ”Leijat”, ”Ehkä suukon antaa saan” ja ”Viimeiseen mieheen”.[16]
Kääntöpuolen ensimmäinen kappale on Ray Charlesin tuotannosta poimittu ”I Can’t Stop Loving You”. Charlesin versio yhdistelee countrya ja soulia, mutta Kirkalle se sovitettiin rajummaksi. Suoraviivainen rock and roll ”Bama Lama Bama Loo” oli nuoren Kirkan keikkabravuuri, jota hän oli jo tuolloin esittänyt urallaan satoja kertoja. Kappale on alkujaan Little Richardin paluuhitti vuodelta 1963. ”Take a Heart” on brittiyhtye The Renegadesin tuotannosta löydetty laulu, joka on tunnelmaltaan uhkaava, epätoivoinen ja aneleva. ”Good Golly, Miss Molly” on sekin Little Richardin materiaalia, kun taas ”I’ll Never Fall in Love Again” on balladi, jota oli esitetty keikoilla viimeisen kahden vuoden ajan. Päätöskappaleena kuullaan yleisönhuudatuksia sisältävä Ray Charlesin ”What’d I Say”, joka kestää yli kuusi minuuttia.[17]
Kansitaide
Albumin kannessa on Olavi Kaskisuon ottama valokuva Kirkasta. Kuva ei ole todellisuudessa peräisin konserttitilanteesta.[18] Takakannessa on Jyrki Hämäläisen kirjoittama saateteksti.[11]
»Tämä lp-levy ei ole mikään tavallinen long-play. Tämä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen musiikillinen muisto hetkistä, jolloin Kirka lauloi melkein sielunsa ulos omalle yleisölleen konsertissa Kulttuuritalossa Scandian studiossa. Kirka Babitzin sellaisena kuin Te hänet haluatte: herkkänä, tunteikkaana, eläimellisenä ja räjähtävänä...» (Ote Jyrki Hämäläisen tekstistä takakannessa.[11])
Hämäläinen kirjoitti takakanteen esittelyn Islandersin muusikoista, mutta se korvattiin viime hetkellä[7] Kirkan ”iltapalapaikaksi” mainostetun Hotelli Tornin espanjalaisen ravintolan ruokaresepteillä.[19] Kirkan sijaan Tornissa ruokaili Harry Orvomaa, joka ilmaisten aterioiden vastikkeeksi keksi tarjota ravintolalle mainostilan.[20]Intro-lehti kritisoi ratkaisua kesäkuun 1969 numeronsa levyarvostelussa kirjoittaen: ”Vähemmän kauniita kukkasia voisi antaa pussin suunnittelijalle”.[19]
Julkaisu ja vastaanotto
Myynti ja painokset
Albumi julkaistiin vuonna 1985 uudelleen nimellä Live ’68.
Scandia julkaisi Kirka keikalla -albumin helmikuussa 1969.[2] Seuraavassa kuussa se nousi suoraan Mitä Suomi soittaa -listan ykköseksi, ja se piti kuukausittain ilmestyvän listan kärkitilaa hallussaan yhtämittaisesti kesäkuuhun asti, jolloin sen ohitti Tom Jonesin levy This Is Tom Jones. Kymmenen myydyimmän albumin joukossa Kirka keikalla nähtiin vielä lokakuussa.[21]Ilta-Sanomien listalla albumi nousi maaliskuun lopulla toiseksi, ja Stump-lehden lukijoiden suosikkilistalla se oli maaliskuussa kolmantena ja huhtikuussa ykkösenä. Suosikin listalla Kirka keikalla oli kärjessä heinäkuuhun asti, kunnes This Is Tom Jones ohitti sen.[14]
Albumin ensimmäinen uusintapainos ilmestyi 1973 Scandian julkaisemana.[22] Sama yhtiö julkaisi albumin vuonna 1985 eri kansikuvalla ja nimellä Live ’68. Se ilmestyi vinyylilevyn lisäksi nyt myös C-kasettina. Ensimmäisen CD-version julkaisi vuonna 2007 Warner Music Finland. Vuonna 2021 ilmestyi uusi vinyylipainos Lipposen levyn ja kasetin julkaisemana.[23]
Arvioita
Kriitikot suhtautuivat albumiin sen ilmestyessä varauksellisesti. Sitä arvosteltiin puolitiehen jääneeksi, ja Kirkan sanottiin esiintyvän jäykän yhtyeen ja käskystä käsiään taputtavan yleisön edessä. Osa kriitikoista koki, ettei esitys ollut aito eikä spontaani, vaan levy-yhtiön ohjailema ja kaukana Kirkan normaalisti synnyttämästä aidosta hurmiosta. Etelä-Suomen Sanomien Timo Varhama ylisti Kirkaa maaliskuun 1969 lopun arviossaan, mutta hän kirjoitti myös, että ”harhauttavassa ulkokuoressa jää kiusaamaan se, että kaikki on liian täsmällistä”. Voimakkaampaa kritiikkiä jakoi Stump vuoden 1969 kolmosnumerossaan. Lehti nimitti albumin molempia sivuja puolivalmiiksi, ja se näki levyn ainoaksi valopilkuksi Kirkan, ”joka pyrkii lähemmäksi kuulijoitaan keikkaohjelmistostaan valituilla kappaleillaan”. Sen sijaan taustayhtye Islandersin soittoa kritisoitiin kaoottiseksi, ja eniten arvostelua kohtasivat basisti ja etenkin rumpali. Myös Jyrki Hämäläisen välikuulutuksia pidettiin ontuvina.[24]
Esko Lehtosen teoksessa Suomalaisen rockin tietosanakirja (1983) sanotaan, että ”albumilla on melkoisen kovia piisejä” ja että sitä ”voidaan hyvällä syyllä pitää hänen parhaanaan (albumina) yhä vieläkin”.[25] Musiikkitoimittaja Jake Nyman kirjoittaa teoksessaan Onnenpäivät 2 (1995), että Kirka keikalla -albumi on ”sisältönsä puolesta erittäin kunnianhimoinen ja poikkeuksellinen projekti aikana, jolloin suomalaiset hittilistat olivat täynnä mahtipontisia ja pateettisia iskelmiä”. Nymanin mielestä albumi on myös ajankohtaan nähden erittäin korkeatasoinen ja onnistunut.[5]
Petri Lahti kuvaa Kirka – Hetki lyö -teoksessaan albumia merkkihetkeksi niin Kirkan uralla kuin koko suomalaisen kevyen musiikin historiassakin. Lahden mielestä levy on Kirkalta vakuuttava näyte siitä, mitä hän oli oppinut viisivuotisella urallaan rytmimusiikin esittämisestä. Lahti kehuu kappalevalintoja ja ”aidon hikistä tunnelmaa” mutta kritisoi aika ajoin liian nopeita tempoja ja puuroutuvaa äänimaailmaa. Hän nostaa kuitenkin esiin, että albumin kohdalla on ymmärrettävä Suomen silloinen kehittymättömyys nuorisomusiikin saralla, eikä Islanders-pohjaiselta taustayhtyeeltäkään voi vaatia samaa kuin esimerkiksi James Brownin muusikoilta. Lahti jakaa myös tunnustusta Scandian toimitusjohtajan Harry Orvomaan rohkeudelle projektia kohtaan.[26]
Kirka itse arvosti ensialbumiaan:
»Se on aivan kärjessä... ei kyllä se on mun tärkein levyni. Se oli eka livelevy tässä maassa ja sen menestys poiki paljon keikkoja. Olin etuoikeutetussa asemassa kun sain tehdä juuri sellaisen levyn kuin halusin. Olenhan mä myöhemminkin joutunut toimimaan monta kertaa jonkinlaisena lumiaurana tai kärkenä kun soulia ja rock and rollia on yritetty viedä tanssilavoille tai ravintoloihin. Mutta tällä levyllä me onnistuttiin kenties kaikkein eniten rikkomaan kaikenlaisia ennakkoluuloja. Siksi se on mun tärkein levyni.» (Kirka vuonna 1995 julkaistussa Jake Nymanin kirjassa Onnenpäivät 2.[5])
Albumin ainoan singlen kappaleet on valittu Little Richardin ja Ray Charlesin tuotannosta, jotka molemmat kuuluivat Kirkan idoleihin.[28] Single ei saavuttanut listasijoituksia.[29]
