Kanariandoggi (esp.presa canario), tunnettu aiemmin nimellä dogo canario, on espanjalainenkoirarotu. Espanjan hallituksen 30. huhtikuuta 1991 säätämän lain mukaan alkuperäinen Perro de presa canario, josta kanariandoggi on eriytetty, on Gran Canarian luonnonsymboli[4], minkä vuoksi se esiintyy usein paikallisten autojen rekisterikilvissä. Rotu oli FCI:n ja alkuperämaan välisten aiempien mielipide-erojen takia jakautunut kahteen tyyppiin, moderniin näyttelyversioon ja alkuperäiseen perro de presa canario-työkoiraan. Nykyisin virallista FCI-rotumääritelmää on muutettu vastaamaan alkuperäistyyppistä rotumääritelmää, mm. säkäkorkeuden, painon ja värityksen osalta.
Kanariandoggilla on hieman kuutiomainen pää ja riippuvat korvat. Karva on lyhyttä ja sileää. Nahka on joustavaa. Uusimman kansainvälisen rotumääritelmän mukaan urokset ovat 61–66 cm korkeita sekä 45–57-kiloisia ja nartut 57–62 cm korkeita sekä 40–50-kiloisia.[5] Nämä mitat vastaavat täysin alkuperäistä presa canario -rotutyypin rotumääritelmää. Värit jaetaan kolmeen pääluokkaan, ruskeaan, brindleen ja mustaan. Ensin mainitussa sävy vaihtelee kellanruskeasta hiekanruskeaan.[5] Keskimmäisestä tunnetaan niin ikään eri sävyjä: hiekka-brindle (fawn-brindle), punabrindle, ruskeabrindle, mustabrindle ja ns. "vihreäbrindle" (verdino brindle eli brindle, joka näyttää hieman vihreäsävyiseltä).lähde? Ruskeilla ja brindleillä koirilla tulee olla musta maski.[5]
Punainen näyttelytyyppi (typistetty)
Vaaleabrindle näyttelytyyppi
Punabrindle näyttelytyyppi
Ruskeabrindle näyttelytyyppi (typistetty)
Mustabrindle näyttelytyyppi (typistetty)
Musta työkoiratyyppinen presa canario (typistetty)
Luonne
Kanariandoggi on tasapainoinen ja itsevarma. Se on uskollinen ja suojelevainen perhettään kohtaan. Rotu liikkuu joustavasti.
Alkuperä
Osa presa canarioista tuo mieleen tanskandoggin, ja niiden tulisikin olla enemmän doggimaisia (vrt. dogo argentino) kuin mastiffimaisen raskaita tai bulldoggimaisen matalia.
Kanariandoggi on kotoisin Gran Canarialta, missä se ajoi alun perin karjaa ja vartioi taloja ja rakennuksia. Se polveutuu fuerteventuranpaimenkoiran alkuperäisestä muodosta bardino majorerosta, ja vielä nykyisinkin työlinjainen presa canario muistuttaa väritykseltään ja rakenteeltaan fuerteventuralaista sukulaisrotuaan. Espanjan Maatalous- ja kalastusministeriö hyväksyi rodun 25. toukokuuta 2001 nimellä presa canario ja kirjasi sen rotumääritelmän niin kutsuttuun Real Decreto -dokumenttiin, joka julkaistiin Espanjan hallituksen virallisessa Boletin Oficial del Estado -julkaisussa.[3] Vaikka mikään muu rotunimi tai rotumääritelmä ei ole virallisesti hyväksytty Espanjan laissa, FCI kuitenkin tunnusti rodun alun perin nimellä dogo canario eli kanariandoggi ja poisti rotumääritelmästä sekä maksimipainon että mustan värin. Koska Espanjan Kennelliitto Real Sociedad Canina de España kuuluu FCI:n alaisuuteen, myös sen on nykyisin noudatettava uutta rotumääritelmää. Viimein joulukuussa 2018 FCI päätti hyväksyä Espanjan Kennelliiton pyynnön vaihtaa rodun virallinen englanninkielinen ja kansainvälinen nimi presa canarioksi. Sen lisäksi se on kirjannut nykyiseen viralliseen rotumääritelmään säkäkorkeuden, painon ja värityksen vastaamaan alkuperäistä espanjalaista rotumääritelmää.
Dogo canario
FCI-tunnustuksen myötä kanariandoggi sai kilpailuoikeudet kansainvälisiin näyttelyihin, minkä seurauksena alkoi erityisesti USA:ssa ja Itä-Euroopan maissa yleistyä raskasrakenteisempi, matalampi rotutyyppi. Tätä uutta versiota jalostettiin ensisijaisesti näyttelyitä silmällä pitäen, minkä vuoksi siitä haluttiin tehdä mahdollisimman massiivisen ja vaikuttavan näköinen. FCI-rotumääritelmään ei ollut kirjattu erikseen maksimipainoa ennen vuoden 2018 loppua, mikä mahdollisti entistä raskaampien koirien jalostamisen. Koska sama rotumääritelmä kuitenkin määritteli maksimikorkeuden, näyttelytyyppiset koirat eivät useinkaan pysyneet sopusuhtaisina ainoastaan painon kasvaessa. Tämän vuoksi näyttelytyyppi ei rakenteensa puolesta enää sopeutuisi alkuperäiseksi työkoiraksi. Koska FCI on osaltaan vaikuttanut sen jalostukseen entisen näyttelykoiria suosivan rotumääritelmän kautta, FCI:n antamaa entistä rotunimeä dogo canario (Kanarialla alun perin perro de presa canario) pidetään lähinnä tähän raskaaseen näyttelyversioon viittaavana.
Presa canario
Alkuperäistä työkoiratyyppiä vaalivat harrastajat kutsuvat sitä ennemmin presa canarioksi erotuksena näyttelytyyppiin, vaikkakin nykyisin tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta koska uusi virallinen FCI-rotunimi on juuri presa canario. Erityisen hämmentävää tämä on USA:ssa, jossa on myöskin käytössä rotunimi Presa Canario, vaikka suurosa maan kannasta edustaakin modernia, raskasrakenteista tyyppiä. Presa canarion kanarialaiset kasvattajat ovat perustaneet oman järjestön tarkoituksena suojella alkuperäistä kanarialaista työkoiraa ja sen arvokkaita käyttöominaisuuksia. Espanjassa Federacion Canina -järjestö ja Yhdysvalloissa United Kennel Club (UKC) ovat tunnustaneet alkuperäisen presa canarion rotumääritelmän ja käyttävät myös alkuperäistä rotunimeä. Jopa Espanjan hallitus oli niin huolestunut alkuperäistyypin asemasta, että se lähetti Espanjan Kennelliitolle huomautuksen, jossa tätä kehoitettiin palauttamaan rotumääritelmä alkuperäiseen muotoon. Viimein vuonna 2023 FCI hyväksyi uuteen rotumääritelmään alkuperäistyyppiä vastaavan säkäkorkeuden, painon ja värityksen.
Yksi tunnetuimmista alkuperäistyypin kenneleistä on Irema Curtó, josta on tuotu muutama koira myös Suomeen, kuten Suomen muotovalio ja Voittaja 2002 Bat de Irema Curtó. Osa suomalaisista presa canario -kasvattajista ei rekisteröi pentujaan lainkaan Suomen Kennelliittoon, vaan ulkomaalaisiin työkoirarekistereihin kuten UKC:iin. Myös alkuperäistyyppiset koirat voivat pärjätä FCI-näyttelyissä, mistä yksi menestyneimpiä esimerkkejä on Suomen, Ruotsin, Tanskan muotovalio, Pohjoismaiden voittaja 2003, 2004 ja 2005 ja Ruotsin voittaja 2004 Nita de Irema Curtó.[6]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Perro de Presa Canario
.jpg)
