Kalevalaisten Naisten Liitto

Kalevalaisten Naisten Liitto
Perustettu 1935
Toimiala Kulttuuri
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä noin 2 500
Puheenjohtaja Aila Nieminen[1]
Jäsenlehti Pirta

Omistaa Kalevala Korun.
Järjestöllä on 49 paikallisyhdistystä.

Aiheesta muualla
kalevalaistennaistenliitto.fi
Kalevalaisten Naisten Liitto luovuttaa presidentti Urho Kaleva Kekkoselle kanteleen 27. helmikuuta 1962. Kuvaaja: Erkki Voutilainen.

Kalevalaisten Naisten Liitto on perinne- ja kulttuurijärjestö. Yhdistyksessä on noin 2 500 jäsentä, ja jäsenyhdistyksiä on 49, joista neljä on Ruotsissa.[2] Järjestö sai alkunsa 1930-luvulla kalevalaisten naisten patsastoimikunnasta. Nykyistä nimeään järjestö on käyttänyt vuodesta 1954. Kalevalaisten Naisten Liitto omistaa suuren korualan liikeyrityksen Kalevala Korun. Liitto järjestää kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja. Järjestö nimeää jäseniä yhdistäväksi tekijäksi kalevalaisuuden etsimisen nykyajasta[2]. Liiton jäsenlehti on neljästi vuodessa ilmestyvä Pirta.[3] Järjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton.lähde?

Historia

Ajatus naisista vaalimassa kalevalaista kulttuuria syntyi vuonna 1935 Kalevalan satavuotisjuhlissa kirjailija Elsa Heporaudan ajatuksesta. Hän ihmetteli, miksi yleisö pukeutui iltapukuihin ja frakkeihin Suomen kansalliseepoksen juhlapäivänä. Juhlassa ainoana kansallispukuun pukeutunut Heporauta pohti, mitä voitaisiin tehdä suomalaisen kansankulttuurin ja kansanperinteen hyväksi.[4]

Heporaudan aloitteesta perustettiin Muistomerkkitoimikunta, jonka tavoitteena oli pystyttää patsas Kalevalan aineiston runonlaulajanaisten muistoksi. Muistomerkin aiheeksi valittiin Louhi. Patsaan rahoittamiseksi alettiin valmistaa suomalaisten muinaiskorujen jäljennöksiin perustuvia koruja. Patsashankkeesta sai alkunsa Kalevala Koru -yritys.[4] Kuvanveistäjä Eemil Halosen vuonna 1940 tekemä pronssinen patsas nuoresta Louhesta on Kalevalaisten Naisten Liiton toimistossa Helsingissä.[5] Sodan syttyminen muutti suunnitelmat, ja järjestö siirtyi hyväntekeväisyystoiminnan pariin. Vuonna 1941 Muistomerkkiyhdistyksen nimi vaihdettiin Kalevalaiset Naiset ry:ksi, ja Kalevala Koru muutettiin osakeyhtiöksi.[4]

Kalevalaisten Naisten ry:n toiminta ulottui ulkomaillekin. Vuonna 1939 puheenjohtaja Elsa Heporauta teki Amerikkaan esitelmämatkan, johon sisältyi suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin esittelyä. Matkaan kuului myös tapaamisia, joista merkittävimpänä voi pitää vierailua Valkoisessa talossa, jossa presidentin puolisolle Eleanor Rooseveltille lahjoitettiin Kalevala Korun Karkun riipus. Korujen antamisella valtioiden ensimmäisille naisille tavoiteltiin kansainvälistä näkyvyyttä. Rooseveltin lisäksi muun muassa Ruotsin kruununprinsessa prinsessa Sibylle on luovutettu Uhtuan riipus.[6] Kalevalaiset Naiset ry lahjoitti myös korun Saksan naisten valtakunnanjohtajalle, rouva Gertrud Scholtz-Klinkille vuonna 1942 tämän Suomen-vierailun yhteydessä.[7]

Helsingistä kalevalaisten naisten toiminta laajeni 1940-luvulla maan suurimpiin kaupunkeihin.[4] Elsa Heporauta puhui kalevalaisuuden etsimisestä nykyajassa. Kotimaisuuden ja kalevalaisen hengen olisi mahdollista näkyä kaikilla elämänaloilla, kotikulttuurissa esimerkiksi sisustuksessa, vaatteissa ja kasvatuksessa.[8][9] 1950-luvulla Heporauta perusti maakuntiin yhdistyksiä tekemään kalevalaista kulttuurityötä.[4] Vuonna 1954 kattojärjestöksi perustettiin Kalevalaisten Naisten Liitto.[4] Suvijuhlista, sittemmin kulttuuripäivistä tuli suosittuja tapahtumia.[8] Liiton jäsenmäärä on pysynyt tasaisesti 4 000 paikkeilla.[4] Yhdistyksessä oli vielä 2010-luvulla yli 4 000 jäsentä, jotka kuuluivat 60 jäsenyhdistykseen.[10][11] Vuonna 1984 jäsenyhdistyksiä oli 48 ja yli 4 000 henkilöjäsentä.[12]

” Kalevalaisen karhunkäpälän kosketuksen tulisi näkyä kaikessa kulttuurissamme. ”

– Elsa Heporauta[9]

Puheenjohtajat

Toiminta

Liiton tavoitteena on siirtää kulttuuria ja arvoja uusille sukupolville ja luoda samalla uutta perinnettä.[13] Yleisiä toimintoja ovat teatteri- ja museovierailut sekä kirjallisuuspiirit. Useilla jäsenyhdistyksillä on myös esiintyviä ryhmiä. Myös sukukansoja ja -kieliä muistetaan. Liitto on julkaissut kirjallisuutta ja osallistunut perinnekeruiden järjestämisiin. Vuosittain vaihtuvan teeman alla yhdistykset järjestävät kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja.[2][8] Teemoja ovat olleet muun muassa kansalliset merkkipäivät, Kantelettaren juhlavuosi, käsillä tekemisen taidot, kulttuurimaisemat, ruokakulttuurit ja hyvät tavat.[14]

Liiton ja Kalevala Koru Oy:n vuonna 1994 perustama Kalevala Korun Kulttuurisäätiö jakaa vuosittain apurahoja ja tunnustuspalkintoja kansanperinteeseen liittyvään tutkimus- ja julkaisutoimintaan sekä esittävän taiteen ja kädentaitojen tukemiseen.[5]

Jäseneksi voi hakea liiton paikallisyhdistyksiin. Jäsenyys on avoin 15 vuotta täyttäneille miehille ja naisille. Pirta-lehden voi tilata myös yhdistyksiin kuulumaton henkilö.[5][15] Liitto tekee yhteistyötä kulttuurijärjestöjen, muistiorganisaatioiden ja kulttuurialan opetusta ja tutkimusta tarjoavien laitosten kanssa. Näitä ovat muun muassa Helkanuorten liitto, Juminkeko-säätiö, Kalevalaseura, Kansallispukuneuvosto, Kansallispukukeskus, Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.[16]

Palkinnot

Larin Paraske -palkinto

Liitto on jakanut vuodesta 1996 Pohjois-Inkerissä ja Itä-Kannaksella eläneen runonlaulaja Larin Parasken mukaan nimettyä palkintoa.[17] Tunnustus myönnetään vuosittain taitavalle puhutun sanan käyttäjälle: esimerkiksi suullisen perinteen kantajalle, luennoitsijalle, aatteelliselle puhujalle, lausujalle tai näyttelijälle.[5] Larin Paraske -palkinnon saajat ovat:[18]

Elsa Heporauta -palkinto

Elsa Heporaudan rahaston tarkoituksena on vaalia kalevalaisten naisten järjestötyön ja suomalaiskansallisen kulttuurin kehittäjän muistoa. Rahasto jakaa joka viides vuosi tunnustuspalkintoja sekä apurahoja etusijassa naiskirjailijoille, -taiteilijoille ja -tutkijoille. Elsa Heporauta -palkitut ovat:[24]

Osmansolmu

Kalevalaisten naisten liitto jakaa Elsa Vuorjoen rahastosta Osmansolmu-ansiomerkit vuosittain kahdelle järjestötyössään ansioituneelle kalevalaiselle naiselle.[25] Jäsenyhdistykset voivat hakea osmansolmua vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Liiton myöntämä osmansolmu on uniikkikoru, jonka on suunnitellut Börje Rajalin ja valmistanut Kalevala Koru.[26] Osmansolmu on rautakaudelta saakka tunnettu onnenmerkki. Muinaisrunojen Osmatar oli ylhäisen juhlaoluen valmistuksesta vastaava henkilö. Sana osma tunnetaan kansanrunoissa myös sulhasen kunnioittavana nimityksenä.[26][27]

Julkaisuja

  • Mäkelä, Anneli: Ken kantaa Kalevalaa. Kalevalaisten naisten liitto ry 50 vuotta. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1984. ISBN 951-99528-3-7
  • Lähtekäämme laulamahan. Kokoelma kotimaisia lauluja. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1985. ISBN 951-99668-3-8
  • Malmberg, Raili ym. (toim.): Joka oksalla omena. Perinnettä tähän päivään. (Kuvitus: Heikki Nuutinen) Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1990. ISBN 951-95056-3-6
  • Nurmi, Virpi: Juhlavakkanen. Kalevalaisten naisten liiton vuosikirja 1995. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1995. ISBN 951-95056-4-4
  • Malmberg, Raili (toim.): Joka päivä uusi aurinko. Syntymäpäiväkirja. (Kuvitus: Heikki Nuutinen) Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1996. ISBN 951-95056-5-2
  • Asplund, Anneli & Piela, Ulla (toim.): Laulan lempilintusille. Kalevalaisia häälauluja. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 1998. ISBN 951-95056-6-0
  • Piela, Ulla (toim.): Lähtisitkö leikkiin? Perinneleikkejä. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto, 2001. ISBN 951-95056-8-7
  • Huttunen, Sirpa: Matkailuelämyksiä perinteestä. Helsinki: Kalevalaisten naisten liitto: Opintotoiminnan keskusliitto, OK-opintokeskus, 2004. ISBN 951-95056-9-5
  • Hjelt, Marjut (toim.): Komiaa miestä kattoo viikon syömättäkin. Suomalaisia säkeitä ja sananparsia arkeen ja juhlaan. Helsinki: Nemo: Kalevalaisten naisten liitto, 2005. ISBN 952-5180-85-9
  • Huttunen Sirpa & Nuolijärvi, Pirkko (toim.): Tahdon sanoa. Kirjoituksia kielen ja perinteen voimasta. (Kalevalaisten naisten liiton 70-vuotisjuhlakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1035) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kalevalaisten naisten liitto, 2005. ISBN 951-746-752-4
  • Ollaranta, Marjakaisa (toim.): Ihan hyvä maanantaiksi. Suomalaisen päivä 2.2.2009. (Kansanelämän kuvauksia 77. Kalevalaisten Naisten Liiton 75-vuotisjuhlajulkaisu) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-164-3
  • Kalevala-värityskirja 2016selvennä

Lähteet

  1. ↑ Kulttuurin ja talouden yhteensovittaja Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtajaksi Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 9.3.2022.
  2. ↑ a b c Esittely Kalevalaisten Naisten Liitto. Viitattu 17.1.2024.
  3. ↑ Pirta Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  4. ↑ a b c d e f g Historia (Internet Archive) Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  5. ↑ a b c d Piela, Ulla: Seuraesittelyssä Kalevalaisten Naisten Liitto – valtakunnallinen perinne- ja kulttuurijärjestö Elore. 1/2001. Joensuu: Suomen kansantietouden tutkijain seura ry. Viitattu 17.10.2009.
  6. ↑ Anneli Mäkelä: Ken kantaa Kalevalaa, Kalevalaisten Naisten Liitto ry 50 vuotta, s. 34, 10-105. Kalevalaisten Naisten Liitto, 1984. ISBN 951-99528-3-7
  7. ↑ Rouva Scholtz-Klinkin vierailu s. 1523.  (Suomen Kuvalehden leike nro 49/1942, 5.12.1942) Imgur. Viitattu 29.6.2014.
  8. ↑ a b c Historia Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  9. ↑ a b Elsa Heporauta 130 vuotta Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  10. ↑ KNL - Kalevalaisten Naisten Liitto web.archive.org. 10.12.2012. Viitattu 19.1.2024.
  11. ↑ KNL - Kalevalaisten Naisten Liitto web.archive.org. 18.5.2017. Viitattu 19.1.2024.
  12. ↑ Kuusi, Matti & Ahtonen, Pentti: Kalevala-lipas, s. 259. (2. painos; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 413) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1985.
  13. ↑ Visio Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  14. ↑ Aiemmat teemat Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  15. ↑ Nenola, Pirjo: Naisten voima on upea asia Iisalmen sanomat. 19.1.2013. Viitattu 16.3.2013.
  16. ↑ Yhteistyötahot Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  17. ↑ Larin Paraske Suuret suomalaiset. Yle. Viitattu 16.2.2013.
  18. ↑ Larin Paraske -palkinto Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 4.10.2015.
  19. ↑ Heli Laaksonen sai Larin Paraske -palkinnon (Arkistolinkki, Archive.org) Helsingin Sanomat. 17.10.2009. Viitattu 17.10.2009.
  20. ↑ Mertaranta sai Larin Paraske -palkinnon (Arkistolinkki, Archive.org) Helsingin Sanomat. 28.10.2011. Viitattu 22.11.2009.
  21. ↑ Ilona Korhosesta Larin Paraske (Tiedote) Epressi. 27.10.2012. Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.3.2013.
  22. ↑ a b Frilander, Aino: Rouva Jenni Haukio sai Larin Paraske -palkinnon, palkinto myös rivoille kansanrunoille (Arkistolinkki, Archive.org) Helsingin Sanomat. 4.10.2015. Viitattu 4.10.2015.
  23. ↑ Torikka, Xia: Joikaaja Ingá-Máret Gaup-Juusolle Larin Paraske -palkinto Yle Uutiset. 17.10.2016. Viitattu 20.10.2016.
  24. ↑ Elsa Heporauta -palkinto Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 4.10.2015.
  25. ↑ Osmansolmut Helsinkiin Tuula-Onta Malmivuolle ja Ruovedelle Pirkko Selkeelle (Tiedote) Epressi. 13.4.2012. Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  26. ↑ a b Osmansolmu Kalevalaisten naisten liitto. Viitattu 16.2.2013.
  27. ↑ Osmatar, oluenpanijan nimi Oluen synty -runossa. Hakusanat osmansolmu ja Osmatar teoksessa Suomalainen tietosanakirja 11, Pikatieto pj–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5152-0

Aiheesta muualla