Kalervo Palsa syntyi ja asui suurimman osan elämästään Kittilän "Narikalla", joksi pitäjän kirkonkylän keskustaa kutsutaan. Nuoruudessa Palsan köyhässä kodissa yöpyi paljon laitapuolen kulkijoita ja hän tutustui jo varhain elämän raadollisiin puoliin. Murrosiässä Palsa luki klassista kirjallisuutta, filosofiaa ja taidekirjoja. Hän alkoi kirjoittaa päiväkirjaansa vuonna 1962 tapahtumia ja ajatuksiaan. Ne julkaistiin postuumina 367-sivuisena kirjana Kalervo Palsan päiväkirjat (1990).
Vuonna 1967 kuvien tekeminen alkoi tulla yhä tietoisemmaksi toiminnaksi kirjoittamisen ohella. Samoihin aikoihin syntyi Palsan taiteellinen kuvasto ja symboliikka, joka erilaisina muunnelmina seurasi häntä usean vuoden ajan. Hänen teoksiaan oli ensimmäisen kerran Lapin taiteen vuosinäyttelyssä Rovaniemellä vuonna 1967.
Hän kirjoitti sukunsa ensimmäisenä jäsenenä ylioppilaaksi vuonna 1970.[2] Opiskeltuaan kuvataidetta Helsingissä eri vaiheissa 1969–1978 ja matkusteltuaan maailmalla hän palasi kuitenkin aina vaatimattomaan mökkiinsä Kittilään, jossa hän myös kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1987.
1970-luvun alussa keskellä synkintä talvea Palsa ilmoitti taiteilijaystävälleen Kyösti Kaukoselle haluavansa olla Euroopan synkin maalari.[4]
Lempipuuhikseen "niin ikään runkkaamisen ja maalaamisen lisäksi" Palsa ilmoitti "kusemisen sillalta, mieluummin virtaavaan veteen, myötävirtaan", ja hänen mielestään "ei riitä, että maalaa kukkia, täytyy maalata hirttosilmukoitakin".[5]
Vuoden 1986 New Yorkin matkaansa tuntemuksiaan kittiläläinen taiteilija kuvasi päiväkirjoissaan seuraavalla tavalla:
»Kofeiiniton kahvi, alkoholiton viina, pilluttomat naiset, mulkuttomat miehet. Sitä täällä on. Amerikassa.[6]»
Taiteen olemus koostui Palsalla elämän raadollisuudesta, seksuaalisuudesta sekä kuoleman läsnäolosta. Elämänsä aikana hän maalasi yli tuhat taulua mitä erilaisimmilla tekniikoilla. Elinaikanaan Palsan taide leimattiin julkisuudessa pornoksi ja roskaksi. Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen taiteensa arvostus on noussut.
Palsa teki maalauksiensa ja akvarelliensa lisäksi mustaa huumoria sisältäviä sarjakuvia, joiden nimiölehdellä käytti oman nimensä ohella itsestään nimityksiä Porno-Kalle ja markiisi de Palsa. Sarjakuvissaan Palsa käsitteli muun muassa nekrofiliaa, masturbaatiota, miesten välistä seksiä, selibaattia, fetissejä, itsemurhaa ja niistä saattaa syntyä jopa vaikutelma kuin hän olisi luonut kuvitusta seksuaalisia perversioita käsittelevään teokseen.[7] Palsa esiintyy itsekin hahmona joissain sarjakuvissaan.[8] Palsan tunnetuimpiin sarjakuva-albumeihin kuuluu vuonna 1990 ensimmäisen kerran julkaistu Eläkeläinen muistelee, josta on otettu jo kolme painosta. Lisätuloja Palsa hankki myös käännössarjakuvien tekstaajana. Hänen suomeksi tekstaamiinsa sarjakuviin kuuluvat muun muassa Valerian, Corto Maltese, Piko ja Fantasio sekä Smurffit.[9][10]
Toinen tuleminen
Vuonna 1999 Palsan tukija ja ystävä Maj-Lis Pitkänen, jolle Palsa oli testamentannut taideteoksensa, lahjoitti Kiasmalle kokoelmansa, johon kuuluu arviolta 3000 piirustusta, luonnosta, maalausta, grafiikkaa ja veistosta.[11] Kokoelman teoksia oli esillä Kiasmassa suuressa näyttelyssä otsikolla "Kalervo Palsa: Toinen tuleminen" vuonna 2002. Vuonna 2005 kuvattiin Pekka Lehdon elokuva Kalervo Palsa ja kuriton käsi, joka on fiktiivinen elokuva Palsasta. Pääosaa esittää Janne Reinikainen. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2013.
Merkittäviä teoksia
Rauhan paikka, öljyvärimaalaus valtavasta peräaukosta, jota ympäröivät kuvat kaikista boschlaisista kauhukuvista, jotka herkkä taiteilija kykenee kuvittelemaan. Maalauksen keskellä olevasta peräaukosta avautuu ikään kuin ikkunan kautta näkymä lehteä lukevasta miehestä istumassa hilpeänä keinutuolissa ilmeisen piittaamattomana kauhuista.
Missi Paskantaa, mustavalkoinen muutaman sivun sarjakuva, joka koostuu lyhyestä teknisestä kuvauksesta siitä kuinka kauneuskilpailuihinkin osallistuva joutuu ulostamaan. Sarjakuva päättyy kuvitettuun luetteloon erimuotoisista ulosteista, joiden voisi kuvitella tulevan ulos sellaisen naisen peräaukosta sekä asianmukaiseen analyysiin asiasta.
Kullervo, maalaus Kalevalan Kullervosta riippumassa hirtettynä ja alastomana puusta ja kaivertamassa puun runkoon puukkomaisella peniksellään Adolf Hitler -sitaattia ”Maailma on voimakkaiden kiertopalkinto”.
Uusi ihminen, öljyvärimaalaus miehestä synnyttämässä peräaukkonsa kautta.
Oksanen, Atte: Yksin kaikkia vastaan: Kalervo Palsan maskuliininen hulluus. Naistutkimus – Kvinnoforkning, 2002, nro 4, s. 18–29.
Sakari, Marja: ”Palsa, Kalervo (1947–1987)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 535–536. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7Teoksen verkkoversio.
Siukonen, Jyrki: Laulu sieluni autiudesta: Kolme tutkielmaa Kalervo Palsasta. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-316-4
Siukonen, Jyrki: ”Kalervo Palsan Kittilät: Kolme tulkintaa”, Kuvia pohjoisen tasavallasta: Mukka, Särestöniemi ja Palsa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2011. ISBN 978-952-484-406-2
Siukonen, Jyrki: Hämmentävää taidetta: Kalervo Palsan ensimmäiset yksityisnäyttelyt 1969. Kittilä: Getsemania – Kalervo Palsan ystävät ry, 2012. ISBN 978-952-67757-0-8
Vadén, Tere: Arktinen hekkuma: Kalervo Palsa ja suomalaisen ajattelun mahdollisuus. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 1997. ISBN 951-796-096-4
Opinnäytteitä
Härmä, Pirjo: "Maailma on voimakkaiden kiertopalkinto": Kalervo Palsan "Kullervo". Teologian pro gradu. Helsingin yliopisto 2007.
Lampela, Kalle: Olemassaolo on vain illuusio: Kalervo Palsan taiteilijakuva. Taidekasvatuksen pro gradu. Lapin yliopisto 2000.
Liuhto, Sami: Tenttumessiaan tuskien tie Getsemanen yöhön: Miten Kalervo Palsasta tuli taiteilija 1960-luvun toisella puoliskolla ja 1970-luvun alussa. Kulttuurihistorian pro gradu. Turun yliopisto 2010.
Ojanne, Sanna: Alussa oli uhma, lopussa naru: Myyttinen Kalervo Palsa lehdistön ja itsensä rakentamana. Taidehistorian pro gradu. Jyväskylän yliopisto 2000.
Westman, Hannamaria: Häiriötekijäkuvaa rakentamassa: Salvador Dalín ja Kalervo Palsan tekijäkuvien muodostuminen julkaistuissa päiväkirjoissa. Yleisen kirjallisuustieteen pro gradu. Tampereen yliopisto 2012.
