Mäkäräinen opiskeli Sotkamon urheilulukiossa ja aloitti lukion jälkeen opinnot Joensuun yliopiston (nykyinen Itä-Suomen yliopisto) fysiikan laitoksen aineenopettajalinjalla. Hän aloitti maastohiihtäjänä ja siirtyi ampumahiihtoon vasta 20-vuotiaana.[11]
Olympialaisissa Mäkäräinen kilpaili ensimmäisen kerran Vancouverissa 2010 ollen 7,5 kilometrin sprinttikilpailussa 59:s, 10 kilometrin takaa-ajossa 45:s ja 15 kilometrin normaalimatkalla 46:s.[3]Hanty-Mansijskin MM-kisoissa 2011 Mäkäräinen voitti ensimmäisenä suomalaisena naisampumahiihtäjänä maailmanmestaruuden.[15] Pikakilpailussa hän tuli toiseksi häviten Magdalena Neunerille 12,2 sekuntia.[16] Mäkäräinen selvitti sekä sprintin että takaa-ajon ilman sakkoja ja voitti takaa-ajon ohitettuaan Neunerin viimeisellä ampumapaikalla tämän jouduttua kahdelle sakkokierrokselle.[17] 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa Mäkäräinen oli neljäs.[18] Kaisa Mäkäräisen MM-kulta toi hänelle toisen sijan kilpailussa Suomen Urheilugaalan Vuoden sykähdyttävimmästä hetkestä. Yleisöäänestyksessä 31,7 prosenttia äänistä annettiin Mäkäräisen saavutukselle, mikä oli alle kuusi prosenttiyksikköä vähemmän kuin äänestyksen voittajalla.[19]
Kontiolahden MM-kilpailuissa 2015 Mäkäräinen voitti pronssia normaalimatkalla.[21] Pikakilpailussa hän ampui huonoissa olosuhteissa viisi sakkoa ja oli 35:s.[22] Tulos oli Mäkäräisen heikoin pikakilpailussa viiteen vuoteen.[23] Takaa-ajossa Mäkäräinen oli 12:s ja yhteislähdössä 15:s.[3] Hän hiihti myös Suomen yhdeksänneksi sijoittuneessa sekaviestijoukkueessa.[24] Mäkäräisen nousu MM-pronssille kotikisoissa Kontiolahdella valittiin Suomen Urheilugaalassa Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi.[25]Oslon MM-kilpailuissa 2016 hän sijoittui pikakilpailussa yhdeksänneksi ja takaa-ajossa seitsemänneksi. Yhteislähdössä hän saavutti pronssia.
Hochfilzenin MM-kilpailuissa 2017 hän sijoittui pikakilpailussa kahdenneksitoista, takaa-ajossa seitsemänneksi ja normaalimatkalla viidenneksitoista. Yhteislähtökilpailussa hän sai pronssia. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän oli pikakilpailussa 25:s, takaa-ajossa 22:s, normaalimatkalla 13:s ja yhteislähdössä kymmenes. Sekaviestissä Suomi oli kuudes.[3]
Vuoden 2019 MM-kilpailuissaÖstersundissa Mäkäräinen hiihti toisen osuuden kymmenenneksi sijoittuneessa Suomen sekaviestijoukkueessa.[26] Pikakilpailussa hän ampui kaksi sakkoa pystypaikalta ja kaatui kesken kilpailun, ollen lopputuloksissa sijalla 12.[27] Takaa-ajokilpailussa Mäkäräinen ampui seitsemän ohilaukausta ja oli lopputuloksissa sijalla 17.[28] Hän osallistui yhdessä Tero Seppälän kanssa pariviestiin, jossa Suomen sijoitus oli 12:s.[29] Normaalimatkalla hän sijoittui 45:nneksi ja yhteislähdössä 23:nneksi.[3]
Anterselvan MM-kilpailuissa 2020 Mäkäräinen osallistui Suomen sekaviestijoukkueeseen, joka sijoittui lopulta yhdeksänneksi. Pikakilpailussa hän ampui yhteensä neljä sakkoa ja jäi 40:nneksi. Takaa-ajossa hän ampui jälleen neljä sakkoa, mutta onnistui parantamaan asemiaan 22. sijalle. Normaalimatkalla hän sijoittui 21:nneksi viidellä sakolla. Mäkäräinen hiihti myös kolmannen osuuden naisten viestissä, jossa Suomen joukkueen sijoitus oli 11:s. Yhteislähdössä Mäkäräinen sijoittui 14:nneksi viidellä sakolla.[30]
Kaudella 2010–2011 Mäkäräisen saavutti ensimmäisen maailmancupvoittonsa Östersundin sprinttikilpailussa joulukuussa 2010. Kaksi päivää myöhemmin hän voitti myös takaa-ajokilpailun.[32]Hochfilzenin sprinttikilpailussa hän sijoittui kolmanneksi ja takaa-ajossa toiseksi.[33] Pokljukan normaalimatkalla hän sijoittui toiseksi ja pikakilpailussa kolmanneksi. Ruhpoldingin takaa-ajossa hän sijoittui kolmanneksi. Hän nousi maailmancupin johtoon Östersundissa ja kantoi maailmancupin johtajan liiviä Presque Islen kisoihin asti. Hän siirtyi uudelleen cupin johtoon Hanty-Mansijskin MM-kilpailuissa saatuaan sprintissä hopeaa ja takaa-ajossa kultaa, ja piti cup-johtonsa kauden loppuun saakka.lähde? Kokonaiskilpailun lisäksi hän voitti takaa-ajokilpailun maailmancupin. Sprintin maailmancupissa hän sijoittui toiseksi.[5]
Kaudella 2011–2012 Mäkäräinen sijoittui Östersundin sprinttikilpailussa kolmanneksi ja takaa-ajossa toiseksi. Hochfilzenin sprintissä hän oli toinen. Kauden ensimmäisen voittonsa hän saavutti Nové Měston normaalimatkan kilpailussa. Anterselvan sprintissä hän sijoittui toiseksi. Kontiolahdella hän sijoittui sprintissä toiseksi ja saavutti takaa-ajokilpailussa kauden toisen voittonsa. Ruhpoldingin MM-pronssin jälkeen hän sijoittui vielä Hanty-Mansijskissa takaa-ajossa toiseksi ja yhteislähdössä kolmanneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli neljäs[34], normaalimatkan cupissa toinen, sprintticupissa kolmas, takaa-ajocupissa neljäs ja yhteislähtöcupissa viides.
Kaudella 2012–2013 Mäkäräinen saavutti kuusi palkintosijaa, muttei yhtään osakilpailuvoittoa. Hochfilzenin pikakilpailussa hän oli toinen ja takaa-ajossa kolmas. Ruhpoldingissa hän oli sprintissä kolmas. Anterselvassa hän sijoittui pikakilpailussa toiseksi ja takaa-ajossa kolmanneksi. Kauden päättäneessä Hanty-Mansijskin osakilpailussa hän oli yhteislähtökilpailussa kolmas. Maailmancupin kokonaispisteissä hän sijoittui viidenneksi.[35] Hän oli viides myös sprintin, takaa-ajon ja yhteislähdön cupeissa.
Kaudella 2013–2014 Mäkäräinen sijoittui Annecyn pikakilpailussa toiseksi. Oberhofissa hän sijoittui toiseksi sekä pikakilpailussa että takaa-ajossa.[36] Ruhpoldingissa Mäkäräinen oli takaa-ajon kolmas.[37] Pokljukan takaa-ajossa Mäkäräinen saavutti kauden ensimmäisen voittonsa.[38] Pokljukan yhteislähtökilpailussa hän sijoittui toiseksi ja nousi samalla kokonaispisteissä johtoon.[39] Kontiolahdella Mäkäräinen voitti molemmat pikakilpailut sekä takaa-ajon.[40] Kauden päättäneessä Holmenkollenin yhteislähtökilpailussa Mäkäräinen oli vasta seitsemäs, mutta kun pahin vastustaja Tora Berger oli vasta neljästoista, Mäkäräinen löi Bergerin ja voitti maailmancupin kokonaiskilpailun.[41] Hän voitti myös sprintin ja takaa-ajon maailmancupit sekä sijoittui yhteislähtöcupissa kolmanneksi.
Kaudella 2014–2015 Mäkäräinen sijoittui toiseksi kauden avanneessa Östersundin normaalimatkan kilpailussa. Saman viikonlopun pikakilpailussa hän oli kolmas ja voitti takaa-ajon. Mäkäräinen voitti Hochfilzenin pikakilpailun ja takaa-ajon. Pokljukan takaa-ajokilpailussa hän nousi pikakilpailun jälkeiseltä 15. sijalta toiseksi ja voitti yhteislähtökilpailun. Anterselvassa hän oli pikakilpailussa toinen ja takaa-ajossa kolmas. Nove Meston sprintissä Mäkäräinen oli seitsemäs, mutta nousi takaa-ajossa toiseksi. Holmenkollenilla Mäkäräinen voitti normaalimatkan ylivoimaisesti, mutta oli pikakisassa vasta sijalla 24.[3] Sijoituttuaan Kontiolahden MM-kisoissa kolmanneksi normaalimatkalla Mäkäräinen varmisti normaalimatkan maailmancupin voiton.[42] Mäkäräinen voitti Hanty-Mansijskin pikakilpailun ja oli neljäs takaa-ajossa voittaen takaa-ajocupin yhden pisteen erolla Darja Domratšavaan. Yhteislähtökisassa Mäkäräinen oli 14:s ja sijoittui maailmancupin kokonaiskisassa toiseksi Domratšavan jälkeen. Hän oli lisäksi sprintticupissa toinen ja yhteislähtöcupissa viides.
Kaudella 2015–2016 Mäkäräinen voitti Östersundin takaa-ajon. Pokljukassa hän sijoittui takaa-ajossa kolmanneksi ja voitti yhteislähtökilpailun. Ruhpoldingin pikakilpailussa hän oli kolmas ja normaalimatkalla toinen. Presque Islessa hän oli takaa-ajossa toinen. Oslon MM-yhteislähdössä hän oli kolmas. Hanty-Mansijskissa hän voitti pikakilpailun ja takaa-ajon. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui neljänneksi.[3] Keväällä 2016 hän ilmoitti jatkavansa uraansa vielä vuoden 2018 Pyeongchangin talviolympialaisiin saakka.[43] Hän oli neljäs myös sprintin, takaa-ajon ja yhteislähdön cupeissa.
Kaudella 2016–2017 Mäkäräinen sijoittui toiseksi Östersundin pikakilpailussa, Pokljukan takaa-ajossa ja Oberhofin pikakilpailussa. Oberhofin takaa-ajossa hän oli kolmas. Ruhpoldingissa hän voitti sekä pikakilpailun että takaa-ajon. Hochfilzenin MM-yhteislähdössä hän oli kolmas. Hän sijoittui toiseksi Pyeongchangissa käydyssä takaa-ajossa. Kauden huipennukseksi Mäkäräinen sijoittui Holmenkollenin yhteislähdössä kolmanneksi. Maailmancupin kokonaistilanteessa hän oli kolmas SaksanLaura Dahlmeierin ja Tšekin Gabriela Koukalován jälkeen. Hän oli kolmas myös sprintin, takaa-ajon ja yhteislähdön cupeissa.[3]
Kaudella 2017–2018 Mäkäräinen voitti Ruhpoldingin yhteislähtökilpailun sekä sijoittui toiseksi Hochfilzenin takaa-ajokilpailussa, Oberhofin pikakilpailussa ja Ruhpoldingin normaalimatkalla. Anterselvassa hän oli kolmas yhteislähdössä.[3]Tjumenissa hän sijoittui pikakilpailussa toiseksi ja voitti takaa-ajon. Hän voitti kokonaiskilpailun, joka ratkesi viimeisessä osakilpailussa Venäjällä. Hän voitti myös yhteislähtöcupin, oli toinen takaa-ajocupissa sekä kolmas pikakilpailun ja normaalimatkan cupeissa.[3]
Kaudella 2018–2019 Mäkäräinen voitti Pokljukassa pikakilpailun ja takaa-ajon. Hochfilzenin pikakilpailussa Mäkäräinen sijoittui toiseksi, häviten vain 0,6 sekunnilla Dorothea Wiererille. Kaksi päivää myöhemmin Mäkäräinen nousi takaa-ajon voittoon. Antholzin pikakilpailussa hän oli toinen. Mäkäräinen oli Soldier Hollowin pikakilpailussa toinen ja takaa-ajossa kolmas. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui seitsemänneksi, pikakilpailun ja takaa-ajon cupeissa viidenneksi.[3]
Kaudella 2019–2020 Mäkäräisen paras sijoitus ennen vuodenvaihdetta oli neljäs yhteislähtökilpailusta. Tammikuussa hän voitti Oberhofin yhteislähdön. Yhteislähtöcupissa hän sijoittui neljänneksi.[3] Mäkäräinen ilmoitti 14. maaliskuuta 2020 päättävänsä kansainvälisen kilpauransa samana päivänä käytävään maailmancupin takaa-ajokilpailuun.[4] Hän sijoittui Kontiolahdella käydyssä takaa-ajokilpailussa neljänneksi oltuaan kilpailun ensimmäisellä osuudella 7,5 kilometrin sprintissä 18:s.[44]
Syyskuussa 2007 Mäkäräinen voitti rulla-ampumahiihdon maailmanmestaruuden sekä 7,5 kilometrin sprinttikisassa että 10 kilometrin takaa-ajokilpailussa.[45]
Maaliskuussa 2009 Mäkäräinen osallistui ensimmäiseen maastohiihdon maailmancupin kilpailuunsa Salpausselän Kisoissa Lahdessa. Hän sijoittui 30:nneksi 10 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa ja sai yhden maailmancupin pisteen.[46]
Tammikuussa 2013 Mäkäräinen voitti maastohiihdon SM-kultaa vapaan hiihtotavan 10 kilometrin kilpailussa Jämijärvellä.[47]Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 hän sijoittui 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 14:nneksi. Hän saavutti uransa parhaan maailmancupin sijoituksensa 2. maaliskuuta 2014 sijoituttuaan Lahden 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa yhdeksänneksi.[46]
Marraskuussa 2014 Mäkäräinen voitti Oloksen FIS-hiihtojen 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun.[48]
Elokuussa 2016 Mäkäräinen voitti rulla-ampumahiihdon maailmanmestaruuden 10 kilometrin takaa-ajokilpailussa ja sekaviestissä.[49]
Maaliskuussa 2017 Mäkäräinen voitti maastohiihdon SM-kultaa Kontiolahdella hiihdetyssä 5 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa. Mäkäräinen voitti toiseksi hiihtäneen Krista Pärmäkosken 6,4 sekunnilla.[50] Viestissä Mäkäräisen seura Kontiolahden Urheilijat sijoittui neljänneksi.[51] Mäkäräinen oli kaikista viestin hiihtäjistä osuusajan 12:31.6 perusteella nopein.[52] Huhtikuussa 2017 Mäkäräinen saavutti maastohiihdon SM-hopeaa Ylitorniolla hiihdetyssä 30 kilometrin vapaan tyylin kilpailussa.[53]
Marraskuussa 2018 Mäkäräinen voitti Kontiolahden FIS-hiihtojen 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun.[54]
Ampumahiihtouran jälkeen
Uransa ampumahiihtäjänä jo lopetettuaan Mäkäräinen palasi ladulle helmikuussa vuoden 2021 SM-hiihdoissa Pyhäjärvellä osallistuttuaan vapaan hiihtotavan 10 kilometrin matkalle,[55] jolla saavutti SM-hopeaa.[46]
Mäkäräinen on osallistunut polkujuoksukilpailuihin. Kesäkuussa 2021 hän voitti 12 kilometriä pitkän Jaama Run -polkujuoksukisan ja saman vuoden syyskuussa Italian Alpeilla 15 kilometrin vuorijuoksukilpailuun.[56]
↑Kangasluoma, Laura: Kaisa Mäkäräinen voittoisan kauden jälkeen. Gloria, 2012, nro kesäkuu. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)