K. A. Tavaststjerna
K. A. Tavaststjerna.
Henkilötiedot
Koko nimi	Karl August Tavaststjerna
Syntynyt	13. toukokuuta 1860 Mikkelin maalaiskunta
Kuollut	20. maaliskuuta 1898 (37 vuotta) Pori
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Karl August Tavaststjerna (13. toukokuuta 1860 Mikkelin maalaiskunta – 20. maaliskuuta 1898 Pori)^[1] on eräs tunnetuimmista suomenruotsalaisista kirjailijoista. ^[2]

Karl August syntyi vanhaan aatelisperheeseen, jonka kantaisä oli vuonna 1683 aateloitu Erik Tavaststjerna.^[3] Hänen isänsä, Carl Johan Tavaststjerna oli urasotilas, joka saavutti kenraalimajurin arvon ennen kuolemaansa. Hänen äitinsä Catharina Fredrika Granfeltin suku oli vielä vanhempi, sillä se katsoi rälssioikeutensa periytyvän vuonna 1586 aateloidulta Gudmund Arundinpojalta.^[4] Karl August, näin ollen, vietti lapsuutensa yläluokkaisessa ympäristössä. Tavaststjernojen koti oli ensin Annilan kartanossa Mikkelin pitäjässä, ja myöhemmin, Carl Johanin saatua vuonna 1868 siirron toiseen yksikköön, Ryttylän kartano Hausjärvellä.

Tavaststjernan äiti kuoli pian muuton jälkeen lavantautiin saatuaan tartunnan perustamallaan sairastuvalla, jossa hoidettiin 1860-luvun nälkävuosien seurauksena pitäjään tulleita kerjäläisiä. Karl August lähetettiin äitinsä kuoleman jälkeen yksityiskouluun Helsinkiin, jossa hän asui enonsa, Helsingin yliopiston dogmatiikan ja siveysopin professorin, A. F. Granfeltin luona. Vuonna 1872 hänen isänsä meni uusiin naimisiin ja koko perhe muutti takaisin Mikkeliin, jonka ruotsinkielisessä lyseossa Tavaststjerna aloitti opintonsa.^[5] Tavastjernan isän kuoltua kahta vuotta myöhemmin, hänen huoltajakseen tuli eversti Constantin Ruin.^[2] Lukuvuodet Tavaststjerna asui kuitenkin yhä Mikkelissä, kunnes valmistui vuonna 1878 ja haki arkkitehdin opintoihin Helsingin Polyteknilliseen kouluun.

Hänen ensimmäiset julkaistut runonsa ilmestyivät vuonna 1879 Polyteknillisen koulun lehdessä, Arbetaren. Suurin osa näistä varhaisista runoista päätyi myöhemmin myös hänen ensimmäiseen kokoelmaansa För morgonbris (1883), joka julkaistiin samana vuonna kun Tavaststjerna valmistui arkkitehdiksi.^[6] Tavaststjerna kammoksui Suomen henkistä ilmapiiriä ja kirjoitti lokakuulle 1880 päivätyssä kirjeessä:^[7]

»On onnen päivä, kun vihdoin voin lentää maailmalle vapaana kuin pääskynen... Suomi käy minulle enemmän ja enemmän vastenmieliseksi turhamaisen nuorisonsa — maan toivo — ja heidän ahdaskatseisen isänmaallisuutensa ja pikkumaisen, kaikennielevän kieliriitansa vuoksi.»

Hän lähtikin heti valmistuttuaan Pariisiin jatkamaan arkkitehdin opintojaan. Siellä ollessaan hänestä tuli vakiovieras suomalaisen kuvanveistäjän Walter Runebergin salongissa, jossa hän tutustui myös moniin muihin pohjoismaalaisiin taiteilijoihin ja kirjailijoihin, kuten esimerkiksi August Strindbergiin ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon myöhemmin voittaneeseen Bjørnstjerne Bjørnsoniin. Opintojen suhteen Pariisin-matka osoittautui kuitenkin hukkaanheitetyksi, sillä Tavaststjernalle selvisi varsin pian, ettei mitään opittavaa olisi ellei hän pääsisi sisään École des Beaux-Arts -taidekouluun, minkä pyrkimyksen hän kuitenkin katsoi liian vaikeaksi ja aikaavieväksi. Keväällä Tavaststjerna palasi Suomeen ja ryhtyi työhön Rakennushallituksessa.^[8]

Seuraavat vuodet Tavaststjerna jatkoi kirjallista työtään kirjoittamalla runoja ja joitakin näytelmiä. Hänen seuraava runokokoelmansa Nya vers ilmestyi vuonna 1885. Hänen näkemyksensä Suomen henkisestä tilasta eivät olleet juuri muuttuneet, ja hän turhautui Helsingissä entistä enemmän. Vuonna 1885 hän alkoi suunnitella uuden sanomalehden perustamista ystävänsä Hjalmar Neiglickin kanssa, joka olisi ylittänyt suomalaiset puoluerajat ja kieliriidan ja kirjoittanut kosmopoliittisesta näkökulmasta, mutta hanke kaatui rahanpuutteeseen. Kirjallista menestystä Tavaststjerna alkoi saada seuraavana vuonna, kun hänen ensimmäinen romaaninsa Lapsuudenystävät julkaistiin. Kirja myi hyvin, ja siitä otettiin toinen painos jo vuonna 1887. Hollanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1889 ja saksaksi tarina ilmestyi sanomalehdessä jatkokertomuksena.^[9]

Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1883 ja oli myös Hangön (vuosina 1895–1896) ja Björneborgs Tidningin (vuosina 1896–1898) toimittaja, runoilija, sanoittaja ja ruotsinkielisen realismin perustaja.^[1][10]

Tavaststjerna syntyi upseeriperheeseen, ja ironisesti häntä kutsuttiin myöhemmin "patriootiksi vailla isänmaata" (myös romaani En patriot utan fosterland I–II, 1896), mikä viittaa hänen ulkomaanvuosiensa aikana muodostuneeseen ulkopuoliseen näkökulmaan. Tavaststjernan kerrotaan menehtyneen Porissa vuonna 1898 keuhkotulehdukseen saatuaan lääkkeen sijasta kuolettavan annoksen lamppuöljyä.^[1] Toisten lähteiden mukaan hän menehtyi sairaanhoitajan virheeseen.^[11]

Tavaststjerna synnytti suomenruotsalaisen runouden realismisuuntauksen esikoiskokoelmallaan För morgonbris (1883) ja nousi lopullisesti realismin eturintamaan romaaneillaan Lapsuuden ystävät (Barndomsvänner, 1886) ja Kovina aikoina (Hårda tider, 1891). Juhani Aho suomensi useita Tavaststjernan kirjoja. He olivat tutustuneet tuolloin suositussa kulttuuriseurapiirin kohtaamispaikassa, Minna Canthin Kanttilan kodin salongissa.^[12]

• Uramon torppa : 4-näytöksinen näytelmä. Suomentanut Juhani Aho. Työväen Näyttämöiden Liitto, julkaisuaika tuntematon.
• Kovina aikoina : kertomus Suomen viimeisten nälkävuosien ajoilta. Suomentanut Juhani Aho. Werner Söderström, 1892.
• Laulajan palkka : lehdissä julkaistut kertomukset. Suomentanut Minna Canth. Kuopion kaupunginkirjasto–Pohjois-Savon maakuntakirjasto, 1892.
• Kertomuksia ja kuvauksia. Suomentanut Juhani Aho. WSOY, 1896.
• Muru : huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. Suomentanut Anni Levander. Telén 1899.
• Valikoima runoelmia. Suomentanut Walter Juva. Yrjö Weilin, 1904.

• Suomenlahden salaisuus. Suomentanut Urho Kivimäki. WSOY, 1918.
• Valitut teokset : Lapsuudenystävät, Kovina aikoina, Pikku Karl. Suomentajat Juhani Aho ja Kari Jalonen, muu tekijä Pirkko Alhoniemi. Karisto, 1975.
• Kovina aikoina ; Pikku Karl. Suomentajat Juhani Aho ja Kari Jalonen. Karisto, 1983.
• Lapsuudenystävät. Suomentanut Kari Jalonen. Karisto 1985.

• Judith och Holofernes: historiskt skådespel i 4 akter och 8 tablåer med sång och melodrama. Edlund, Helsingfors 1880.
• För morgonbris: dikter. P. H. Beijer, Helsingfors 1883, 3. painos Schildt, Helsingfors 1919.
• Nya vers: Vuxen för hemmet; Fågelfri derute i verlden; Från pojkåren. Bonnier, Stockholm 1885.
• Barndomsvänner: ett nutidsöde, del 1–2, romaani. Söderström, Borgå 1886, 2. painos 1887, 3. painos Schildt, Helsingfors 1924, uusi painos Schildt, Helsingfors 1988.
• En inföding. Söderström, Borgå 1887.
• I förbindelser. Söderström, Borgå 1888, 2. painos Schildt, Helsingfors 1920.
• Jultomten: vers och prosa, af Karl A. Tavaststjerna et al. Wickström, Helsingfors 1888.
• Affärer: skådespel. Söderström, Borgå 1890.
• Dikter i väntan. Söderström, Borgå 1890.
• Marin och genre. Söderström, Borgå 1890.
• Fyra dramatiska småstycken. Söderström, Helsingfors 1891.
• Hårda tider: Berättelse från Finlands sista nödår. Söderström, Helsingfors 1891, 2. painos Schildt 1914, uudet painokset Söderström 1961, 1991.
• Mot hemmet: Ett halfglömdt julminne. Hufvudstadsbladet, Helsingfors 1892.
• Unga år: noveller. Hagelstam, Helsingfors 1892.
• I förbund med döden: novell. Bonnier, Stokholm 1893, uusi painos Schildt, Helsingfors 1925.
• Korta bref från en lång bröllopsresa. Illustreradt omslag af Viktor Andrén. Bonnier, Stokholm 1893.
• Kapten Tärnberg: med flera berättelser. Bonnier, Stockholm 1894.
• Kvinnoregemente: roman från finska landsbygden 1–2. Bonnier, Stokholm 1894.
• Korta bref från hemmets lugna härd. Edlund, Helsingfors 1895.
• Dikter. W. Hagelstam, Helsingfors 1896, 2. painos 1919
• En patriot utan fosterland: Anteckningar från det Finland som varit. Söderström, Helsingfors 1896, 2. painos 1898
• Laureatus: Epopé i tretton sånger jämte en samling efterlämnade lyriska dikter. Bonnier, Stockholm 1897, Schildt, Helsingfors 1924.
• Lille Karl: en gosses roman, berättad för stora och små. C. & E. Gernandt, Stockholm 1897, 2. painos Schildt 1919.
• Efter kvällsbrisen: Efterlämnade skrifter på vers och prosa. C. & E. Gernandt, Stockholm 1899.
• Dikter i urval. Söderström, Helsingfors 1905.
• Valda noveller. Victor Hoving, Helsingfors 1913.
• Dikter i urval, del 1–2. Söderström, Helsingfors 1919.
• Brev till Nixe. Utgiven av Gabrielle Tavaststjerna. Schildt, Helsingfors 1924
• Samlade skrifter 1–10. Schildt, Helsingfors 1924; Bonnier, Stockholm 1927.
• Brev till Diana (Aline Borgström). Utgiven och kommenterade av Greta von Frenckell-Thesleff. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1966, http://www.sls.fi/sv/utgivning/brev-till-diana

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: K. A. Tavaststjerna

• Vapaasti ladattavia Karl August Tavaststjernan e-kirjoja Kansalliskirjaston Klassikkokirjastossa, Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Söderhjelm, Werner: Karl August Tavaststjerna: En lefnadsteckning. Helsingfors: Svenska literatursällskapet i Finland, 1900. Teoksen verkkoversio (pdf). (ruotsiksi)
• Vuorinen, Marja: Aateluuden semiotiikka, teoria ja käsite, aatelismiehen ideaalityypit ja populaarit demokratiateemat 1800-luvun suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. (Arkistoitu – Internet Archive) Lisensiaatintyö, Helsingin yliopisto 2001.
• von Numers-Ekman, Katarina: Tavaststjerna, Karl August (1860 - 1898) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.