Rakennushallitus (ruots.byggnadsstyrelsen) oli suomalainen keskusvirasto, joka toimi vuosina 1811–1995. Sen tehtävä oli huolehtia valtion rakennusten ylläpidosta ja suunnitella uudet valtion rakennukset. Rakennushallituksen tehtäviä hoitamaan perustettiin Valtion kiinteistölaitos, joka nykyisin tunnetaan nimellä Senaatti-kiinteistöt. Senaatti-kiinteistöt on valtion liikelaitos.[1]
Rakennushallitus oli ensimmäinen Suomeen autonomian aikana perustettu keskusvirasto. Viraston nimi oli ensin Yleisten rakennusten intendentinkonttori ja asetus sen perustamiseksi annettiin 3. syyskuuta 1811. Konttori perustettiin aluksi Turkuun, mutta siirrettiin Helsinkiin vuonna 1821.[1] Intendentinkonttori korvasi Ruotsin vallan aikaisen yli-intendentinviraston maan julkista rakennustoimintaa valvovana viranomaisena.[2] Viraston ensimmäinen päällikkö (intendentti) oli italialaissyntyinen arkkitehti Charles Bassi. Alkuvaiheessa viraston tehtävänä oli tarkistaa kirkkojen ja muiden yleisten rakennusten piirustukset ja kustannusarviot, jonka jälkeen ne lähetettiin keisarille hyväksyttäväksi.[1]
Vuonna 1865 annetulla asetuksella intendentinkonttorin nimi vaihtui Yleisten rakennusten ylihallitukseksi ja samalla perustettiin piiriorganisaatio hallituksen työmäärän keventämiseksi. Jokaiseen lääniin paitsi Uudenmaan ja Hämeen lääniin perustettiin lääninrakennuskonttori, joiden johtajia yleisesti sanotaan lääninarkkitehdeiksi. Monet lääninarkkitehdit olivat ensin arkkitehteina ylihallituksessa ennen siirtymistään lääninrakennuskonttoreiden johtoon.[1]
Yleisten rakennusten ylihallitus nimettiin vuonna 1936 Rakennushallitukseksi.[1]